Versio 12. toukokuuta 2021 kello 21.59 muokkaa Saruwine (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 3 145 muokkausta →‎Ensimmäinen sortokausi: Kagaali erisnimenä isolla. Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 12. toukokuuta 2021 kello 22.02 muokkaa kumoa Saruwine (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 3 145 muokkausta →‎Ensimmäinen sortokausi: Typo Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus Uudempi muutos →
Rivi 54: Suomalaiset perustuslaillisten johtajat, kuten [[Leo Mechelin]], eivät kuitenkaan pitäneet Suomen asian rinnastamisesta Venäjän sisäisiin ongelmiin eivätkä halunneet olla yhteistyössä venäläisten vallankumousliikkeiden kanssa. He halusivat Suomen asian nähtävän nimenomaan erityistapauksena ja yhteiskunnallisen kumouksen poissa Suomesta. Tällä kannalla oli myös Wilhelm Zilliacus. Vielä vähemmän laillisuuden painottajia innosti Konni Zilliacuksen kiinnostus neuvotteluihin Japanin edustajien kanssa, ennen ja varsinkin jälkeen [[Venäjän–Japanin sota\|Venäjän–Japanin sodan]] alkamisen. Zilliacus itse oli ilmeisesti aatemaailmaltaan jonkinlainen radikaali liberaali ja vallankumousromantikko. Hän vetosi etupäässä itseään nuorempaan kannattajakuntaan, kun taas vanhemmat perustuslailliset yrittivät lähinnä huonolla menestyksellä hillitä häntä.<ref name="KB" /> Kun kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]] keväällä 1903 sai diktaattorinvaltuudet ja luvan karkottaa maasta suomalaisia perustuslaillisten johtajia, jo valmiiksi maanpaossa oleva Zilliacus määrättiin pidätettäväksi missä tahansa päin Suomea hänet tavattaisiin.<ref name="KB" /> Venäjän–Japanin sodan alettua Zilliacus otti yhteyden [[Jonas Castrén]]ia lähestyneeseen eversti [[Akashi Motojiro\|Motojiro Akashiin]], joka oli entinen Japanin sotilasasiamies Pietarissa. Akashi innosti hänet organisoimaan hanketta, jossa käytettiin puolalaisia vallankumouksellisia ja kiihotusaineistoa lietsomaan [[tappiomieliala]]a Venäjän joukkoihin ja jonka seurauksena kokonainen [[rykmentti]] ~~puolalaista~~puolalaisia pakeni rintamalta ja antautui vangeiksi [[Jalu]]-joen taistelussa.<ref>Apunen 1991, s. 107.</ref> Syys–lokakuussa 1904 Zilliacus organisoi Pariisiin [[Pariisin konferenssi 1904\|yleisvenäläisen oppositio- ja vallankumousryhmien kongressin]] ja toimi sen puheenjohtajana. Kongressiin osallistuivat Venäjältä kaikki muut merkittävät oppositioryhmät paitsi [[bolševikit]] ja [[menševikit]], ja se vaati vähemmistökansallisuuksille sisäistä vapautta. Suomen perustuslaillisten johto kuitenkin irtisanoutui kongressista. Pettyneenä Zilliacus perusti kannattajineen marraskuussa 1904 Suomen aktiivisen vastustuspuolueen, joka tähtäsi toiminnassaan aseelliseen kapinaan ja terroritekoihin venäläisiä viranomaisia vastaan. Tämä etäännytti häntä entuudestaan suomalaisista passiivisen vastarinnan johtajista. [[Geneven konferenssi 1905\|Geneven yleisvenäläisestä vastarintakongressista]] jäivät sitten pois jo Venäjän liberaalin [[Kadettipuolue]]enkin edustajat.<ref name="KB" /> Zilliacus ryhtyi Akashin kautta hankkimaan aseita Suomeen ja samalla myös Venäjän muille vallankumousryhmille. Japanilaisten rahoilla [[Sveitsi]]stä ostettuja aseita saatiin syksyllä 1905 tuotua Suomeen ''[[SS John Grafton]]'' -aluksella, mutta laivan ajettua karille suurin osa lastista jouduttiin upottamaan laivan mukana.<ref>Apunen 1991, s. 108, 113–116.</ref> ===Toinen sortokausi ja myöhemmät vaiheet===

Ero sivun ”Konni Zilliacus” versioiden välillä