Ero sivun ”Rokotus” versioiden välillä

Rokotteet ovat Suomessa reseptilääkkeitä, eli niiden ostamiseksi apteekista tarvitaan lääkäriltä lääkemääräys. Toisaalta käytännössä rokotteita voidaan antaa terveydenhuollon yksiköissä kuten neuvoloissa ja esimerkiksi kiertävissä busseissarokotusbusseissa ilman, että lääkäri henkilökohtaisesti määrää rokotteen potilaalle. Rokotteen antajalla on aina oltava tehtävään asianmukainen koulutus. Mikäli rokottaja itse ei ole lääkäri, hänellä on oltava valvovan lääkärin hyväksyntä tehtävään. Rokotteen saa antaa vain paikassa, jossa on riittävät välineet hoitaa mahdollista välitöntä rokotekomplikaatiota.<ref name="INF"/>

Suomessa tarjotaan monia rokotuksia maksuttomasti verovaroin rahoitetun julkisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä tartuntatautilakiin annetun [[sosiaali- ja terveysministeriö]]n asetuksen ([http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040421],[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050908],[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060726]) nojalla.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860583 Tartuntatautilaki]</ref> Näin tarjottujen palvelujen käyttö eli lasten tai aikuisten rokotuttaminen on yksilön tai perheen oma valinta. Joillekin erityisessä riskissä oleville ryhmille tarjotaan julkisin varoin kustannettuna tiettyjä vapaaehtoisia rokotteita (esimerkiksi [[influenssarokote]] ja [[BCG-rokote]]). Lisäksi [[apteekki|apteekeista]] on mahdollisuus hankkia lääkärin kirjoittamalla lääkemääräyksellä itse rokotteita, jotka eivät kuulu asetuksen nojalla maksuttomasti tarjottaviin rokotteisiin (esimerkiksi [[hepatiittirokotteet]])monet jamatkailijoille joillekin erityisryhmille tarjotaansuositeltavat verovaroin tiettyjä vapaaehtoisia rokotteita (esimerkiksi [[influenssarokote]] ja [[BCG-rokote]]rokotteet). Rokotuksia koskee sama sääntely kuin muita [[lääke|lääkkeitä]] ja terveydenhoitoa.

Kuntien järjestämiä ja valtion rahoittamia rokotuksia nimitetään ”yleiseksi'''yleiseksi rokotusohjelmaksi”rokotusohjelmaksi'''.