Ero sivun ”Guy Debord” versioiden välillä

'''Guy Ernest Debord''' ([[28. joulukuuta]] [[1931]], [[Pariisi]] – [[30. marraskuuta]] [[1994]], [[Champot]]) oli [[ranska]]lainen kirjailija, elokuvaohjaaja ja [[filosofi]]. Hänet tunnetaan yhtenä [[Situationistinen internationaali|Kansainvälisen situationistisen]] liikkeen perustajista sekä liikkeen johtohahmona. Debord toimi myös SI:n lehden ''Internationale Situationnisten'' päätoimittajana. Ennen toimintaansa situationisteissa Debord kuului [[Lettrist InternationalLettrismi|lettristeihin]] -ryhmän perustajiin ja toimi jonkin aikaa [[Socialisme ou Barbarie]] -ryhmässä <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Marcus, Greil|Nimeke=Lipstick Traces: A Secret History of the Twentieth Century|Vuosi=1989|Sivu=163|Julkaisija=Secker & Warburg}}</ref>. Hän oli myös jonkin aikaa [[Socialisme ou Barbarie]] -ryhmässä.{{Lähde}}

Guy Debordin lapsuutta varjosti [[Toinen maailmansota]] ja hänen teini-ikäänsä väritti tutustuminen radikaalien avantgardistien ihaileman [[Isidore Ducasse]]n tuotantoon. Ducasse tunnetaan runoilijana paremmin nimellä Comte de Lautréamont, ja hän esitti, että kaikkien tulisi kirjoittaa runoja ja jälkipolvien tulisi parannella tekstejä plagioimalla niitä. Lautréamont’n ajatukset ovat keskeisiä varhaisessa situationisessa internationaalissa.<ref>Pyhtilä, Marko "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki", sivu 19. Like, 2005</ref> Vuonna 1951 Debord liittyi vuonna 1946 perustettuun [[Lettrismi|Mouvement Lettriste]] -ryhmään tutustuttuaan sen johtajaan [[Isidore Isou]]’hun, oikealta nimeltään Jean-Isidore Goldstein. <ref>Pyhtilä, Marko: ''Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki'', sivu 20-21. Like, 2005.</ref> Lettristien elokuvista Debord sai kimmokkeen ryhtyä elokuvantekijäksi. Debordin ensimmäinen elokuva, 90-minuuttinen ''Hurlements en faveur de Sade'' vuodelta 1952, ei sisällä lainkaan kuvaa, ja se koostuu valkoisen ja mustan värin vuorottelusta ja hiljaisuutta leikkaavista satunnaisista keskusteluista. Elokuva päättyy 24 minuutin hiljaisuuteen, jonka aikana valkokangas on musta. Elokuvan valmistuessa Debord oli 21-vuotias.<ref>Pyhtilä, Marko "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki", sivu 22. Like, 2005</ref>

Mouvement Lettriste -liikeLettristiliike jakautui riitaisasti kahtia vuonna 1952 [[Charlie Chaplin]]in ''[[Parrasvalot]]''-elokuvan lehdistötilaisuuden häiriköinnin aiheuttaman skandaalin takia. Liikkeen vasemmistosiipi, johon Debord yhdessä Gil Wolmanin, Jean Braun ja Serge Bernan kanssa kuului, järjestäytyi nimen L’Internationale Lettriste alle ja alkoi julkaista lehteä nimeltä Potlach. Vuosina 1954–1957 lehteä ilmestyi 29 kappaletta.<ref>Pyhtilä, Marko "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki", sivu 23. Like, 2005</ref>

Debord julkaisi 1988 vielä ''Spektaakkelin yhteiskuntaa'' kommentoivan kirjan ''Commentaires sur la société du spectacle''. Vuonna 1994 Debord ampui itsensä kärsittyään alkoholismista ja sen mukanaan tuomasta [[Neuriitti|neuriitista]].<ref>{{LähdeVerkkoviite|osoite=https://www.independent.co.uk/arts-entertainment/from-being-to-nothingness-1524917.html|nimeke=From Being to Nothingness|tekijä=Hussey, Andrew|julkaisu=The Independent|ajankohta=2011-10-23|viitattu=2021-06-11|ietf-kielikoodi=en}}</ref>