Ero sivun ”Hölmölä” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Wikiaineisto2}}, {{Lähde}} ja pientä muokkausta
Rivi 3:
Hölmöläisiä vastaavat hahmot tunnettiin Euroopassa jo antiikin aikana. Suomessa eri kylien ja heimojen väkeä, kuten [[hämäläiset|hämäläisiä]] tai [[suomenruotsalaiset|ruotsinkielisiä]] humoristisen typeriksi kuvaavat tarinat kuuluivat suulliseen kansanperinteeseen. Tarkoitus oli yleensä pilkata ystävälliseen sävyyn jonkun vieraan, melko lähellä asuvan ryhmän jäseniä. Nimeä Hölmölä ei mahdollisesti tunnettu ainakaan laajemmin. Vasta kerätyssä kansanperinteessä tällaiset tarinat yhdistettiin nimen Hölmölä alle. Kertomukset [[laihia]]laisten humoristisiin mittoihin yltävästä saituudesta säilyivät kuitenkin laihialaisia koskevina.
 
[[SakariZacharias Topelius|SakariZacharias Topeliuksen]] ''[[Maamme-kirja]]ssa'' (1875) Hölmölä sijoittuu Hämeeseen{{Lähde}}. Myös Espoon bemböleläisiä on pidetty aitoina hölmöläisinä. Koska Bemböle on ollut merkittävä liikenteen solmukohta [[keskiaika|keskiajalta]] lähtien, paikkakuntalaiset ovat ensimmäisten joukossa kuulleet suuren maailman keksinnöistä. Kyläläisten kerrotaan levittäneen tietoa eteenpäin humoristisilla tarinoillaan.
 
Hölmöläistarinat ilmestyivät suomeksi ensimmäisen kerran ilmeisesti vuonna 1860. Gusfav Benjamin Schwabinin kirjoittamassa ja [[August Ahlqvist]]in suomentamassa kirjasessa ''Huvi-kirja'' oli viisikymmentä sivua hölmöläistarinoita. Pakinoitsija [[Olli]] toimitti ''Hölmöläiset'' -kirjan [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n kansanrunousarkiston kokoelmista vuonna 1924. Kokoelmasta levisi tarinoita lukuisiin koulujen lukemistoihin.
Rivi 41:
*[[Chelm]] (puolalaiset)
 
{{Wikiaineisto2|Maamme kirja: 77. Leikkisatuja}}
 
 
[[Luokka:Suomalainen kansanperinne]]