Ero sivun ”Belgit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
typo
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
p Kh, w
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
Rivi 2:
'''Belgit''' ({{k-la|Belgae}}) olivat pääasiallisesti [[keltit|kelttiläisiä]] heimoja, jotka asuivat Pohjois-[[Gallia]]ssa [[Seine]]n ja [[Rein]]in välimaastossa sekä myöhemmin myös [[Iso-Britannia (saari)|Britanniassa]].
 
Belgit asuttivat aluetta, joka ulottui Seineltä Reinille nykyisessä [[Belgia]]ssa, [[Ranska]]ssa, [[Saksa]]n [[Reininmaa]]lla, Etelä-[[Alankomaat|Alankomaissa]] ja [[Luxemburg]]issa. [[Strabon]] piti kirjoituksissaan niinkin kaukana kuin [[Loire]]lla asuneita [[venetit|venetejä]] osana belgejä. Belgit jakautuivat alaheimoihin, joita olivat [[ambianit]], [[aduatucit]], [[bellovakit]], [[caeroesit]], [[caletesit]], [[catuvellaunit]], [[condrusit]], [[eburonit]], [[menapit]], [[morinit]], [[nervit]], [[remit|rẽmit]], [[svessionit]], [[treverit]], [[veliocassesit]], [[viromanduit]], sekä mahdollisesti myös [[parisit]]. Strabonin mukaan ennen roomalaisten saapumista alueelle belgeihin kuului 300&nbsp;000 soturia. [[Julius Caesar]] kirjoitti vuoden 50 eaa. paikkeilla belgien historiasta mainiten näiden saapuneen silloisille alueilleen [[Germania|Germanias]]ta heidän ylitettyään Reinin. Caesarin mukaan belgit houkutteli alueelle sen hedelmällinen maa, ja he karkottivat siellä asuneet [[gallialaiset]]. Caesar mainitsi monien belgiheimojen olevan edelleen ylpeitä germanialaisesta taustastaan. Caesarin aikana Germania oli ennen kaikkea maantieteelinen termi, eivätkä belgit näin välttämättä pitäneet itseään germaaneina. Suurin osa belgiheimoista puhui ilmeisesti [[kelttiläiset kielet|kelttiläisiä kieliä]]. Useimmat tunnetuista vanhoista paikannimistä belgien alueella ovat kelttitaustaisia. Joillakin pienemmillä heimoilla oli kuitenkin mahdollisesti [[germaaniset kielet|germaaniset]] nimet (esim. ''Sunuci'', ''Cugerni''). Muutamilla belgiheimoilla oli lisäksi selvästi sekoittunut tausta. Esimerkiksi aduatucit olivat Caesarin mukaan muodostuneet [[teutonit|teutonien]] ja [[kimbrit|kimbrien]] rippeistä.<ref name="cce">{{Kirjaviite | Tekijä = John T. Koch | Nimeke = Celtic culture – A historical encyclopedia | Vuosi = 2006 | Sivu = 195–200 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Isbn = 1–85109–440–7 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Belgit laajensivat alueitaan voimakkaasti viimeisinä vuosisatoina ennen ajanlaskun alkua. Caesarin mukaan heitä oli asettunut [[Iso-Britannia (saari)|Ison-Britannian]] rannikolle. Suuri osa Isoon-Britanniaan asettuneista belgeistä, kuten catuvellaunit ja [[atrebaatit]], säilytti samat heimonimet kuin mantereellakin. Belgien muuttoaallot Isoon-Britanniaan ovat ainoat historiallisissa lähteissä mainitut kelttien muuttoliikkeet saarelle. Caesar teki eron belgien ja saaren alkuperäisheimojen välillä ja samankaltainen ero voidaan todeta myös arkeologisissa löydöissä. Belgien vaikutusalueella Ison-Britannian kaakkoisosassa on löydetty mannermaan kaltaisia myöhäisen [[La Tènen kulttuuri]]n kolikkoja ja muita esineitä. Löytöjen on tosin nykyisin tulkittu juontuneen pikemminkin kauppayhteyksistä ja pitkällä aikavälillä tapahtuneesta rauhanomaisesta muuttoliikkeestä mannermaalta Isoon-Britanniaan, kun taas Caesar kuvasi belgien muuttoaaltoa valloitusretkinä. Rooman keisari [[Claudius|Claudiuksen]] Britannian sotaretkien jälkeen atrebaattien pienentyneistä alueista muodostettiin belgien heimokantoni eli [[civitas]]. Sen keskus oli Venta Belgarum eli nykyinen [[Winchester]].<ref name="cce" />
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Belgit