Ero sivun ”Vatjalaiset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Musiikki: kh wl |
→Nykyaika: Museoista ja vähän muustakin |
||
Rivi 47:
===Uusi aika===
[[kuva:Dmitri Tsvetkov.JPG|220px|thumb|oikea|Dmitri Tsvetkov]]
1600-luvulla Ruotsin vallan aikaan vatjalaisia ja muita Inkerin ortodoksisia asukkaita yritettiin käännyttää [[Luterilaisuus|luterilaisuuteen]]. Tässä ei mittavissa määrin onnistuttu, mutta se johti merkittävään ortodoksisen väestön muuttoon muualle Venäjälle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.joensuu.fi/ajankohtaista/vaitos2.php?id=921 | Nimeke=Me inkerikot, vatjalaiset ja karjalaiset | Tekijä=Mika Sivonen | Viitattu=11.9.2009 }}</ref> 1600-luvulla Inkeriin alkoi muuttaa Itä-Suomesta [[inkeriläiset|luterilaista väestöä]]. Uskonto erotti suomalaiset tulokkaat ja vatjalaiset toisistaan, eikä heidän välistään sekoittumista juurikaan tapahtunut. Vatjalaiset sekoittuivat lähinnä inkeroisiin ja venäläisiin. Vatjalaisten alamäki alkoi [[Maaorjuus|maaorjuudesta]], joka esti tehokkaasti heidän kehittymisensä kansana. Vielä vuonna 1848 vatjalaisia oli 32 kylässä 5 148<ref name="erm" />, mutta vuoden 1926 väestölaskennassa enää 705<ref name="Suomensukuiset kansat"/> ja vuoden 1942 noin 500 henkeä.
Venäjällä passeihin merkitty kansallisuus ei usein tiennyt hyvää. Sen takia monet ilmoittivat kansallisuudekseen venäläisen.<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=http://kuriositeettikabi.net/kuinka-vatjalaiset-museoitiin/|nimeke=Kuinka vatjalaiset museoitiin {{!}}|viitattu=2021-08-09|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>
1900-luvun alussa vatjan kielelle kehitettiin kielioppia ja sanakirjoja, mutta kieli ei enää siirtynyt uusille sukupolville 1930-luvun jälkeen. Vatjalainen [[Tarton yliopisto]]ssa opiskellut [[Dmitri Tsvetkov (vatjalainen)|Dmitri Tsvetkov]] kehitti vatjalle kirjakieltä 1920-luvulla, mutta hän kuoli ennen kuin sai sen kokonaan valmiiksi<ref name="SN" />. Toisen maailmansodan aikana suurin osa vatjalaisista evakuoitiin yhdessä Inkerin muun suomensukuisen väestön kanssa Suomeen. Vatjalaisten ei onnistunut integroitua Suomeen yhtä hyvin kuin inkeriläisten, ja he kohtasivat uskontonsa vuoksi ryssävihaa. Osa evakuoiduista jäi asumaan Viroon. Sodan jälkeen Suomeen evakuoidut palautettiin Neuvostoliittoon, jossa heidät siirrettiin pois kotiseuduiltaan. Vatjalaiset saivat luvan palata kotiseuduilleen vuonna 1956, mutta monet heidän asunnoistaan olivat jo paikalle muuttaneiden venäläisten käytössä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eki.ee/books/redbook/votes.shtml | Nimeke =Votes | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =The Red Book of the Peoples of the Russian Empire | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 4.5.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref>▼
1900-luvun alussa vatjan kielelle kehitettiin kielioppia ja sanakirjoja, mutta kieli ei enää siirtynyt uusille sukupolville 1930-luvun jälkeen. Vatjalainen [[Tarton yliopisto]]ssa opiskellut [[Dmitri Tsvetkov (vatjalainen)|Dmitri Tsvetkov]] kehitti vatjalle kirjakieltä 1920-luvulla, mutta hän kuoli ennen kuin sai sen kokonaan valmiiksi<ref name="SN" />. [[Josif Stalin|Stalinin]] aika oli Inkerin asukkaille tuhoisaa. [[Stalinin vainot|Pahimmat vainovuodet]] olivat 1937 ja 1938, jolloin väestöä tapettiin, vangittiin, karkotettiin ja vietiin työleireille.<ref name=":1" />
▲
==Nykyaika==
[[kuva:VoticCoatOfArms.jpg|200px|thumb|vasen|Vatjalaisten lippuun perustuva vaakuna.]]
1990-luvun alkupuolen lähteet mainitsevat vatjalaisten määräksi viitisenkymmentä, joista suurin osa oli vanhuksia. Vatja elää vanhojen ihmisten kotikielenä. Nykyisin [[vatjan kieli|vatjan kieltä]] puhutaan vain [[Laukaanjoki|Laukaanjoen]] suulla kolmessa kylässä: [[Joenperä]]ssä, [[Liivakylä]]ssä ja [[Luutsa]]ssa<ref name="erm">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.erm.ee/?lang=EST&node=648&parent=83 | Nimeke =Vadjalased | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Eesti Rahva Muuseum | Viitattu = 4.5.2010 | Kieli ={{es}} }}</ref>, joissa joidenkin arvioiden mukaan asuu 20–100 vatjalaista, jotka virallisesti luetaan venäläisiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://jabadaba.eki.ee/index.php?id=11196 | Nimeke=FennoUgria: Votians | Tekijä= | Selite= | Julkaisu= | Ajankohta= | Julkaisupaikka= | Julkaisija=NPO Fenno-Ugria | Viitattu=11.9.2009 | Kieli={{en}} }}</ref> Koko Venäjällä vatjalaisiksi ilmoittautui vuonna 2010 yhteensä 64 henkilöä ja tämän lisäksi Virossa oli vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 9 vatjalaista. Vuonna 1992 perustettiin ''Vaddjalista''-järjestö Virosta saadulla tuella. Järjestön tarkoituksena on tukea vatjalaista kulttuuria ja kieltä. Vuonna 1998 se esitti kulttuurinsuojelualueen perustamista historiallisten vatjalaiskylien alueelle.<ref name="SN">{{Kirjaviite | Tekijä = James Minahan | Nimeke = Encyclopedia of the Stateless Nations | Vuosi = 2002 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Greenwood Publishing Group | Tunniste =ISBN 0313316171 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 4.5.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> Venäläinen, mutta vatjalaisen kanssa avioitunut Tatjana Jefimova<ref name=":1" /> perusti vuonna 1997 Joenperän kylään vatjalaismuseon. Vuonna 2003 otettiin käyttöön vatjalaisten lippu, vaakuna ja kansallishymni.<ref name="erm" /> Vatjan vaakunassa olevan keskiaikaisen ristin mallina ovat olleet Inkerinmaan länsiosasta monista paikoista löydetyt kiviristit. Ne eivät ole hautaristejä, vaan kiven laatu ja huokoinen tuliperäinen kivi viittaavat siihen, että ne on tuotu jostain kaukaa. Niiden arvellaan liittyvät alueen kristillistämiseen 800-luvulla. Kolme tällaista ristiä on pystytetty Jaaman (Kingisepp) ortodoksisen kirkon pihaan.<ref name=":1" />
Muutakin yksityistä museotoimintaa Laukaansuulla on ilmennyt jo 1990-luvulta lähtien. Valentina Babkina on kerännyt Monastirkin kylässä sijainneeseen taloonsa vuosikausia vanhaa esineistöä. Hän sai ostetuksi läheisen huonokuntoisen talon, kunnosti sen omilla varoillaan ja teki talosta kotiseutumuseon. Koska mitään julkista rahoitusta ei ole saatavilla, on museo järjestetty omistajan oman mielen mukaan.<ref name=":1" />
Jefimova elvytti myös jo 1500-luvulla ensi kertaa mainitun vatjalaisten kyläjuhlaperinteen.<ref name=":1" /> Vatjalaisten perinteisiä kesäjuhlia pidetään heinäkuussa Ala-Laukaan Luutsan kylässä. Vuonna 2008 vatjalaiset liitettiin Venäjän alkuperäiskansojen luetteloon, joten he saavat alkuperäiskansojen oikeudet.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.inkeri.com/vatjalaiset.html | Nimeke=Hyviä uutisia Vatjanmaalta | Tekijä= | Selite= | Julkaisu= | Ajankohta= | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Inkerin Kulttuuriseura ry | Viitattu=11.9.2009 | Kieli= }}</ref> Siitä syystä ja siitä lähtien on vietetty vatjalaisten päivää aina 13. lokakuuta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://fennougria.ee/13-oktoobril-tahistame-vadja-rahva-paev/|nimeke=13. oktoobril tähistame vadja rahva päeva!|tekijä=13 Okt. 2020|viitattu=2020-10-14|ietf-kielikoodi=et}}</ref>▼
Suurimmaksi uhaksi vatjalaiskylille on esitetty Venäjän aikomusta rakentaa 35 000 asukkaan satamakaupunki [[Laukaansuu]]hun.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.inkeri.ee/INKERI/2008_05/Laukaansuu.htm | Nimeke = Laukaansuun suursatama uhkaa inkerois- ja vatjalaiskyliä | Tekijä = Wladimir Kokko | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.5.2010 | Kieli = }}</ref> Joitakin ongelmia on ilmennyt myös Luutsan asukkaiden ja puunhakkaajien kanssa. Vuonna 2001 Luutsan vatjalaismuseo tuhottiin polttopulloiskulla, jonka tekijöiksi epäiltiin metsänhakkaajia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.vaikuttava.net/article.php?sid=1215 | Nimeke =Sukukansojamme kohdanneet onnettomuudet | Tekijä =Santeri Junttila | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Vaikuttava Tietotoimisto | Viitattu = 4.5.2010 | Kieli = }}</ref> Jefimovit saivat vakuutusten tuella pystytetyksi uuden talon.<ref name=":1" /> Parin vuoden sisällä sekin poltettiin.<ref name=":1" /> Sen jälkeen ei fyysistä museota ei enää suunniteltu.<ref name=":1" /> Sen sijaan perustettiin Inkerin kulttuuriseuran tuella Internetiin vatjan virtuaalimuseo.<ref name=":1" /> Jefimovit olivat tapahtuneesta niin stressaantuneita, että muuttivat pois paikkakunnalta.<ref name=":1" />▼
▲Vatjalaisten perinteisiä kesäjuhlia pidetään heinäkuussa Ala-Laukaan Luutsan kylässä. Vuonna 2008 vatjalaiset liitettiin Venäjän alkuperäiskansojen luetteloon, joten he saavat alkuperäiskansojen oikeudet.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.inkeri.com/vatjalaiset.html | Nimeke=Hyviä uutisia Vatjanmaalta | Tekijä= | Selite= | Julkaisu= | Ajankohta= | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Inkerin Kulttuuriseura ry | Viitattu=11.9.2009 | Kieli= }}</ref> Siitä syystä ja siitä lähtien on vietetty vatjalaisten päivää aina 13. lokakuuta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://fennougria.ee/13-oktoobril-tahistame-vadja-rahva-paev/|nimeke=13. oktoobril tähistame vadja rahva päeva!|tekijä=13 Okt. 2020|viitattu=2020-10-14|ietf-kielikoodi=et}}</ref>
Vuonna 2010 alkoi Luutsan kylään kohota iso pyöröhirsitalo. Venäjällä hallinnolla ei ole tapana kertoa paikkakuntien asukkaille, mitä heidän asuinalueillaan tapahtuu. Niinpä kukaan ei oikein tiennyt, mitä rakennettiin. Rakennustyömaan viereen ilmestyi taulu, joka kertoi paikalle nousevan uuden vatjalaismuseon, jonka rahoittaa aluehallinto ja satamalaitos. Museo rakennettin parissa vuodessa. Se on perinteistä vatjalaistaloa mukaileva pyöröhirsitalo kivimuureineen, siinä on näyttely- ja kokoustilat, jopa uunit, mutta vain lavasteet: tulta niihin ei voi laittaa. Lavasteita ovat myös pihalle pystytetty kaivo ja ''liekku'', eli keinu. Paikalliset ihmiset ovat alkaneet tuoda museoon säilyneitä vanhoja esineitään, joten sillä on jo jonkinlainen pesämuna. Museolla on myös järjestetty vatjalaisten kesäjuhlia. Ongelmana on ollut, että vaikka museorakennus saatiin julkisilla ja liike-elämän lahjoitusrahoilla pystytetyksi, katsovat rahoittajat osuutensa loppuneeksi.<ref name=":1" />
▲Suurimmaksi uhaksi vatjalaiskylille on esitetty Venäjän aikomusta rakentaa 35 000 asukkaan satamakaupunki [[Laukaansuu]]hun.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.inkeri.ee/INKERI/2008_05/Laukaansuu.htm | Nimeke = Laukaansuun suursatama uhkaa inkerois- ja vatjalaiskyliä | Tekijä = Wladimir Kokko | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.5.2010 | Kieli = }}</ref> Joitakin ongelmia on ilmennyt myös Luutsan asukkaiden ja puunhakkaajien kanssa. Vuonna 2001 Luutsan vatjalaismuseo tuhottiin polttopulloiskulla, jonka tekijöiksi epäiltiin metsänhakkaajia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.vaikuttava.net/article.php?sid=1215 | Nimeke =Sukukansojamme kohdanneet onnettomuudet | Tekijä =Santeri Junttila | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Vaikuttava Tietotoimisto | Viitattu = 4.5.2010 | Kieli = }}</ref>
Yksi tunnetuimmista vatjalaistaustaista henkilöistä lienee jazz-muusikko [[Lembit Saarsalu]], jonka isä oli vatjalainen.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://arhiiv.err.ee/vaata/ma-elan-siin-vadja-juurtega-lembit-saarsalu|nimeke=MA ELAN SIIN. Vadja juurtega Lembit Saarsalu {{!}} ERR {{!}} Digihoidla|julkaisu=arhiiv.err.ee|viitattu=2021-06-22}}</ref>
Rivi 88 ⟶ 96:
===Asuminen===
[[tiedosto:Votian doll, 1935 - Museum of Cultures (Helsinki) - DSC04765.JPG|220px|thumb|Vatjalainen nukke vuodelta 1935 [[Kansallismuseo]]n näyttelyssä.]]
Vatjalaiset asuivat kummuille tai joenvarsille ryhmittyneissä ryhmä- tai rivikylissä. Venäläinen raittikylämalli ei koskaan yleistynyt heidän keskuudessaan.<ref name="Suomensukuiset kansat"/> Mäillä asuvilla oli tapana nimittää itseään nimellä ''mätšiläiset'' eli mäkeläiset, kun taas laaksoissa asuvia kutsuttiin nimityksellä ''orgulaiset'' eli laaksolaiset. Paikkaa, jonne rakennukset oli sijoitettu, kutsuttiin nimityksellä ''kuja'', mikä tarkoitti myös kyläkatua yleensä.<ref>Gustav Ränk: ''Vatjalaiset'', s. 41-46</ref> Vatjalaisten asuinrakennus oli ''koto'' ja sen asuintupa ''riihi''. Vatjalaisten on arveltu asuneen joskus virolaistyylisissä riihituvissa, mutta tapa on myöhemmin kadonnut. Tätä teoriaa tukee kreevinien tapa kutsua asuintaloaan riiheksi.<ref name="Suomensukuiset kansat"/> Kivimuuria kuului jokaiseen vatjalaistaloon suojana vihollisia sekä karhuja ja susia vastaan.<ref name=":1" /> ''Koto'' muodostuu kahdesta eri puolesta, asuinhuoneesta ja katoksesta eläinsuojineen. Yksi vanhimmista säilyneistä piirteistä talossa oli erillinen makuuteltta sängyn kohdalla. Tätä sääski- ja kärpäsverhoa nimitettiin uutimeksi (''uutimő, uutőmő''). Vatjalaisilla oli käytössä myös [[Sauna|saunat]], joita ei tosin ollut joka perheellä. Saunattomat perheet kävivät peseytymässä naapureilla. Saunaa on käytetty peseytymisen ohella synnytyshuoneena.<ref>Gustav Ränk: ''Vatjalaiset'', s. 45-62</ref>
===Uskonto===
| |||