Ero sivun ”Sotanorsu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Peleissä: : kielellinen korjaus |
p kirjoitusvirhe |
||
Rivi 13:
==== Intia ====
Koska on epäselvää, missäpäin norsuja ensimmäistä kertaa käytettiin, on myös sotanorsujen historia näiltä osin selvittämätön. Ensimmäiset sotilastoimet norsuja käyttäen sijoittuvat noin 1100 eaa. [[Vedalainen kulttuuri|vedalaisen kulttuurin]] aikaan [[Intian historia|Intiassa]], mikä mainitaan useissa [[Veda-kirjat|Veda]]-hymneissä tältä aikakaudelta. Tästä huolimatta [[Mesopotamia]] ja Shang-Kiina ovat voineet jo samoihin aikoihin käyttää alkukantaisia muotoja sotanorsuista sodankäynnissä<ref>Edward H. Schafer: War Elephants in Ancient and Medieval China. Oriens, Vol. 10, No. 2 (Dec. 31, 1957)</ref> jopa niinkin aikaisin kuin 1500 eaa.
==== Varhainen Mesopotamia ja Kiina ====
Rivi 22:
==== Egypti ja Karthago ====
Ymmärrys norsujen käyttökelpoisuudesta taisteluissa levitti niiden käyttöä. Aleksanterin kuoltua niin sanotut [[diadokit]] jakoivat hänen valtakuntansa. Diadokit käyttivät satoja intiannorsuja sodissaan, ja niiden haluttavuus johti [[Seleukos I Nikator|Seleukoksen]] jopa myymään valloitettuja maitaan Intiasta Chandraguptalle viidestä sadasta sotanorsusta.<ref>''The Classical World'', by Robin Lane Fox, Penguin (2006)</ref>. [[Ptolemaiosten hallitsijasuku|Egyptiläiset]] ja [[karthagolaiset]] aloittivat [[afrikannorsu]]jen kasvattamisen samoista sotilaallisista syistä, samoin kuin [[numidia]]laiset ja [[kush]]it. Suosituin laji oli [[metsänorsu]], mutta mahdollisesti myös erästä [[savanninorsu]]n alalajia (''Loxodonta africana pharaohensis'') käytettiin. ''L. a. pharaohensiksen'' lajin arvellaan kuolleen lopulta sukupuuttoon niiden liiallisen hyödyntämisen takia.<ref>[https://archive.is/20120524104459/www.bbc.co.uk/nature/wildfacts/factfiles/3020.shtml BBC Science and Nature]</ref> Nämä eläimet olivat pienempiä (säkäkorkeus oli 2,5-3,5 metriä) kuin [[aasiannorsu]]t, joita [[seleukidit]] käyttivät ja joita hankittiin erityisesti Syyriasta (''Elephas maximus asurus'').
Karthagon [[afrikannorsu]]jen ei tiedetä kantaneen ''howdahs''-tornia selässään, ja niitä pidettiin usein liian säikkyinä{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} ollakseen hyödyksi sodankäynnissä. Toisaalta [[Hannibal]]in vaikuttavaksi ilmestykseksi kuvailtu suosikkinorsu oli nimeltään ''Sarus'' ("Syyrialainen") ja on luultavaa, että ainakin muutamia syyrialaisia norsuja kaupattiin ulkomaille. Afrikkalainen savanninorsu (''Loxodonta africana oxyotis''), joka on suurempi kuin afrikan metsänorsu tai aasiannorsu, tuli tunnetuksi hankalana kesytettävänä sodankäyntiä varten ja jota tästä syystä ei käytetty yleisesti tähän tarkoitukseen.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} [[Egyptin historia#Kreikkalainen ja roomalainen Egypti (332 eaa. – 639 jaa.)|Egyptiläisten]] käyttämät norsut [[Raphian taistelu]]ssa 217 eaa. olivat pienempiä kuin aasialaiset lajikumppaninsa, mutta eivät varmistaneet voittoa Syyrian [[Antiokhos III Suuri|Antiokhos III Suurelle]].
==== Sri Lanka ====
[[Sri Lanka]]n historiassa kuvaillaan norsujen olleen hallitsijoiden kuninkaallisia ratsuja johtaessaan armeijoitaan taisteluun.<ref>[http://www.lankalibrary.com/wlife/elephants6.htm Sri Lankan Elephants]</ref> Esimerkkejä ovat norsu nimeltä ''Kandula'', joka oli kuningas Dutugamunun ratsu sekä ''Maha Pabbata'', kuningas Elaharan valinta heidän kohdatessaan taistelukentällä vuonna 200 eaa.
==== Roomalaiset ====
Rivi 34:
[[Tiedosto:Vartanantz.jpg|thumb|Keskiaikaisen armenialaisen käsikirjoituksen aukeama, jonka kuva esittää [[sassanidit|sassanidien]] sotanorsuja [[Vartanantzen taistelu]]ssa.]]
Euroopassa sotanorsuja käytettiin pääasiassa Karthagon armeijassa [[Rooman valtakunta]]a vastaan. Ennen kuin Rooma oppi taistelemaan tätä uutta yksikköä vastaan, sotanorsut olivat vaikea vastus valtakunnalle. Ensimmäinen kohtaaminen sotanorsujen kanssa päättyi kuningas [[Pyrrhos|Pyrrhoksen]] voittoon
Niiden seuraava esiintyminen oli [[Hannibal]]in johtaessa sotanorsunsa kuuluisassa marssissaan [[Alpit|Alppien]] ylitse [[Toinen puunilaissota|toisen puunilaissodan]] aikana luoden kauhua [[Legioona|Rooman legioonien]] keskuudessa. Kuten Aleksanteri, roomalaiset kehittivät lopulta ajan kuluessa strategioita norsujen vaarallisten rynnäköiden torjumiseen. Hannibalin lopullisesti kukistuessa ([[Zaman taistelu]]ssa 202 eaa. hänen norsujensa rynnäkkö oli jo tehoton, koska roomalaiset [[manipuli]]t yksinkertaisesti väistivät vastaantulevat sotanorsut.
Yli vuosisata myöhemmin [[Thapsuksen taistelu]]ssa [[6. helmikuuta]] 46 eaa. [[Julius Caesar]] yhdessä [[Legio V Alaudae|viidennen legioonansa]] kirveiden kanssa johti armeijansa hyökkäämään norsujen jalkoja vastaan. Legioona kesti sotanorsujen rynnäkön ja norsusta tuli tapauksen johdosta yksikön symboli. Thapsus oli viimeinen huomattava taistelu, jossa norsuja käytettiin läntisen sivistyksen alueella.<ref>The African Elephant in Warfare, William Gowers, ''African Affairs'', Vol. 46 No. 182</ref>
Historiallisten lähteiden mukaan tehokas norsujen vastainen ase oli [[sotasika]]. [[Plinius vanhempi]] raportoi "norsujen pelästyvän jo pienimmästä siankiljaisusta".<ref>VIII, 1.27</ref> [[Diadokki]]sotien aikainen [[Megara]]n piiritys
==== Sassanidien Persia ====
Rivi 48:
Koraanissa oleva [[Al-Fil|Norsun suura]] (105) kertoo islamilaisen tarinaperinteen mukaan siitä, että Jemenin varakuningas Abraha hyökkäsi vuonna 570 Mekkaan armeijan kanssa, jossa oli myös Mahmut-niminen norsu.<ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=The life of Muhammed. A translation of the Ishaq’s Sirat Rasul Allah. Translated by A. Guillaume.|Vuosi=1955|Sivu=21-28|Julkaisija=Oxford University Press}}</ref> Suomalaisessa islamin oppikirjassa norsuja kerrotaan olleen kymmenen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aboulfaouz, S., Onniselkä, S., Rouhe, M., Sorsa, H. & Wallin, A.|Nimeke=Salam - islamin polku 3-4|Vuosi=2012|Sivu=117-123|Julkaisija=Opetushallitus.}}</ref> Joissakin tarinoissa norsuja oli jopa tuhat. Koraanin suuralle on löydetty myös muita selityksiä: erään teorian mukaan suura todellisuudessa kertoo sassanidien vuonna 591 käymästä norsutaistelusta. Uskonnollinen mieteruno olisi sitten joutunut osaksi Koraania.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Lamsiah, M.|Nimeke=The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: M. Gross ja K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos?|Vuosi=2017|Sivu=817-849|Julkaisija=Hans Schiler}}</ref>
==== Kiina 500-600 -luvuilla
Muinaisen Kiinan aikaisessa sodankäynnissä on, yllä olevan lisäksi, muutama muukin kerta, kun norsut esiintyvät sotajoukoissa. Tämä oli Jianglingin taistelu joulukuussa vuonna 554.<ref name="schafer 290"/> [[Läntinen Wei-dynastia| Läntisen Wei-dynastia]]n armeija oli valloittamassa [[Liang-dynastia]]n aluetta, jossa Liangin komentajat ottivat käyttöön kaksi panssaroitua sotanorsua Lingnanin alueelta joita ohjasivat [[malesia]]laiset orjat. Norsujen selässä oli rakennettu puinen torni ja niiden syöksyhampaisiin oli kiinnitetty miekkoja.<ref name="schafer 290"/> Kuitenkin Läntisen Wein jousiampujien nuolet karkottivat norsut.<ref name="schafer 290"/> Lisäksi vuonna 602 [[Sui-dynastia]] valloitti Pohjois-Vietnamin kolmannen kerran Kiinan historiassa ja eteni kohti [[Champa]]n aluetta eteläisessä [[Vietnam]]issa,<ref name="ebrey 90">Ebrey, 90.</ref> jolloin Champan armeija käytti norsuja Suin kiinalaisarmeijaa vastaan.<ref name="ebrey 90"/> Suin joukoilla oli juoni, jossa Champan norsut houkuteltiin näytellyn pakokauhun johdattelemina syviin kiinalaisten kaivamiin hautoihin.<ref name="ebrey 90"/> Kiinalaiset käyttivät myös [[jalkajousi|jalkajousia]], joiden nuolet aiheuttivat norsujen joutumisen paniikkiin, jolloin niiden pako murskasi Champan omia joukkoja<ref name="ebrey 90"/>
Rivi 60:
[[Kuva:Bayon Angkor Relief1.jpg|thumb|right|250px|[[Khmerien valtakunta|Khmerien valtakunnan]] armeija käytti sotiessaan [[Cham kansa|Cham]] vastaan sotanorsuja 12. vuosisadalla.]]
Kuningas Rajasinghe ensimmäisen sanotaan piirittäessään portugalilaisen linnoituksen [[Colombo]]ssa [[Sri Lanka]]ssa vuonna 1558 2200 norsun phalanx vahvuudella.<ref>Peris 1913</ref> Rynnäkön johtajaa kuninkaallisilla talleilla kutsuttiin nimellä "Gaja Nayake Nilame" ja hänen avustajaansa "Kuruve Lekham", jonka tehtävänä oli käskyttää Kuruwe-klaania sekä norsujen ohjaajia. Sotanorsujen koulutus oli Kuruwe-klaanin työtä, joita taas johti heidän oma Muhandiram. [[Myanmar]] ja [[Thaimaa]] käyttivät myös usein norsuja kaikissa sodissaan. Eräs kuuluisa taistelu käytiin vuonna 1519, jolloin burmalaisten armeija hyökkäsi thaimaalaista [[Ayutthayan kuningaskunta]]a vastaan. Sota päättyi kun Nong Saraissa (Suphanburissa) käydyssä taistelussa burmalaisten kruununprinssi Minchit Sra tapettiin itsensä thaimaalaisten kuningas [[Naresuan]]in
Kiinassa Eteläisessä Hanissa [[Viisi dynastiaa|Viiden dynastian]] aikana (907-960) oli ensimmäinen kiinalainen dynastia, joka piti yllä norsukomppaniaa osana tavallista armeijaansa.<ref name="schafer 290"/> Historioitsija Edward H. Schaferin mukaan "sotanorsujen käyttö oli yleistä" ottaen huomioon Etelä-Hanin läheisyyden [[Annam]]iin ja [[Champa]]n alueisiin, joista oli saatavilla norsuja.<ref name="schafer 290"/> Norsuja komentaneille johtajille annettiin arvonimi "Legate Digitant and Agitant of the Gigantic Elephants."<ref>Schafer, 290-291.</ref> Jokainen norsu kannatti puista tornia, jonka saattoi miehittää yli kymmenenkin sotilasta.<ref name="schafer 291">Schafer, 291.</ref> Sotanorsut olivat tärkeässä roolissa Etelä-Hanin voitokkaissa kampanjoissa, kuten [[Chu]]n valloituksessa vuonna 948.<ref name="schafer 291"/> Kuitenkin Eteläisen-Hanin norsurykmentit lyötiin pahoin Shaossa [[23. tammikuuta]], [[971]], jolloin joukot lyötiin [[Song-dynastia]]n joukkojen [[varsijousi]]en avulla.<ref name="schafer 291"/> Schafer huomauttaa, että Kiinassa tämän jälkeen käytettiin norsuja ratkaisevassa asemassa taistelun kulun kannalta vain kerran. Tämä tapahtui Wu Shifanan ([[Wu Sangui]]n pojan) hyökätessä [[Qing-dynastia]]a vastaan vuonna 1681.<ref name="schafer 291"/>
Rivi 76:
Norsujen rynnäkkö saattoi nousta noin 30 [[km/h]] nopeuteen, ja toisin kuin hevosten muodostama [[ratsuväki]], sitä ei voitu helposti pysäyttää [[jalkaväki|jalkaväen]] rivistön asettamilla keihäillä. Sen voima perustui puhtaasti voimaan: murskaamalla vihollislinja työntämällä ja heiluttamalla syöksyhampaita sekä tallomalla. Ne miehet, jotka eivät murskaantuneet, joutuivat heitetyiksi sivuille tai pakotetuiksi vetäytymään. Lisäksi norsujen aiheuttama kauhu saattoi vähentää viholliseen taistelutahtoa jopa erityisen koulutetuissa [[Rooman armeija|roomalaisissa]] ja aiheuttaa linjojen murtumisen ja pakenemisen. Hevosratsuväki ei myöskään ollut turvassa, koska norsujen hajuun tottumattomat hevoset saattoivat vauhkoontua helposti. Norsun paksu nahka teki niistä myös erittäin vaikeita tappaa tai vahingoittaa sekä niiden korkeus ja suuri massa tarjosivat huomattavaa suojaa niiden ratsastajille. Rynnäkköjen lisäksi norsut olivat tärkeässä roolissa jousiampujille vakaana ja turvallisena alustana taistelukentän keskellä korkeuden parantaessa näkyvyyttä. Norsuratsastajat ja kyydissäolijat olivat usein varustettuina jousilla ja nuolilla, joilla saattoi hyökätä vastaantulevaa ratsuväkeä sekä jalkaväkeä kohti, sekä pitkillä keihäillä lähitaistelua varten. Jousien kehittyessä paremmiksi aseiksi useat [[khmerit]] ja intialaiset kuninkaat ottivat käyttöön valtavia jalkajousirakennelmia ([[ballista]]n kaltaisia), joilla he ampuivat pitkiä panssarinläpäiseviä kiiloja. Näillä tapettiin vihollisen sotanorsuja tai muuta ratsuväkeä. 1500-luvun taite toi myös [[kulevriini]]n osaksi sotanorsujen aseistusta, mutta ruudin yleistyminen teki viimein isot ja suhteellisen hitaat norsut tarpeettomiksi.
Norsut eivät eduistaan huolimatta olleet täydellisiä. Saatuaan vammoja tai niiden ratsastajan kuoltua norsut saattoivat vauhkoontua aiheuttaen vahinkoa niin omille kuin vihollisille etsiessään pakoreittiä. Niiden laaja vauhkoontuminen saattoi aiheuttaa kummalle tahansa osapuolelle huomattavia vahinkoja. Kokeneet Rooman jalkaväen sotilaat yrittivät vahingoittaa norsujen kärsiä (mikä usein aiheutti välittömästi paniikin) samalla ohjaten norsuja takaisin omia joukkojaan kohti. Kevyt jalkaväki saattoi keihäillään yrittää säikyttää eläimiä tiehensä, sillä ne ja samantyyppiset aseet
[[Sri Lanka]]n historian mukaan {{Lähde|16. syyskuuta 2008}} norsujen syöksyhampaisiin oli sidottu painavia rautaketjuja, joiden päissä oli teräspalloja, joita norsut koulutettiin heiluttamaan vaarallisesti ja suurta taitoa osoittaen. Tämä oli erittäin tehokas keino pitää vihollisen joukot poissa tieltä. [[Puunilaissodat|Puunilaissodissa]] sotanorsu oli raskaasti panssaroitu ja kantoi kolmea miestä tornissa jota kutsuttiin nimellä ''howdah'': kyydissä niillä oli [[jousiampuja|jousiampujia]] tai [[sarissa]]a (kuusi metriä pitkiä [[keihäs]]) käyttäviä miehiä.<ref>The Elephant in the Greek and Roman World, H.H. Scullard, ''The International Journal of African Historical Studies'', Vol. 9 No. 3</ref> Metsänorsuista koostuvat sotanorsut, jotka olivat pienempiä kuin afrikkalaiset ja aasialaiset sukulaisensa, eivät olleet tarpeeksi vahvoja kantamaan tätä tornia ja kantoivat siksi vain kahdesta kolmeen miestä. Lisäksi norsun kyydissä oli kuljettaja (''mahout''), joka oli vastuussa eläimen kontrolloimisesta. ''Mahout'' kantoi [[taltta]]-terää ja nuijaa, joilla hän saattoi katkaista eläimen selkäytimen ja tappaa norsun sen vauhkoontuessa. Elefantteja on vertailtu [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] [[tankki|tankeiksi]], mutta niiden taktinen käyttö on hyvin erilainen.
| |||