Nykyfilosofian kolmanneksi suuntaukseksi määritetään usein '''[[marxilainen filosofia|marxilainen]]''' suuntaus, johon liittyi [[marxismi-leninismi]], mutta toisaalta myös [[frankfurtin koulukunta]]. Samoin [[radikaali feminismi]] ja monet sen suuntaukset liittyvät analyysitavoiltaan usein läheisesti marxilaiseen yhteisöteoriaan.
Joskus yhä neljänneksi suuntaukseksi on eroteltu [[katolisuuskatolinen kirkko|katolisen kirkon]] '''[[uustomismi]]'''. Aikaisemmasta [[Aristoteles|aristoteelisesta]] [[syllogismi|syllogistisesta]] suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta [[tomismi]]sta syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti [[teologia]]an ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan [[sekularismi|sekulaaria]] ja [[luonnontiede|luonnontieteellistä]] näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen [[maailmankuva]] ja [[ihmiskuva]], joka kattaa kaiken [[ontologia]]sta [[etiikka]]an yhteensopivilla opetuksillaan.
