Ero sivun ”Ilindenin–Preobraženien kansannousu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Tapahtumien kulku: - kh |
p kirjoitusvirhe |
||
Rivi 2:
'''Ilindenin kansannousu''' eli '''Ilindenin–Preobraženien kansannousu''' ({{K-mk|Илинденско востание|Ilindensko vostanie}}, {{K-bg|Илинденско-Преображенско въстание|Ilindensko-Preobražensko vǎstanie}}) oli [[Makedonia (maantiede)|Makedonia]]ssa elo–lokakuussa 1903 järjestetty epäonnistunut kapina [[Osmanien valtakunta]]a vastaan. Sen valmisteli ja toteutti [[Separatismi|separatistinen]] [[VMRO]]-järjestö. Kansannousu nojasi lähinnä [[Kristinusko|kristittyjen]] [[Makedonialaiset|makedonialaisten]] ja [[Bulgarialaiset|bulgaarien]] tukeen, mutta se ei saanut tuekseen alueen muita väestöryhmiä.
Kansannousun nimi viittaa sen alkamispäivään 2. elokuuta ([[Juliaaninen kalenteri|juliaanisen kalenterin]] 20. heinäkuuta), joka on [[Ortodoksinen kalenteri|ortodoksisessa
==Tausta==
VMRO:n kaksi siipeä, vuonna 1893 perustettu ”sisäinen järjestö” (viralliselta nimeltään Makedonian keskusvallankumouskomitea) ja vuonna 1895 perustettu, [[Bulgaria]]sta käsin toiminut ”ulkoinen järjestö” (viralliselta nimeltään Makedonian ylin komitea) olivat 1890-luvun lopulta alkaen käyneet Makedonian maaseudulla pienimuotoista [[sissisota]]a [[Turkkilaiset|turkkilaisia]] viranomaisia ja sotilaita vastaan. ”Sisäinen järjestö” halusi Makedonialle itsehallinnon, ”ulkoinen järjestö” halusi liittää sen Bulgariaan. Iskuja tekivät [[Četa|četoiksi]] kutsutut sissiryhmät. ”Ulkoisen järjestön” toiminta oli
”Ulkoinen järjestö” järjesti syyskuussa 1902 [[Gorna Džumaja]]n kaupungin ympäristössä Bulgarian rajan lähellä aseellisen kapinan, jonka osmanijoukot kukistivat vain muutamassa päivässä. Kapinaa johtaneet sissit pakenivat takaisin Bulgarian puolelle, minkä jälkeen rangaistustoimet kohdistettiin VMRO:n ”sisäiseen järjestöön”, vaikka sen johtajat olivat jyrkästi vastustaneet tuhoontuomittuun kapinaan ryhtymistä. Järjestö alkoi tämän seurauksena kiihdyttää omia terrori- ja sabotaasi-iskujaan, jotka kohdistuivat kaikkiin ei-[[slaavi]]laisiin väestöryhmiin.<ref>Glenny 1999, s. 200–202.</ref>
|