Ero sivun ”Jalo Kohonen” versioiden välillä

Kohosen vanhemmat olivat ylijunailija Petter Kohonen ja Klara Maria Kakkinen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1910. Kohonen työskenteli toimittajana [[Saimaan Sanomat|Työ]]-lehdessä Viipurissa 1910–1915 ja [[Savon Työmies (1906–1918)|Sanantuoja]]-lehdessä [[Kuopio]]ssa 1915–1917. Hän toimi myös työväenopiston opettajana 1911–1915, Viipurin sos.dem. nuorisopiirisihteerinä (ks. [[Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto|SSNsos.dem. nuorisopiirisihteerinä]]) 1911–1912 sekä osuuskaupallisena piirineuvojana Viipurissa ja Kuopiossa 1912–1916. Kohonen oli [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n kansanedustajana 1917 edustaen [[Kuopion läänin läntinen vaalipiiri|Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä]]; hän oli myös tämän vaalipiirin sos.dem. piiritoimikunnan puheenjohtajana.

Vuonna 1917 Kohosesta tuli [[työväen vallankumousoikeus|työväen vallankumousoikeuden]] keskusneuvoston tiedotusosaston hoitaja ja Suomen sisällissodan aikana hän oli kansanvaltuuskunnan raha-asiainvaltuutettuna ja [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] komissaarina. Sodan loppuvaiheessa Kohonen pakeni Venäjälle ja oleskeli sitten 1918–1920 [[Ruotsi]]ssa [[Suomen Kommunistinen Puolue|SKP:n]] keskuskomitean edustajana valvoen ns. [[Suomen punaisen kaartin Ruotsin pataljoonanpataljoona]]n muodostamista 1919.<ref>{{edustajamatrikkeli|nro=910759}}</ref> Palattuaan Venäjälle Kohonen toimi muun muassa [[Suomen Kommunistisen Puolueen sotilasjärjestö|SKP:n sotilasjärjestön]] sihteerinä loppuvuonna 1920.<ref>{{Kirjaviite |Tekijä = Tauno Saarela | Nimeke = Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 | Vuosi = 1996 | Julkaisija = Kansan Sivistystyön Liitto | Isbn = 951-9455-55-8 | Sivu = 77 }}</ref> Kohosesta tuli [[Kustannusosuuskunta Kirja]]n hallituksen jäsen 1923 ja [[Inkeri]]n suomalaisen sivistystoimiston johtaja 1925.