Ero sivun ”Van Halen” versioiden välillä

Tässä vaiheessa, vuosinaVuosina 1973–1974, yhtyeellä ei ollut varsinaista laulajaa, kunkoska Eddie Van Halen ei halunnut enää laulaa. Hän oli sitä mieltä, että erillinen laulusolisti olisi parempi. Lisäksi yhtye oli jo jonkin aikaa vuokrannut sen paikalliskilpailijan, Red Ball Jetin solistin [[David Lee Roth]]in omistamaa miksauspöytää 40 dollarilla per kerta, joten veljekset ajattelivat, että olisi järkevämpää pyytää Roth mukaan, jotta heidän ei tarvitsisi maksaa joka kerta vuokraa Rothin kamoistatarvikkeista. Samalla he saisivat yhtyeeseen todellisenaidon solistin, jolla Alexin mukaan oli siihen aikaan ”tarvittavaa itsevarmuutta ja pelisilmää” auttaa yhtyettä eteenpäin. Myös Roth halusi koko ajan kuuluisammaksi ja janosi menestystä, joten hänen siirtonsa yhtyeen keulaansiirto kävi lopulta hyvin sutjakkaasti. NäinSen oli myöhemmin menestyksekkääksi kohoava yhtye kasassa. Rothin liityttyäjälkeen yhtyeen nimi hänenmuutettiin ehdotuksestaanRothin muutettiinehdotuksesta Van Haleniksi, sillä Rothinhänen mielestämielestään se oli omaperäinen, huomiota herättävä ja ennen kaikkea kahden yhtyeen jäsenen sukunimi.

Tässä vaiheessa yhtyeVan Halen ensimmäistä kertaa todellakin vaikutti kunnon yhtyeeltä, ja kaikkien jäsenien ollessa jo ikäisekseen varsin kokeneita, saattoivat he aloittaa keikkailun saman tien. Edward, joka koko Van Halenin historian ajan on toiminut käytännössäpääasiassa yksin yhtyeen kappaleiden säveltäjänä, oli jo tähän mennessä kirjoitellut joitakin kappaleita, joista jotkut tulivat jopa pääsemäänpääsivät levyille asti. Nyt, kun yhtye oli hyvässä mallissa, saattoi Edwardkin jatkaa soittamisen ohessa säveltämistään. Vuoden 1974 aikana yhtye sai myösteki ensimmäisen klubikeikkansa ja pääsi ensimmäistä kertaa soittamaan Hollywoodiin asti, aiempien keikkojen sijoituttua lähinnä Pasadenaan ja sen lähiympäristöön.

Vuonna 1976 yhtye oli jo hyvin suosittu esiintyjä kotipaikassaan [[Los Angeles]]issa ja sen livesettilivelista oli paikalliseksi klubi- ja takapihayhtyeeksi käsittämättömänerittäin laaja. On sanottu, että yhtye osasi soittaa jopa 300 muiden artistien kappaletta (mm. [[Led Zeppelin]]in, [[ZZ Top]]in, [[Black Sabbath]]in, [[Cream]]in ja [[Kiss (yhtye)|Kissin]] kappaleita), omalla "vanhalenmaisella" tyylillään tietenkin. Kappaleiden joukossa oli valtavirran ulkopuolisiakin musiikkityylejä sekä -kappaleita, minkä syynä oli pääasiassa Rothin tapa kuunnella radiomusiikkia monipuolisesti. Tästä hyvä esimerkki on myöhemmin yhtyeen ensimmäiselle albumillekin laitettuäänitetty [[John Brim]]in blues-kappale "[[Ice Cream Man]]", joka oli yksi Rothin monista poiminnoista, mikä osaltaan myös laajensi hyvin yhtyeen musiikillista katalogia. Myös keikoilla, etenkin klubeilla, Van Halen soitteli kappaleita laidasta laitaan lukuisten cover-versioiden tai muiden sillä hetkellä pinnalla olevienolleiden yhtyeiden tuotoksien sekä omien kappaleidensaomiensa välillä. Soittamalla radiossa paljon soivia kappaleita, kuten [[KC and The Sunshine]]:<nowiki/>n "[[Get Down Tonight]]", he saivat "kuuntelijalle eri musiikkityylien yliannostuksen antamisen" lisäksi aina täytettyä "hitinhimoisten" klubi-isäntien toiveet, tuoden samalla omat teoksensa hiljalleen yleisön tietoisuuteen. Yhtye (ts. Edward) sävelsi tähän aikaan omia kappaleita hullun laillatuotteliaasti, syntynsä olivat saaneet jo muun muassa kappaleet [[Runnin’ with the Devil|"Runnin’ with the Devil"]], "[[Take Your Whiskey Home|Take Your Whiskey Home"]], "[[In a Simple Rhyme|In a Simple Rhyme"]], [[On Fire|"On Fire"]] ja [[Somebody Get Me a Doctor|"Somebody Get Me a Doctor]]", löytyipä jopa raakaversio kappaleesta [[House of Pain]], (kappale)|"House of Pain"]], joka tultaisiin julkaisemaan levyllä vasta lähes 10 vuotta myöhemmin. Nämä vuodet ovatkin yksi yhtyeen tuotteliaimmista jaksoista, sillä vielä myöhemmin julkisuuteen päästyään (Rothin aikainen) yhtye tuli edelleen soittamaan ja laittamaan levyille paljon näinä aikoina säveltämiään kappaleita tai pieniä osia niistä.

Kotona Pasadenassa yhtye oli jo saavuttanut kulttimaineen ja kaikki tunsivat heidät. Aina säännöllisesti järjestettävät pihajuhlat villiintyivät, kun Van Halen oli paikalla soittamassa. Sellaiset keräsivät jopa muutama tuhat ihmistä yhteen pieneen kortteliin kuuntelemaan yhtyettä ja juhlimaan heidän kanssaan. Yleensä, ikään kuin ennakoiden yhtyeen riehakasta tulevaisuutta, oli poliisin tultava lopettamaan nuorison rajut juhlat. Minne tahansa yhtye menikään, seurasi yleisö vahvasti perässä. Kun yhä useampi heidän kavereistaan myös tuli täysi-ikäiseksi tai vastaavasti "järjesti" itselleen asianmukaisen henkilöllisyyden, seurasivat he yhtyettä klubeillekin. Kaikki halusivat päästä näkemään ja kokemaan tämän villin, raa'alla rock-asenteella ja mielettömällä musiikillisella kyvyllä pyörivän yhtyeen. Jo tähän aikaan päästiin kokemaan myös myöhemmin yhdeksi maailman tunnetuimmaksi kitarasooloksi muodostuva kappale, "[[Eruption]]", jonka aikana kuuntelija jäi täysin sanattomaksi ihmetellessään, kuinka joku voikaan saada sähkökitarasta lähtemään moisen äänen. TähänSiihen aikaan tästä soolosta kuitenkin vielä puuttui kenties sen nykyisin kenties tunnetuin osa, jossa Eddie tuo [[tapping]]in kautta hänen virtuoosinkykynsä esille. Oli selvää, että yhtyeen musiikillisesti lahjakas osa olivat veljekset ja Anthony laulaja Rothin taas johtaessa yhtyettä maskuliinisella, sopivan röyhkeällä ja viihdyttävällä olemuksellaan yhä eteenpäin. Roth onkin sanonut että "siinä missä Eddie on yhtyeen musiikilliset aivot, on hän sitten viihdyttäjä, joka pitää huolta, että jokaisella on hauskaa". Koko yhtyeen asenteesta sen aikana matkalla huipulle kertoo hyvin se, että mitään keikkatarjousta ei hylätty ja joka paikkaan mentiin, oli esiintymispaikkana sitten koulun juhlat, häät tai jonkun pihalla järjestettävät bileet. Joka keikka oli taas yksi uusi juhlan aihe pojille. Vuonna 1977 yhtye olikin jo koko [[Kalifornia]]n osavaltion kuumimpia nimiä jatkaen edelleen tauottomasti keikkailuaan.