Ero sivun ”Inkojenkarvatonkoira” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
| kuva=
| alkuperämaa={{Peru}}
| määrä=harvinainen
| syntyaika=ikivanha
| alkuperäinen käyttö=
| nykyinen käyttö=vahti- ja seurakoira
| elinikä=8-12 vuotta
Rivi 17:
== Ulkomuoto ==
Inkojenkarvatonkoira on melko pitkärunkoinen, hoikka eläin jonka selkälinja on hieman kaartuva. Sen pää on kiilanmuotoinen ja pitkänomainen ja kallo suhteellisen leveä. Kuono on suunnilleen yhtä pitkä kuin kallo.{{lähde}} Hampaisto on useimmiten puutteellinen, kuten muillakin karvattomillakoirilla.<ref name="morris"/> Korvat ovat pystyt, kookkaat, ohuet ja teräväkärkiset. Rintakehä on syvä ja vatsalinja ylösvetäytynyt. Raajat ovat kapeat ja suhteellisen pitkät, ja liikkeet ovat lyhyet mutta nopeat. Suhteellisen pitkä häntä on alaskiinnittynyt ja vaakasuoraan kannettu.{{lähde}}
Päässä, selässä, raajoissa ja hännän päässä voi olla jonkin verran karvaa.{{lähde}} Toisinaan pentueisiin syntyy karvallisia yksilöitä.<ref name="morris"/> Ihon pääväri on hyvin vaalea, lähes valkoinen, jossa on tummempia läiskiä. Sen nimitys ''perro flora'' eli "kukkaiskoira" johtuu juuri kyseisestä värityksestä.{{lähde}}
Rodusta on kaksi kokomuunnosta, iso (''medio'', sananmukaisesti "keskikokoinen") ja pieni (''pequeno''). Ison säkäkorkeus on 40-50 cm ja paino 8-12 kg, pienen säkäkorkeus 25-40 cm ja paino 4-8 kg.
== Luonne ja käyttäytyminen ==
Inkojenkarvatonkoira on älykäs, rauhallinen ja herkkäluonteinen, eikä koskaan aggressiivinen.<ref name="morris"/> Se on myös eloisa, valpas ja erittäin nopea. Se on huomattavasti perunkarvatontakoiraa alkukantaisempi, ja se on usein arka ja vieraisiin epäluuloisesti suhtautuva. Se sopii parhaiten ihmisille joilla on aiempaa kokemusta alkukantaisista koirista. Rodun rooli on nykyisin useimmiten toimia seurakoirana, mutta sillä on myös erinomaisia käyttöominaisuuksia mm. vahtikoirana.{{lähde}}
== Alkuperä ==
Rodun tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta sen täytyy olla erittäin vanhaa perua. [[Inka]]t pitivät sitä pyhänä ja uskoivat sen olevan lahja jumalilta. Sitä syötiin tiettyjen rituaalien yhteydessä, sillä sillä uskottiin myös olevan parantavia ominaisuuksia.{{lähde}}
Inkat saivat koiransa todennäköisesti edellä mainituilta huancoilta, ja he alkoivat pitää niitä arvostettuina lemmikkeinä ja ystävinään - inkat nimittäin pitivät koiranlihan syöntiä vastenmielisenä. Myöhemmin inkojenkarvatonkoira toimittikin korkeassa asemassa olleiden inkahallitsijoiden seurakoiran virkaa. Mitä vaaleampi iho, sen arvostetumpi koira oli.<ref name="morris">Morris, Desmond. ''Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds'', s. 594-595. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.</ref>
Tiedemiehet ja kynologit ovat eri mieltä siitä pitäisikö perun- ja inkojenkarvatonkoira luokitella samoiksi vai eri roduiksi. Moni kennelliitto pitää niitä yhtenä rotuna, mutta monet todisteet viittaavat siihen, että kyseessä olisi erehdys. Monen mielestä ne tulisikin erottaa toisistaan myös virallisesti.▼
Rotua pidettiin päivisin pimeissä huoneissa, joissa kasvoi orkideoja, ja se ulkoili vain öisin (mahdollisesti vähäpigmenttisen ja siten myös erittäin herkän ihonsa vuoksi) - tämän vuoksi se tunnettiin myös nimellä ''Moonflower Dog''.<ref name="morris"/> Tummaihoinen perunkarvatonkoira vastaavasti pystyi oleilemaan päivisin auringossa helteisemmälläkin säällä.
Inkojen valtakunnan tuhouduttua inkojenkarvatonkoira harvinaistui, mutta ei kuitenkaan kuollut sukupuuttoon. Sitä esiintyy harvalukuisena Perussa vielä nykyisinkin. 1900-luvun aikana yksilöitä vietiin myös Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.<ref name="morris"/>
▲Tiedemiehet ja kynologit ovat eri mieltä siitä pitäisikö perun- ja inkojenkarvatonkoira luokitella samoiksi vai eri roduiksi. Moni kennelliitto pitää niitä yhtenä rotuna, mutta monet todisteet viittaavat siihen, että kyseessä olisi erehdys. Monen mielestä ne tulisikin erottaa toisistaan myös virallisesti.{{lähde}}
== Hoito ==
Vaalea karvaton iho on usein herkkä ja altis voimakkaalle auringonvalolle, joten kuumina kesäpäivinä se tulee suojata joko aurinkovoiteella jossa on korkea suojakerroin tai sopivanlaisella vaatetuksella. Tummaihoiset karvattomat yksilöt kuitenkin sietävät lähes yhtä paljon aurinkoa kuin karvalliset yksilöt.{{lähde}}
Karvattomatkoirat tulee pestä aina silloin tällöin siinä missä muutkin koirat, mutta ei liian usein ja ihon herkkyyden vuoksi käytetyn shampoon tulee olla hyvin mietoa eikä siinä saa olla lisäaineita tai hajusteita.{{lähde}}
{{Käännös|:no:Peruviansk inkahund}}
| |||