Ero sivun ”Suomi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Korjasin linkin pronssiseen olkakirveeseen. |
|||
Rivi 153:
Pronssikaudella rannikon väestö oli osa Itämeren laajempaa verkostoa. Sisämaan ihmisten yhteydet olivat pääasiallisesti [[Volga|Keski-Volgalle]] ja [[Ural (vuoristo)|Uralille]]. Ilmasto jatkoi viilenemistään ja väestö väheni.<ref name="Muinaisuutemme.jäljet.210-211">{{Kirjaviite | Tekijä = Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman | Nimeke = Muinaisuutemme jäljet | Vuosi = 2015 | Sivu = 210–211 | Julkaisija = Gaudeamus}}</ref> Yhteisöt olivat pieniä ja arkeologisten löytöjen perusteella työnjakoa ja sosiaalista eriytymistä tai hierarkiaa ei juuri esiintynyt. Väestöä saattoi vähimmillään olla koko rannikolla vain muutamia satoja. Pronssikauden keskivaiheilla väestön koko saattoi kuitenkin olla joitakin tuhansia. Tällöin rakennettiin suurin osa pronssikaudelle tyypillisistä [[Röykkiöhauta|hautaröykkiöistä]], joita tunnetaan Suomesta noin 10 000. Sisämaasta asuinpaikkoja tunnetaan runsaammin, lähes kolmesataa. Asuinpaikat olivat pienempiä kuin kivikaudella ja asutus oli liikkuvampaa.<ref>Haggrén ym. 2015, s. 136–137.</ref> Pronssikauden merkittävä kulttuurinen muutos oli ympärivuotisen maatalousasutuksen alkaminen, vaikkakin useimmiten [[Kaskiviljely|kaskiviljelynä]] tehtyä viljelyä harjoitettiin pyyntielinkeinojen rinnalla.<ref>Haggrén ym. 2015, s. 199.</ref><ref name=":1">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/tulostettava2 |Nimeke=Pronssikausi 1500/1300 – 500 eKr. | Tekijä= |Julkaisu=Tietoa Suomen esihistoriasta | Ajankohta= | Julkaisija=Museovirasto | Viitattu=2.3.2014}}</ref> Viileä ilmasto hidasti uusien elinkeinojen, maanviljelyn ja karjanhoidon, omaksumista.<ref name="Muinaisuutemme.jäljet.210-211"/>
Suomen pronssikauden kulttuureilla oli yhteisiä piirteitä esimerkiksi saviastioissa ja kirveissä, mutta myös paikallisia erityisyyksiä. Pronssikaudella syntyi ja hävisi lukuisia paikallisia materiaalisen kulttuurin perinteitä. [[Seima-Turbino
Pronssin valmistus levisi Suomen alueelle kahdesta suunnasta: länsirannikolle [[Skandinavia]]sta yhdessä muun muassa [[Hiidenkiuas|uuden hautaustavan]] kanssa, ja maan sisä- ja pohjoisosiin idästä.<ref name=":1" /> Kotimainen pronssikirveiden valmistus alkoi niin sanottujen [[Maaningan-tyypin kirves|Maaningan]]- ja [[Akozino-Mälar-tyypin kirves|Akozino-Mälar-tyypin]] pronssikirveiden valmistuksen myötä noin 1300 eaa. Pronssia esineiden valmistamiseen tuotiin [[Volga|Volgalta]] ja Etelä-Skandinaviasta.<ref name=":0" />
| |||