Ero sivun ”Kalevalatalo” versioiden välillä

{{viitteetön}}

'''Kalevalatalo''' oli [[Eliel Saarinen|Eliel Saarisen]] [[Kalevalaseura]]lle vuonna 1921 [[Helsinki]]in suunnittelema valtava rakennus, jota ei koskaan rakennettu. Se oli tarkoitus rakentaa [[Munkkiniemi|Munkkiniemen]] kärkeen, lähelle nykyistä hotelli [[Kalastajatorppa]]a. Kalevalatalosta oli tarkoitus tulla paitsi Kalevalaseuran toimitila, myös suomalaisen kulttuurin keskus: sinne olisi tullut suomalaisen kulttuurin tutkimuslaitos, näyttelytiloja, taiteilijoiden työtiloja ja "tutkijankammioita". Lisäksi 80 metriä korkean päätornin juurella olevaan [[krypta]]an olisi haudattu suomalaiset suurmiehet.

 

 

''Kalevalan'' ja kalevalaisen kulttuurin ihailu johti 1900-luvun alkupuolella suoranaiseen ''Kalevalan'' palvontaan. Aivan sanan varsinaisessa merkityksessä oltiin luomassa kansallista Kalevala-uskontoa. Se huipentui valtaisan Kalevala-talon, "suomalaisen Pantheonin", rakennushankkeeseen sotienvälisenä aikana. Aloitteen teki jo vuonna 1911 kuvanveistäjä Alpo Sailo (1877–1955). Sen alttarina olisi ollut Akseli Gallen-Kallelalta tilattava ''Suur-Kalevala'', monumentaalinen jättiläiskirja, jonka jokainen sivu olisi ollut suurenmoinen maalaus. Sailo kuvaili:

"Ennen kaikkea talon tulee henkiä pyhyyden tuntua. Se nouskoon keskellä pyhää puistoa, aidattuna muulta maailmalta. Se kaunistettakoon muinaisia jumaliamme ja sankareitamme esittävillä patsailla. (...) Jo kun vierailija saapuu eteiseen, pyhyyden tunteen on kosketettava häntä. Se kertokoon hänelle, että täällä säilytetään sitä mikä kansalle on kaikkein kallisarvoisinta ja että kansamme henki vallitsee täällä kaikessa suurenmoisuudessaan."