Ero sivun ”Goottilaiset kirjaintyypit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Käyttöesimerkkejä: tarkennus, nämä ovat kai yleensä fraktuuraa
p →‎Kehitys: : Gutenbergin etunimen korjaus
Rivi 4:
==Kehitys==
[[Tiedosto:Gebrochene Schriften.png|thumb|350px|Esimerkkiaakkosia goottilaisin kirjainmerkein.]]
1100-luvulla [[gotiikka|gotiikan]] myötä kirjaimet pohjoisemmassa [[Eurooppa|Euroopassa]] muuttuivat korkeiksi, kapeiksi ja kulmikkaiksi ja kirjoitus tiiviiksi. Syntyi tekstuura ({{k-la|textus}} ’palmikoitu’). Tekstuuran suuraakkoset pohjautuvat 300-luvulla kehittyneeseen [[unsiaali]]in. Nämä "murretut kirjaimet" syrjäyttivät [[karolingit|karolingisen]] [[Minuskeli|minuskelikirjoituksen]] ja länsimaisen kirjapainotaidon isä [[JohannJohannes Gutenberg]] käytti juuri tekstuuraa varhaisimmissa painotöissään. Espanjassa ja Italiassa gotiikan vaikutus ei juurikaan tuntunut ja siellä kehittyivät rotunda ja karoliinista minuskelia muistuttava lettera antica, josta vuoden 1460 tienoilla [[Venetsia]]ssa kehitettiin painokirjasintyypiksi niin sanottu ''vanhempi antiikva''.<ref>Prof. Claminson (s. 92) esittää rotundan kehittyneen goottilaisesta kirjaimistosta.</ref>
 
Parempaa kirjoitusnopeutta haettaessa syntyi [[Saksa]]ssa 1400-luvulla pyöreämuotoisempi ja yksinkertaisempi schwabach (mahdollisesti viittaa [[Schwabach|samannimiseen paikkakuntaan]]). Numerot olivat samanlaiset kuin tekstuurassa. [[Renessanssi]]n aikakaudella 1500-luvulla edellisistä kehittyi koristeellisempi, schwabachia ohuempi ja korkeampi fraktuura ({{k-la|fractus}} 'murtunut'), jonka varhaisten tunnuspiirteiden on sanottu edustavan tyypillistä [[barokki]]a.<ref>Numminen–Eriksson, s. 38.</ref>