Ero sivun ”Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö” versioiden välillä

Suomen rikoslaissa erotellaan vuodesta 2019 alkaen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.<ref name="YLELAKI">{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10734014 | Nimeke = Uusi laki voimaan ensi viikolla – lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia kiristetään | Tekijä = | Ajankohta = 2019 | Julkaisu = Yle | Viitattu = 18.5.2021 }}</ref><ref name="LAKI">{{Verkkoviite | Osoite = https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190486#Pidp447199600 | Nimeke = Laki rikoslain muuttamisesta | Ajankohta = 2019 | Julkaisu = Finlex | Viitattu = 18.5.2021 }}</ref>

 

Kaikki seksuaalinen hyväksikäyttö ei tule koskaan ilmi, ja tilastoja on vaikea vertailla, koska määritelmät ovat erilaisia ja lapset eivät aina kerro hyväksikäytöstä. Vuonna 2013 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan hyväksikäyttöä oli kokenut 8–31% tytöistä ja 3–17% pojista. Yhdyntöja oli joutunut kokemaan 9% tytöistä ja 3% pojista. Tapauksista vain murto-osa, erään tutkimuksen mukaan vain yksi kolmaskymmenesosa, tulee viranomaisten tietoon.<ref name="CE">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.child-encyclopedia.com/maltreatment-child/according-experts/child-sexual-abuse-overview | Nimeke = Child Sexual Abuse: An Overview | Tekijä = Delphine Collin-Vézina &Lise Milne | Ajankohta = | Julkaisu = Child Encyclopedia | Viitattu = 18.5.2021 }}</ref>

 

Seksuaalista hyväksikäyttöä aletaan epäillä lapsen puheiden tai oudon käyttäytymisen perusteella, mutta ei ole mitään yksittäistä oiretta joka paljastaisi sen aina. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi laukaista ruumiillista oireilua tai moniomuotoista psyykkistä oireilua. Asiaa alkavat tutkia poliisi, lastensuojeluviranomaiset ja terveydenhuolto yhteistyössä. Terveydenhuollon moniammatillisiin tutkimusryhmiin pitää kuulua lastenlääkäri, gynekologi, psykologi, lastenpsykiatri ja sairaanhoitajia ja muita terveydenhuoltoalan työntekijöitä.<ref name="DUO">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00941 | Nimeke = Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö | Tekijä = Tiitinen, Aila | Ajankohta = 2021 | Julkaisu = Duodecim | Viitattu = 18.5.2021 }}</ref>

 

 

Käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuissa 2006 rikoksen tekijä oli useimmiten ennalta tuttu henkilö; vieraiden tekemien rikosten osuus oli 14 prosenttia. 40 prosentissa tapauksista tekijä oli perhetuttava, naapuri tai muu tuttava. Nuoren oma seurustelukumppani oli tuomittuna 14 prosentissa tapauksista. Vanhemmat tekivät rikoksista 11 prosenttia, vanhemman seurustelukumppanit 10 prosenttia ja sukulaiset 10 prosenttia.<ref name="hinkkanen"/>

 

== Rangaistukset ==

Suomessa hyväksikäytön enimmäisrangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Rangaistus törkeästä lapsenraiskauksesta on 4–12 vuotta vankeutta.<ref name="YLELAKI"/>

 

 

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen (2009) mukaan seksuaalirikosten uusimisriski ei muutu ajan kuluessa, vaan uusimisen todennäköisyys on yhtä suuri puolen vuoden ja viiden vuoden kuluttua tuomiosta.<ref name="hinkkanen"/> Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista harvempi kuin joka kahdeskymmenes tuomittiin uudelleen seksuaalirikoksesta yhdeksän vuoden seurantajakson aikana. Vuosina 1999–2007 yksikään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitusta ei saanut uutta tuomiota seksuaalirikoksesta. Rangaistuksia on selvityksen tekemisen jälkeen kovennettu lakiuudistuksen yhteydessä.

 

1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla on etenkin [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] ja [[Kanada]]an ilmaantunut pieniä järjestöjä, jotka ovat ryhtyneet ajamaan suojaikärajan poistamista tai alentamista sekä lapsen ja aikuisen välisen seksin tai [[pederastia]]n hyväksymistä. Näistä tunnetuin on North American Man-Boy Love Association ([[NAMBLA]]).

 

== Katso myös ==