Ero sivun ”Suomen Kommunistinen Puolue” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 19623631, jonka teki EMWME (keskustelu) lähteitä ja tietoja poistettu Merkkaus: Kumoaminen |
tarkemmin nkp:n taloudellisesta tuesta |
||
Rivi 394:
1950-luvun alussa puoluejohdon keskuudessa vallitsi vainoharhainen ilmapiiri ja SKP kovensi otteitaan oikeaoppisuuden valvonnassa. Perusjärjestöihin muodostettiin salaisia ryhmiä puolueuskollisuutta ja vastustajia valvomaan. Kaaderiosaston ohella valvontaan liittyviä tehtäviä hoitivat org-jaosto ja tarkistuskomitea. Jäseniä erotettiin muun muassa vuosia aiemmin paljastuneiden rikkeiden perusteella.<ref name=”rentola97s86”/> SKP:lla oli omat lähetit ja luottamuksellisimmat tiedot välitettiin vain suullisesti.<ref>Rentola 1997, s. 176, 249, 415.</ref> Vuoden 1954 sääntöjen mukaan puolue oli ”kaikkia jäseniä yhtäläisesti velvoittavan tietoisen kurin yhteenliittämä taistelujärjestö.”<ref name="säännöt54s1"/> Omien kaadereiden ohella SKP:n sisäinen tiedustelu seurasi äärioikeistolaisia ja sosialidemokraattisia järjestöjä. Kaaderityötä ja tiedustelutoimintaa johtivat punaisessa Valpossa aiemmin työskennelleet, jotka hyödynsivät poliisin aiempia arkistoja ja kontakteja.<ref name="rentola1997s86b">Rentola 1997, s. 86, 125–127, 290, 425–426.</ref> Konspiratiivisuus ja kurinpito alkoivat vähitellen höllentyä 1950-luvun loppupuolella.<ref>Rentola 1997, s. 280–281.</ref> Kaaderiosasto lakkautettiin vuonna 1961.
== Talous ==
Vuonna 1921 järjestön menot olivat noin 5,4 miljoonaa [[markka]]a, joista noin 4,3 miljoonaa tuli NKP:ltä. SKP:n palkkalistoilla oli tuolloin 80 työntekijää.<ref name="paastela_talous"/> Vuonna 1922 tukea tuli 4 miljoonaa, mutta seuraavina vuosina summat pienenivät ja SKP karsi toimintojaan. 1920-luvun loppupuolella avustus oli keskimäärin 2,5 miljoonaa vuodesssa. Lisäavustuksia annettiin esimerkiksi vaalityöhön.<ref name=”saarela2001s209”/> Rahoista valtaosa käytettiin 1920-luvun alussa Neuvostoliitossa, mutta vuosikymmenen puolivälistä alkaen suurin osa tuli Suomeen. Suomessa varat käytettiin pääasiassa työntekijöiden palkkoihin ja elinkustannuksiin. Myös lehdistöä, ammattiyhdistysliikettä ja vangittujen omaisia tuettiin. Tuki saapui maahan skandinaavisten kuriirien välityksellä ja Neuvostoliiton lähetystön kautta [[Dollari|dollareina]], [[Ruotsin kruunu|kruunuina]] tai [[Punta|puntina]] sekä joskus [[Venäjän rupla|ruplina]]. Myös [[jalokivi]]ä käytettiin. Neuvostoliiton lisäksi liike sai tukea [[Amerikansuomalaiset|amerikansuomalaiselta]] [[Yhdysvaltain Suomalainen Työväenjärjestö|työväenliikkeeltä]].<ref>Saarela 2001, s. 209, 211–212, 214–218.</ref>
Vuonna 1945 SKP:n varallisuus koostui suurelta osin varoista, jotka valtiolta korvauksia saaneet entiset poliittiset vangit luovuttivat [[Yrjö Sirolan Säätiö]]lle. YSS jakoi rahaa SKP:lle ja muille kansandemokraattisille järjestöille.<ref>Leppänen 1994, s. 138.</ref> Piirien talous perustui jäsenmaksujen piiriosuuksiin, [[Arpajaiset|arpajaisiin]], myyjäisiin, lahjoituksiin ja monenlaiseen yritystoimintaan. Kiinteistöjen rakentamisessa ja yritystoiminnan pyörittämisessä hyödynnettiin runsaasti [[talkoo]]työtä.<ref>Leppänen 1994, s. 176–177.</ref> ▼
SKP sai rahaa myös Suomeen suuntautuneesta [[Salakuljetus|salakuljetuksesta]], [[Musta pörssi|mustan pörssin]] kaupasta ja valuuttakeinottelusta. Hämäriä liiketoimia johtivat puolueen sotilastoiminnasta vastanneet Rahjan veljekset [[Jukka Rahja|Jukka]] ja [[Eino Rahja|Eino]].<ref name="paastela_talous"/> Vuonna 1923 puolue [[Rahanväärennys|väärensi]] ja levitti keskuskomitean luvalla [[Tuhannen markan seteli|tuhannen markan seteleitä]].<ref>Saarela 2001, s. 206-207, 218</ref> Puolue sai lisäksi vähäisiä tuloja kirjamyynnistä ja jäsenmaksuista.<ref name=”saarela2001s209”/>
Komintern vähensi tukeaan huomattavasti 1930-luvun alussa, kun kommunistien julkinen toiminta Suomessa vaikeutui. Internationaalin rahoitus SKP:n toiminnalle Neuvostoliitossa lakkautettiin.<ref name="paastela_talous">Paastela 2003, s. 162–163, 205–206, 220, 301.</ref> Perustettiin [[Suomen Kommunistisen Puolueen tukiryhmät|SKP:n tukiryhmät]], jotka keräsivät varoja Neuvostoliiton punapakolaisilta.<ref>Rentola 2001, s. 220.</ref> 1930-luvun puolivälissä SKP sai Kominterniltä noin 25 000 markkaa kuukaudessa Suomen toimintoja varten. Rahat välitettiin [[Suomen Kommunistisen Puolueen Tukholman toimisto|Tukholman toimiston]] kautta. Yhteys katkesi vuonna 1937, mikä johti maanalaisen organisaation heikkenemiseen.<ref>Rentola 1994, s. 86–87, 95.</ref><ref>Rentola 2001, s. 221–222.</ref>
1980-luvun alussa SKP uudisti taloudenhoitonsa. Puolue myi [[Koiton talo]]n, josta kertyi kassaan lopulta yli sata miljoonaa markkaa. Varat olivat SKP:n enemmistöjohdon hallinnassa ja ne turvasivat enemmistön taloudellisen itsenäisyyden. Puolueen riippuvuus Neuvostoliitosta väheni ja oppositio oli siten mahdollista erottaa puolueesta. Vuodesta 1986 alkaen Neuvostoliitto tuki taloudellisesti yksinomaan vähemmistöä. SKP:n ympärille rakennettiin monimutkainen rahansiirtoja hoitanut yritys-, yhdistys- ja säätiöketju, johon kuuluivat muun muassa [[Fexima|Fexima Oy]], [[Sosialististen maiden yhteistyöyhdistys]] ja [[SKP:n tukisäätiö]]. SKP:n varoja sijoitettiin monenlaisiin kohteisiin kondomeista kiinteistöihin.<ref name=”HS08101995”>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003474418.html | Nimeke = SKP:n viimeinen keikka | Tekijä = Teuvo Arolainen | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 8.10.1995 | Viitattu = 13.4.2020 }}</ref> SKP:n sijoitusyhtiöitä olivat 1985 perustettu Corona-Invest ja 1987 muodostettu Sijoituslinkki. Toimintaa johti SKP:n taloudenhoitajaksi vuonna 1985 valittu [[Jorma Sorvari]]. Sijoitukset paljastuivat epäonnistuneiksi vuonna 1988, jolloin Sorvari erotettiin ja poliittinen toimikunta erosi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002959174.html | Nimeke = SKP:n viimeinen vuosikymmen | Tekijä = Matti Virtanen | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 4.2.1990 | Viitattu = 13.4.2020 }}</ref> [[Kasinotalous|Kasinopelistä]] kertyi tappioita noin 50 miljoonaa markkaa, mutta järjestöllä oli vielä 1990-luvun alussa runsaasti varallisuutta. Omaisuus tuhottiin lopullisesti vuonna 1990 tehdyissä kaupoissa. SKP:n varat oli tarkoitus siirtää välikäsien kautta Vasemmistoliiton käyttöön ja puolue ajettiin suunnitelmallisesti konkurssiin. Toimintaa johti [[Variant Oy]]. Laman iskettyä vaikeudet alkoivat ja operaatio epäonnistui. SKP haettiin konkurssiin vuonna 1992, kun puolueella oli velkaa 70 miljoonaa. Variant meni konkurssiin lokakuussa 1993.<ref name=”HS08101995”/>▼
▲Vuonna 1945 SKP:n varallisuus koostui suurelta osin
SKP sai jälleen 1940-luvun lopulta alkaen runsaasti tukea Neuvostoliitosta. Suoran rahallisen tuen ohella varoja kanavoitiin puolueelle muun muassa neuvostotaiteilijoiden kiertueilla, kirjallisuuden välitystoiminnalla ja Neuvostoliiton omistamien suomalaisten yritysten kautta. Usein mukana yhteistyössä oli [[Suomi–Neuvostoliitto-Seura]].<ref name=”rentola1997s176”/> Neuvostoliitto lahjoitti tai myi kommunisteille Suomessa ollutta omaisuuttaan. NKP:n ja SKP:n kontrolloiman idänkaupan voittoja ohjattiin säännöllisesti puoluetyöhön. Hyviä tuottoja tarjosi varsinkin [[Säännöstely (hyödykkeet)|säännösteltyjen]] tuotteiden kuten [[Tupakka|tupakan]] ja [[kahvi]]n välitys. Toiminta oli osin laitonta ja sisälsi muun muassa [[veronkierto]]a. Keskeinen toimija kuvioissa oli vientiyritys [[Seximo]], joka SKP:n hallintaan siirryttyään nimettiin [[Fexima]]ksi.<ref name="rentola2001s224">Rentola 2001, s. 224–225.</ref> [[Suojelupoliisi]] sai tietoonsa osan hämäristä liiketoimista mutta ulkopoliittisista syistä johtuen niitä ei pyritty aktiivisesti estämään.<ref>Rentola 2001, s. 227–228.</ref> SKP:ssä ulkomainen rahoitus oli [[tabu]] ja sen yksityiskohdista tiesi vain puolueen ydinjohto.<ref name=”rentola1997s176”>Rentola 1997, s. 176–179.</ref> Neuvostoliiton ohella SKP:tä tukivat pienimuotoisemmin myös muut Euroopan [[Luettelo sosialistisista valtioista|sosialistiset maat]]. Puolue sai veljespuolueilta muun muassa matkoja ja opiskelupaikkoja. DDR:llä oli keskeinen rooli kommunistien lehtiyhtiöiden konehankinnoissa.<ref>Rentola 2001, s. 225, 232–233.</ref>
SKP sai vuosina 1946–1948 suoraa rahallista tukea NKP:ltä yhteensä 55 miljoonaa markkaa.<ref name="rentola2001s224"/> Vuodesta 1950 alkaen keskeinen rahoitusväline oli [[Kominform]]in yhteyteen perustettu [[Bukarest]]ista johdettu [[Kansainvälinen ammattiyhdistysrahasto vasemmistotyöväenjärjestöjen tueksi]]. Varat tulivat Neuvostoliitosta ja Kiinasta<ref name=”rentola1997s176”/> ja päätökset teki NKP:n kansainvälinen osasto. SKP:n saama osuus rahaston kokonaistuesta oli väestömäärään suhteutettuna suurempaa kuin millään muulla puolueella ja rahamäärällisesti kolmanneksi suurinta [[Italian kommunistinen puolue|IKP:n]] ja [[Ranskan kommunistinen puolue|RKP:n]] jälkeen.<ref>Rentola 2001, s. 226.</ref> Rahasto lahjoitti SKP:lle vuosina 1950–1966 noin 400 000–900 000 dollaria vuodessa. Avustus kattoi tuolloin puolueen budjetista noin 5–10 prosenttia.<ref name=”rentola1997s176”/><ref name=”thing2001s291”>Thing 2001, s. 291–292.</ref> Vuonna 1970 sai rahastolta yhteensä noin 3,8 miljoonaa markkaa. NKP käytti rahaa painostuskeinona pitääkseen puolueen koossa ja SKP:n helmikuussa pidetty ylimääräinen edustajakokous varmisti puolueen eheyden lisäksi neuvostotuen. Tuki mahdollisti osapuolisopimuksen vaatiman kaksinkertaisen miehityksen, jossa enemmistölle ja vähemmistölle taattiin edustus puolue-elimissä. [[Kimmo Rentola]]n mukaan SKP:n enemmistö olisi voinut tulla toimeen ilman Neuvostoliiton taloudellista tukea, mutta sillä ei ollut varaa ulkopoliittiseen välirikkoon, joka olisi johtanut myös sisäpoliittiseen paitsioon.<ref>Rentola 2005, s. 88.</ref><ref>Rentola 2001, s. 231.</ref> SKP sai rahastosta 1970-luvun alussa noin miljoona dollaria vuodessa. Vuosina 1978–1983 tuki oli 4,3–6,6 miljoonaa markkaa vuodessa.<ref name=”thing2001s291”/>
Pääsihteeri [[Ville Pessi]] lunasti avustukset [[KGB]]:n ulkomaantiedustelun edustajilta henkilökohtaisesti<ref>Rentola 2009, s. 79–80.</ref> 1940-luvulta 1980-luvun alkuun asti.<ref>Rentola 2001, s. 224, 227–228, 233–235.</ref> Puolueella oli tilikirjojen ulkopuolella pidetty niin sanottu B-kassa, jonka kautta maksettiin muun muassa piirijärjestöjen tappioita.<ref>Leppänen 1999, s. 168–169, 399.</ref> Toisaalta pimeää rahaa päätyi virallisiin taseisiin, kun varoja kierrätettiin ja [[Rahanpesu|pestiin]] piirien kautta esimerkiksi arpajaisvoittojen palautuksina. Pessin alaisuudessa rahoista vastasivat [[Olavi Kortealho]], [[Erkki Kivimäki]] ja [[Armas Vinberg]]. Tuki käytettiin pääasiassa puoluetoimintaan ja lehdistön ylläpitoon.<ref>Rentola 2001, s. 228–229.</ref> 1980-luvun alussa rahoja alkoi välittää Pessin ohella [[Taisto Sinisalo]]. Vuodesta 1984 alkaen Sinisalo oli rahastotuen ainoa vastaanottaja ja tuki kulkeutui jatkossa vain puolueesta erotetun vähemmistön käyttöön.<ref>Rentola 2001, s. 233–235, 289.</ref>
▲1980-luvun alussa SKP
== Viranomaisten suhtautuminen ==
Rivi 572 ⟶ 581:
*{{Kirjaviite | Tekijä = Kimmo Rentola | Nimeke = Kenen joukoissa seisot. Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945 | Vuosi = 1994 | Julkaisija = WSOY | ISBN = 951-0-19201-5 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Kimmo Rentola | Nimeke = Niin kylmää että polttaa. Kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947–1958 | Vuosi = 1997 | Julkaisija = Otava | ISBN = 951-1-14497-9 }}
* Kimmo Rentola: ''Ikke blot for et par rublers skyld. Hovedtræk af Finlands Kommunistiske Partis finansielle forbindelser med Moskva 1930–1990'' teoksessa Thing 2001
* {{Kirjaviite | Tekijä = Kimmo Rentola | Nimeke = Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970 | Vuosi = 2005 | Julkaisija = Otava }}
* Kimmo Rentola: ''Komintern ja Suomi 1934–1944'' teoksessa Lebedeva, Rentola & Saarela 2002
Rivi 580 ⟶ 590:
*{{Kirjaviite | Tekijä = Tauno Saarela | Nimeke = Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930 | Vuosi = 2008 | Selite = Historiallisia Tutkimuksia 239 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | ISBN = 978-952-222-051-6 }}
* {{Kirjaviite |Tekijä = Tauno Saarela | Nimeke = Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 | Vuosi = 1996 | Julkaisija = Kansan Sivistystyön Liitto | Isbn = 951-9455-55-8 }}
* Tauno Saarela: ''Tusindmarksedlar, millioner af rubler, dollars… FKP’s regnskab i 1920’erne'' teoksessa Thing 2001
* {{Kirjaviite | Nimeke = Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949–2009 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2009 | Tekijä = Matti Simola (toim.) | Isbn = 978-951-0-35243-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Morten Thing (toim.) | Nimeke = Guldet fra Moskva. Finansieringen af de nordiske kommunistpartier 1917–1990 | Julkaisija = Forum | Vuosi = 2001 | Isbn = 87-553-3108-4 | Kieli = [[Tanskan kieli|tansk.]] }}
=== Puolueen asiakirjat ===
| |||