Wikipedia

Ero sivun ”Kyllikki Saaren murha” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hä (keskustelu | muokkaukset)
3 806 muokkausta
Korjausta ja korjausmalline jatkoa ajatellen
Täydennystä
Rivi 224:
Kyllikki Saaren tapausta käsiteltiin oikeudessa ensimmäisen ja ainoan kerran ns. [[kuolemansyy]]juttuna Isojoen ja [[Karijoki|Karijoen]] käräjäkunnan lakimääräisten talvikäräjien toisessa istunnossa 15. huhtikuuta 1955. Oikeuden päätös oli hyvin yksinkertainen ja siinä tilanteessa ainoa mahdollinen; todettiin vain, että ”talollisen tytär Auli Kyllikki Saari on Isojoen pitäjässä saanut surmansa häntä todennäköisimmin kohdanneen ulkonaisen väkivallan kautta”. Jokaisesta jutussa epäilyksen alaisesta oli tehty oma niin sanottu linjansa, ja oikeuskäsittelyyn mennessä niitä oli kertynyt jo 282.<ref>Jermo 1975, s. 72.</ref>
 
==Poliisin epäilemiä==▼
===Kirkkoherra===
Pitkään epäiltynä oli Kyllikki Saaren rippipappina toiminut Isojoen entinen virkaatekevä kirkkoherra (1952–1953), joka oli siirtynyt kolme viikkoa ennen murhaa [[Merikarvia]]lle. Kyllikki Saari oli kirjoittanut kirkkoherralle kirjeen sielunhoidollisissa asioissa kolme päivää ennen kuolemaansa.<ref name="Kallio & Vesa. 41">Kallio & Vesa 1981, 41.</ref> Pappi joutui kolmeen eri kuulusteluun ensimmäisten joukossa. Hänellä oli kuitenkin vedenpitävä [[alibi]], jonka olivat antaneet hänen tyttärensä ja kotiapulaisensa Ida, jolla oli ollut useamman vuoden ajan suhde papin kanssa, puoli vuotta Kyllikki Saaren murhan jälkeen. Heidän todistuksensa mukaan hän oli ollut Merikarvialla murhailtana.<ref name="arvoitus32">Kallio & Vesa, 1981, s. 32</ref><ref>Helsingin sanomat 14.1.2018, s. b6</ref>▼
 
▲Pitkään epäiltynä oli Kyllikki Saaren rippipappina toiminut Isojoen entinen virkaatekevä kirkkoherra (1952–1953), joka oli siirtynyt kolme viikkoa ennen murhaa [[Merikarvia]]lle. Kyllikki Saari oli kirjoittanut kirkkoherralle kirjeen sielunhoidollisissa asioissa kolme päivää ennen kuolemaansa.<ref name="Kallio & Vesa. 41">Kallio & Vesa 1981, 41.</ref> Pappi joutui kolmeen eri kuulusteluun ensimmäisten joukossa. Hänellä oli kuitenkin vedenpitävä [[alibi]], jonka olivat antaneet hänen tyttärensä ja kotiapulaisensa Ida, jolla oli ollut useamman vuoden ajan suhde papin kanssa, puoli vuotta Kyllikki Saaren murhan jälkeen. Heidän todistuksensa mukaan hän oli ollut Merikarvialla murhailtana.<ref name="arvoitus32">Kallio & Vesa, 1981, s. 32</ref><ref>Helsingin sanomat 14.1.2018, s. b6</ref>
Kirkkoherran liikkeet selvitettiin tarkoin murhaillan ja -yön ajalta. Tutkimuksissa selvisi, että hän oli ollut illalla rovastin juhlissa, yöllä pappilassa ja aamulla kello kahdeksan pitämässä rippikoulua. Epäselväksi jäi vain 20 minuuttia, mutta tässä ajassa hän ei olisi ehtinyt Isojoelle, jonne oli Merikarvialta 60 kilometriä. Kirkkoherralla ei ollut ajokorttia eikä autoa.<ref name="Markkula 1991. 91">Markkula 1991, s. 91.</ref>
 
Kyllikki Saari oli ollut Isojoen pappilassa, kirkonkirjoja uusimassa 8 kuukauden ajan, kirkkoherra Kauko Kanervon alaisuudessa.<ref>Keskisarja, Kyllikki Saari, s.83-84</ref>.
Myöhemmin todettiin, että papilla oli sodan aikana kenttäpappina toimiessaan ollut naissuhteita, ja hänet oli erotettu lähetystyöstä [[Afrikka|Afrikassa]], koska hänellä oli ollut suhde sairaanhoitajaan. Pappi oli lähennellyt usein nuoria naisia.<ref name="Markkula 1997. 38">Markkula 1997, 38.</ref> Toimiessaan Kihniön kirkkoherrana 1955 hänellä oli suhde rippikoulutyttöön.<ref name="Selko">{{Verkkoviite|Osoite=http://yle.fi/selkouutiset/index.php?id=8302|Nimeke=Yle uutiset selkosuomeksi:Kyllikki Saari|Julkaisu=yle.fi|Viitattu=21.4.2012.}}</ref> Tapausta käsiteltiin 1956 [[Parkano]]n talvikäräjillä, jossa häntä vastaan nostettiin syyte alle 17-vuotiaaseen sekaantumisesta ja naineena kihlautumisesta.<ref name="Markkula 1997. 38" />▼
 
Kauko Kanervo oli kokenut seksuaalinen hyväksikäyttäjä, jonka yhdeksi uhriksi joutui myös Kyllikki Saari.<ref>Keskisarja, s.289</ref>
Kirkkoherran ollessa pidätettynä poliisi oli suorittanut Merikarvialla lisää alibiin liittyviä tarkistuksia. Sitä aiemmin alibissa ollut n. 10 tunnin aukko juuri murhayön kohdalla oli kuroutunut umpeen. ''[[Uusi Suomi]]'' kirjoitti 29. helmikuuta 1956:▼
 
Työssään Kyllikki Saari oli ollut päivittäin yhteydessä Kauko Kanervoon ja hänen perheeseensä, sekä Kanervon kotiapulaiseensa Aulikkiin. Aulikki oli Kanervon rakastajatar.<ref>Keskisarja, s.73</ref>
{{Sitaatti|''(Kirkkoherran) alibi pitää. Oli Merikarvialla murhayönä. Uuden Suomen saaman tiedon mukaan on Kihniön kirkkoherran (kirkkoherra) alibi todettu täysin vedenpitäväksi Kyllikki Saaren jutussa. Murhayönä hän on ollut Merikarvialla ja viimeksi saatu todistus tukki lopullisesti aukon tältä kohdalta.''<ref name="Uusi Suomi 1956">Uusi Suomi 29.2.1956</ref>}}▼
 
Kyllikki Saari yöpyi pappilassa useita kertoja, Kanervo kertoi kymmenestä kerrasta ja hänen rakastajattarensa vielä useammasta kerrasta.<ref>Keskisarja, Kyllikki Saari, s.80,154</ref>.
Kirkkoherra antoi vuonna 1962 ''Hymy''-lehdelle haastattelun, jossa hän purki tuntojaan epäilyistä:▼
 
====Kirkkoherran kuulustelut ja alibit====
{{Sitaatti|''Tuskin tunsin Kyllikki Saarta sen paremmin kuin hänen kotikyläänsä Möykkyäkään. Ei vuodessa ehdi perehtyä Isojoen kokoisen seurakunnan jokaiseen soppeen. Sitä paitsi olin murhan tapahtumahetkellä Merikarvialla. Minulla oli silloin juuri rippikoulu aamuisin klo 8. Miten olisin ehtinyt sieltä Isojoelle?''<ref>Kallio & Vesa, 1981, s. 44-45</ref>}}▼
 
Nimismies Sipilän vaimo oli soittanut Kauko Kanervolle 20.5.1953 Merikarvian pappilaan ja oli tiedustellut onko hän nähnyt Kyllikki Saarta, Kanervo oli vastannut, ettei hän ollut tavannut Kyllikki Saarta Isojoelta muuttonsa jälkeen, eikä tiedä missä hän on.<ref>Keskisarja, s. 145</ref>
Kirkkoherra oli myöntänyt Hymy-lehden toimittajalle vuonna 1962, että hän tunsi Lellulaakson suon lähiympäristön.<ref>Hymy 2. 1962, s. 4</ref>▼
 
Kanervon ensimmäinen kuulustelu tapahtui syyskuun 25 päivänä 1953, jolloin Axel Skogman pistäytyi Merikarvian pappilassa. Katoamisiltana Kanervo oli muistaakseen ensin saattanut Laihialle lähtevää vaimoa vuokra-autoon ja sitten pysytellyt kotona. Hän lisäsi käyneensä alkuillasta papillisessa toimituksessa. Yön alibitodistajina olivat hänen alle 10 vuotiaat tyttärensä.<ref>Keskisarja, s. 150-151</ref>
 
Tässä kuulustelussa Kanervo ei maininnut todistajana kotiapulaistaan Aulikkia.<ref>Keskisarja, s. 150-151</ref>
 
Kanervo ei osallistunut Kyllikki Saaren hautajaisiin, vaikka hänet sinne kutsuttiin.<ref>Keskisarja, s. 203</ref> Muutamia viikkoja hautajaisten jälkeen, Kanervo vieraili Saaren perheen luona. Tuolloin hän kertoi kertoi olleensa katoamisillan "kirjojen parissa ja tämä voidaan kyllä todistaa".<ref>Keskisarja, s. 203</ref>
 
Kun Kanervoa kuulusteltiin uudemman kerran 30.12.1953 ja 20.1.1954, hän kertoi, että hän oli ollut 17.5.1953 Merikarvian rovastin läksiäisjuhlissa ja sitten oli seurakuntanuorten kanssa pitänyt sairaalassa hartaushetkeä kello kahdeksaan. Loppuilta ja yö olivat kuluneet pappilassa pikkulasten ja palvelijattaren seurassa.<ref>Keskisarja, s. 208-209</ref>
 
Kanervo kertoi olleensa maanantaina 18.5.1953 aamulla kello yhdeksän pitämässä rippikoulua. Tätä kertomusta ei koskaan tarkistettu, luotettiin vain siihen, mitä hän oli sanonut.<ref>Keskisarja, Kyllikki Saari, s. 209,293</ref>
 
Kun Kanervoa kuulusteltiin 25.2.1956, hän kertoi 17.5.1953 pitäneensä Jumalan palveluksen Merikarvian kirkossa ja menneensä kello 15 Yhteiskoululle rovasti Raitalan läksiäisiin. Merikarvian nimismies muisti hänen siellä esiintyneen. Kanervo oli kysynyt tilaisuudesta poistuvilta minne he menevät ja oli sitten mennyt heidän kanssaan sairaalaan, jossa Kanervo oli järjestänyt hartaushetken yhdellä osastolla.<ref>Keskisarja, s. 291</ref>
 
Tässä 25.2.1956 kuulustelussa Kanervo kertoi ensimmäistä kertaa, olleensa naapurissaan asuvan Merikarvian nimismiehen Koiviston vaimon 50-vuotis syntymäpäivä juhlilla, jonne hän oli mennyt hieman myöhään, kello 15.30, koska hänellä oli ollut kiireitä aikaisemmin, juhlista hän oli poistunut puolen tunnin kuluttua.<ref>Keskisarja, s. 292</ref>
 
Kihniössä autoilija Viljo Törmän kysyttyä Kanervolta Kyllikki Saaren murhasta, Kanervo kertoi olleensa rikosaikaan "virkaveljen tai jonkun hyvän miesystävänsä luona istumassa koko illan."<ref>Keskisarja, Kyllikki Saari, s. 268</ref>
 
====Kirkkoherra rikostutkinnan kohteena====
 
Kauko Kanervo päätyi uudelleen murhatutkinnan kohteeksi, sen jälkeen kun hän oli joutunut syytteeseen alaikäisen tytön hyväksikäytöstä ja naineena kihlautumisesta Kihniöllä.<ref>Keskisarja, Kyllikki Saari, s. 279</ref>
 
▲Myöhemmin todettiin, että papilla oli sodan aikana kenttäpappina toimiessaan ollut naissuhteita, ja hänet oli erotettu lähetystyöstä [[Afrikka|Afrikassa]], koska hänellä oli ollut suhde sairaanhoitajaan. Pappi oli lähennellyt usein nuoria naisia.<ref name="Markkula 1997. 38">Markkula 1997, 38.</ref> Toimiessaan Kihniön kirkkoherrana 1955 hänellä oli suhde rippikoulutyttöön.<ref name="Selko">{{Verkkoviite|Osoite=http://yle.fi/selkouutiset/index.php?id=8302|Nimeke=Yle uutiset selkosuomeksi:Kyllikki Saari|Julkaisu=yle.fi|Viitattu=21.4.2012.}}</ref> Tapausta käsiteltiin 1956 [[Parkano]]n talvikäräjillä, jossa häntä vastaan nostettiin syyte alle 17-vuotiaaseen sekaantumisesta ja naineena kihlautumisesta.<ref name="Markkula 1997. 38" />
 
Kyllikki Saaren murhan tutkijat olivat pitäneet Kauko Kanervon alibia täysin vedenpitävänä, vasta myöhemmin tutkimusaineiston vapauttamisen jälkeen, tuotiin esille tietoja, jotka asettivat Kanervon alibin kyseenalaiseksi.
 
▲Kirkkoherran ollessa pidätettynä poliisi oli suorittanut Merikarvialla lisää alibiin liittyviä tarkistuksia. Sitä aiemmin alibissa ollut n. 10 tunnin aukko juuri murhayön kohdalla oli kuroutunut umpeen. ''[[Uusi Suomi]]'' kirjoitti 29. helmikuuta 1956:
 
▲{{Sitaatti|''(Kirkkoherran) alibi pitää. Oli Merikarvialla murhayönä. Uuden Suomen saaman tiedon mukaan on Kihniön kirkkoherran (kirkkoherra) alibi todettu täysin vedenpitäväksi Kyllikki Saaren jutussa. Murhayönä hän on ollut Merikarvialla ja viimeksi saatu todistus tukki lopullisesti aukon tältä kohdalta.''<ref name="Uusi Suomi 1956">Uusi Suomi 29.2.1956</ref>}}
 
Vaikka poliisin mielestä alibi oli varma, papin taustan vuoksi monet pitävät häntä murhaajana ja epäilevät alibia, joka on osin kotiapulaisen antama.<ref>Ei vanhene koskaan: Kyllikki Saari - musta sirkus, YLE TV2 19.6.1997</ref>
 
Kanervoa ei pidetty kovinkaan todennäköisenä syyllisenä, sen tähden että hän asui Merikarvialla, josta oli n. 60 km matka Isojoelle, eikä hänellä ollut autoa. Hänellä oli myös sen aikaisten tutkijoiden mielestä riittävän hyvä alibi murhan ajaksi. Axel Skogman ja Veikko Korkealehto olivat sitä mieltä, ettei Kanervosta ollut hautaajaksi ja kätkijäksi <ref>Keskisarja, Kyllikki Saari, s.209</ref>
 
Kyllikki Saaren tutkimusaineiston vapauduttua on käynyt ilmi, että Kanervon ajokortti oli vanhentunut vuonna 1953.<ref>Keskisarja, s.294</ref>. Kanervo oli ajanut useammalla autolla tästä huolimatta. Hän oli ajanut ystävänsä kanttori Arvo Moision Opelilla Merikarvialla ollessaan, Moisiolla oli tapana yöpyä Kanervon työhuoneessa. Moisiolla oli tapana toisinaan ajella öisin ja ainakin kerran Kanervo nähtiin hänen autossaan.<ref>Keskisarja, s.294-296</ref> Kanervo oli ajanut myös Merikarvialla sisarensa autolla vuonna 1953.<ref>Keskisarja, s.296</ref> Sekatyömies Heikki Santamäki todisti nähneensä Kanervon ajaneen röttelömäistä autoa keväisenä aamuyönä 1953.<ref>Keskisarja, s.296</ref>
 
Kirkkoherran Kauhavalla asuva sukulainen, joka omisti erään tutkimusten yhteydessä huomion kohteeksi joutuneen kermanvärisen pakettiauton, oli myös yksi lukuisista epäillyistä.<ref>Kallio & Vesa, 1981, s. 70</ref>
 
====Kirkkoherran salattu elämä====
Kirkkoherra kertoi viimeisessä kuulustelussa, että hän oli ahdistellut Kyllikki Saarta kirkkoherranvirastossa.<ref>Helsingin sanomat 14.1.2018, s. b6</ref> Kirkkoherra kertoi myös tehneensä seksuaalisen teon Kyllikki Saaren kanssa. Nykyisen lain mukaan tekoa pidettäisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä. Isojoella kiersi huhu Kyllikki Saaren ja Kauko Kanervon seurustelemisesta. Kirkkoherra oli saanut Kyllikiltä kirjeen kaksi päivää ennen katoamistaan. Kirkkoherra oli myös ahdistellut Laihialla toimiessa kahta nuorta tyttöä, joiden isä oli ottanut yhteyttä poliisiin.<ref>Iltasanomat 8.7.2018</ref>▼
 
Kanervo piti rippikoulua toimiessaan pappina Merikarvialla, Laihialla ja Kihniössä ja aina toistui sama käytäntö,jokainen rippikoulua käynyt tyttö joutui Kanervon henkilökohtaisen puhuttelun kohteeksi yksityisessä huoneessa ja Kanervo ankarasti kielsi kertomasta keskusteluista ulkopuolisille. Kanervo kysyi siveyskysymyksiä, ovatko tytöt koskemattomia.<ref>Keskisarja, s.269,288-289</ref>
 
Myöhemmin todettiin, että papilla oli sodan aikana kenttäpappina toimiessaan ollut naissuhteita, ja hänet oli erotettu lähetystyöstä [[Afrikka|Afrikassa]], koska hänellä oli ollut suhde sairaanhoitajaan. Pappi oli lähennellyt usein nuoria naisia.<ref name="Markkula 1997. 38">Markkula 1997, 38.</ref>
 
Kirkkoherra kertoi viimeisessä kuulustelussa 1956, että hän oli ahdistellut Kyllikki Saarta kirkkoherranvirastossa.<ref>Helsingin sanomat 14.1.2018, s. b6</ref><ref>Keskisarja, s.287</ref> Kirkkoherra kertoi myös tehneensä useamman seksuaalisen teon Kyllikki Saaren kanssa kirkkoherranviraston kansliassa.<ref>Keskisarja, s.296</ref>
 
Kanervo oli kuulusteluissa 30.12.1953 ja 20.1.1954 kiistänyt mitä jyrkimmin "intiimin seurustelun" Kyllikki Saaren kanssa ja oli kertonut että hänellä ja Kyllikki Saarella oli
"Kunnioitusta ansaitseva suhde".<ref>Keskisarja, s.208</ref>
 
Kuulusteluissa 8.4.1956 Kauko Kanervo tunnusti olleensa kuusi kertaa Kyllikki Saaren kanssa seksuaalisissa tekemisissä, viimeksi huhtikuun lopulla, vain n. kaksi viikkoa ennen Kyllikki Saaren katoamista.<ref>Keskisarja, s.289</ref>
 
▲Kirkkoherra kertoi viimeisessä kuulustelussa, että hän oli ahdistellut Kyllikki Saarta kirkkoherranvirastossa.<ref>Helsingin sanomat 14.1.2018, s. b6</ref> Kirkkoherra kertoi myös tehneensä seksuaalisen teon Kyllikki Saaren kanssa. Nykyisen lain mukaan tekoa pidettäisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä. Isojoella kiersi huhu Kyllikki Saaren ja Kauko Kanervon seurustelemisesta. Kirkkoherra oli saanut Kyllikiltä kirjeen kaksi päivää ennen katoamistaan. Kirkkoherra oli myös ahdistellut Laihialla toimiessa kahta nuorta tyttöä, joiden isä oli ottanut yhteyttä poliisiin.<ref>Iltasanomat 8.7.2018</ref>
 
Kihniöllä hyväksikäyttämäänsä 16-vuotiasta Rauhaa Kanervo tapasi kirkkoherran kanslian lisäksi iltaisin metsissä ja ladoissa, mukana oli eväiksi karamelleja ja hedelmiä.<ref>Keskisarja, s.304</ref> Kanervo odotti toisinaan Rauhan pyöräreitin varrella, vältellen näyttäytymistä ohikulkijoille. Rauhan pyöräiltyä kohdalle, Kanervo astui tielle ja pysäytti pyörän, tarttuen käsivarresta, taluttaen hänet metsän siimekseen. Erään kerran vuonna 1955, Kanervo oli tullut pappilasta polkupyörällä 7-8 kilometrin matkan, odottaen maantienvarressa Kahrin eli Viitasen mäen kohdalla, hän pysäytti Rauhan ja yritti kallistaa hänet mättäälle, mutta Rauha vastusti hänen aikeitaan ja pääsi pyörällään poistumaan.<ref>Keskisarja, s.305</ref>
 
Kanervo oli piinannut kahta 15-vuotiasta sisarusta metsätiellä. Merikarvian pappilaan maitoa tuonutta tyttöä hän yritti vetää väkisin metsään, erästä toista nuorta tyttöä hän pyyteli jäämään yöksi pappilaan, kun rakastajatar Aulikki ja lapset olivat matkoilla. Erästä nuorta tyttöä hän oli ottanut vyöteisistä kiinni ja kourinut.<ref>Keskisarja, s.277</ref>
 
====Hymy-lehden haastattelu 1962====
 
▲Kirkkoherra antoi vuonna 1962 ''Hymy''-lehdelle haastattelun, jossa hän purki tuntojaan epäilyistä:
 
▲{{Sitaatti|''Tuskin tunsin Kyllikki Saarta sen paremmin kuin hänen kotikyläänsä Möykkyäkään. Ei vuodessa ehdi perehtyä Isojoen kokoisen seurakunnan jokaiseen soppeen. Sitä paitsi olin murhan tapahtumahetkellä Merikarvialla. Minulla oli silloin juuri rippikoulu aamuisin klo 8. Miten olisin ehtinyt sieltä Isojoelle?''<ref>Kallio & Vesa, 1981, s. 44-45</ref>}}
 
▲Kirkkoherra oli myöntänyt Hymy-lehden toimittajalle vuonna 1962, että hän tunsi Lellulaakson suon lähiympäristön.<ref>Hymy 2. 1962, s. 4</ref>
 
▲==Poliisin epäilemiä==
===Entinen poliisi===
[[Karijoki|Karijoella]] asunut 35-vuotias kahvilanpitäjä on ollut eräs Kyllikki Saaren murhan vahvimmista epäillyistä. Silminnäkijän havainnon mukaan hänen epäiltiin ajaneen autolla yhdessä erään toisen miehen kanssa Kauhajoelle johtaneella tiellä. Myöhemmin Kyllikin katoamispaikalla havaittiin auton kääntymisjälkiä ja ajolyhdyn sirpaleita. Kahden moottoripyöräilijän mukaan miehen autoa muistuttanut auto oli ollut pysähdyksissä Kauhajoen Karhunkankaalle johtaneen metsätien varressa samana iltana kun Kyllikki katosi. Kahvilanpitäjä oli entinen poliisi, joka oli erotettu virastaan huonojen elämäntapojensa vuoksi. Hänet tunnettiin hämäräperäisenä liikemiehenä.<ref name="Karhusaari 145">Karhusaari 2009, s. 145.</ref> Kahvilanpitäjän pidätyksen jälkeen isojokelaiset uskoivat varman syyllisen olevan nyt telkien takana. Tapaus oli heidän mielestään jo viittä vaille selvitetty ja oli vain ajan kysymys, milloin mieheltä saataisiin puristetuksi tunnustus Kyllikin kohtalosta.<ref name="jermo29" />
Rivi 359 ⟶ 415:
*{{Lehtiviite | Tekijä = Reinboth, Susanna | Otsikko = Näin rippipappi päätyi epäillyksi Kyllikki Saaren murhasta | Julkaisu = Helsingin Sanomat 14.1.2018 | Ajankohta = 14.1.2018 | Numero = | Selite = Verkkojulkaisu, päivitetty 14.1.2018 | www = https://www.hs.fi/paivanlehti/14012018/art-2000005522879.html}}
*{{Lehtiviite | Tekijä = Autio, Sari | Otsikko = Pappi alkoi tunnustaa karmivia asioita – kertoi itse, mitä pappilan kansliahuoneessa oli tapahtunut Kyllikki Saaren kanssa | Julkaisu = Ilta-Sanomat 8.7.2018 | Ajankohta = 8.7.2018 | Numero = | Selite = Verkkojulkaisu, päivitetty 6.11.2019 | www = https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005745559.html}}
*Keskisarja, Teemu: ''Kylliki Saari. Mysteerin ihmisten historia'', Wsoy, 2021, ISBN 978-951-0-46709-1
 
===Viitteet===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyllikki_Saaren_murha”