Wikipedia

Ero sivun ”Peltoniemen Hintrikin surumarssi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
46 145 muokkausta
p typo
Rivi 4:
== Alkuperäinen kansansävelmä ==
[[Tiedosto:Peltoniemen Hintriikan surumarssi.jpg|thumb|Vuonna 1964 julkaistu Tapio Rautavaaran EP-levy, joka sisältää myös kolme muuta kappaletta.]]
''Peltoniemen Hintrikin surumarssin'' [[molli]]sävel on perinteinen kaustislainen melodia, jota paikkakunnalla oli soitettu jo ainakin 1800–1900-lukujen vaihteesta saakka. Alun perin se oli kuitenkin häissä soitettu onnittelumarssi, joka tunnettiin nimellä ''Koria marssi''. Laajempaan tietoisuteentietoisuuteen sävelmä alkoi leviämään, kun kaustislainen pelimanni [[Friiti Ojala]] oppi sen Hintrikki Peltoniemen tyttäreltä vuonna 1948. Tiedossa ei ole, mistä Peltoniemi oli melodian oppinut, eikä myöskään, milloin kappaleesta tuli surumarssi. Sitä soitettiin kuitenkin surumarssina jo Friiti Ojalan hautajaisissa vuonna 1951. Kaksi vuotta myöhemmin tehty sävelmän ensimmäinen tallenne on myös kirjattu surumarssin nimellä.<ref name="hs080706">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004409200.html | Nimeke = Ei elä onni hallasuolla - jos missään | Tekijä = Kotirinta, Pirkko | Selite = vain tilaajille | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 8.7.2006 | Viitattu = 11.8.2012}}</ref> Sitä ennen kappale ehti soimaan [[Edvin Laine]]en 1951 ohjaamassa komediassa ''[[Vihaan sinua - rakas]]'', jossa sen esittää ravintolassa soittava jousikvartetti. Elokuvan musiikista vastannut [[Heikki Aaltoila]] oli kuullut sävelmän Helsingissä Friiti Ojalan pojalta [[Lauri Ojala]]lta.<ref name="hs180206">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004376102.html | Nimeke = On suo ja pitkospuut | Tekijä = Kotirinta, Pirkko | Selite = vain tilaajille | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 18.2.2006 | Viitattu = 27.10.2017}}</ref>
 
Sävelmän ensimmäinen varsinainen tallenne tehtiin vuonna 1953, jolloin [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran]] tutkijat [[Jouko Hautala]] ja [[Lauri Simonsuuri]] nauhoittivat sen Kaustisella. Kappaleen soittivat tuolloin neljä [[Kaustisen Purppuripelimannit|Kaustisen Purppuripelimannien]] viulistia ja harmoninsoittaja. Yksi viulisteista oli [[Konsta Jylhä]],<ref name="hs080706"/> joka esitti kappaleen myös avausnumeronaan vuonna 1970 [[Turku|Turussa]] järjestetyillä ensimmäisillä [[Ruisrock]]-festivaaleilla. Hän sai siitä yleisöltä valtavat suosionosoitukset.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = ''Rockin rajaton riemu päättyi syyssateessa'' | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 24.8.1970 | Sivut = 11 | Tunniste= | www = https://nakoislehti.hs.fi/3eb50343-deaf-48ee-80b9-fa9488310bb8/11 | www-teksti = Näköislehti (vain tilaajille) | Viitattu = 27.10.2017}}</ref> Vuonna 1976 Purppuripelimannien versio soi radiossa [[Yleisradio]]n iltauutisten jälkeen 40 kuolonuhria vaatineen [[Lapuan patruunatehtaan räjähdys|Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen]] uutisoinnin yhteydessä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002895505.html | Nimeke = Lapuan patruunatehtaan räjähdys koskettaa yhä – näin kolme suuronnettomuuden kokenutta sen muistavat | Tekijä = Harju, Jukka | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 10.6.2016 | Viitattu = 27.10.2017}}</ref>
Rivi 13:
Helismaan sanoituksessa Hintriikka Peltoniemi on suon keskellä sijaitsevassa mökissään asuva rutiköyhä leskirouva, joka kuolee heti laulun alussa. Äärimmäisen surumielisessä tekstissä mainitaan muun muassa hallan tuhoama sato ja Hintriikan nuorena kuollut puoliso. Hintriikan kuoleman jälkeen jäljelle jää vain autioituva mökki. Tekstissä kuolema on hänelle pelastus köyhyydestä ja kurjuudesta. Syrjäisessä suomökissä elämänsä viettänyt Hintriikka pääsee omissa hautajaisissaan kolmatta kertaa kirkkoon kasteensa ja häidensä jälkeen. Rautavaaran levytyksen [[tempo]] on myös huomattavasti hitaampi kuin vuoden 1951 elokuvasävelmässä ja Purppuripelimannien versiossa.<ref name="hs080706"/><ref name="hs180206"/>
 
Kappaleen ilmestymisen jälkeen Purppuripelimannit lähettivät Helismaalle kirjeen, jossa he paheksuivat Rautavaaran levytystä. Pelimannit eivät pitäneet sopivana, että [[rillumarei]]-kulttuuria edustanut Helismaa sanoittiteki sanoituksen arvokkaana pidettyyn sävellykseen. Häntä arvosteltiin myös ankarasti siitä, että Helismaa oli Hintrikin sijasta tehnyt sanoituksen naisesta. Lisäksi tekstissä korostettiin heidän mielestään liikaa köyhyyttä ja kurjuutta, vaikka Hintrikki Peltoniemi oli varakas talonomistaja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pennanen, Jukka; Mutkala, Kyösti | Nimeke = Reino Helismaa : jätkäpoika ja runoilija | Vuosi = 1994 | Sivu =369 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = WSOY | Isbn = 951-01959-5-2}}</ref>
 
''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' vuonna 2006 järjestämässä lukijaäänestyksessä Helismaan sanoittama ''Peltoniemen Hintriikan surumarssi'' valittiin Suomen kaikkien aikojen synkimmäksi lauluksi. Toiseksi kilpailussa sijoittui [[Hector]]in kappale ''[[Lumi teki enkelin eteiseen]]'' ja kolmanneksi [[Leevi and the Leavings]]in ''[[Elina mitä mä teen]]''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004409197.html | Nimeke = Helismaan teksti vei voiton | Tekijä = Kotirinta, Pirkko | Selite = vain tilaajille | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 8.7.2006 | Viitattu = 14.7.2008}}</ref> Kilpailun tuloksena syntyi albumi ''[[Synkkien laulujen maa]]'', jolla ''Peltoniemen Hintriikan surumarssin'' esittää [[Lauri Tähkä]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-5755368 | Nimeke = Synkät laulut | Julkaisija = Yle Uutiset | Ajankohta = 8.12.2006 | Viitattu = 27.10.2017}}</ref>
 
== Muita versioita ==
Melodian ensimmäisen sanoituksen teki kaustislainen [[Viljami Niittykoski]] vuonna 1963. Hänen vävynsä, Kaustisen Hääkuoron (silloinen Häälaulajat) perustaja-johtaja Aaro Kentala tilasi apeltaan sanat kappaleen kuorosovitusta varten. Sanoitus on aivan erityylinen, ja kertoo suruisan laulun ja soiton välittämistä muistoista, kaipuusta ja toivosta. Kaustisen Hääkuoro ja Purppuripelimannit levyttivät hänen versionaversionsa vuonna 1965.
 
Melodia on inspiroinut myös säveltäjä [[Aulis Sallinen|Aulis Sallista]] teoksessa ''Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista'', jonka hän sävelsi kolmantena jousikvartettonaan vuonna 1969.<ref name="hs080706" />
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Peltoniemen_Hintrikin_surumarssi”