Ero sivun ”Friedrich Wieck” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Täydennyksiä ja ajankohtaista |
p kirjoitusvirhe |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Friedrich Wieck.jpg|thumb|Friedrich Wieck]]
[[Kuva:Friedrich Wieck Grab.JPG|thumb|Wieckin hauta Dresdenissä.]]'''Johann Gottlob Friedrich Wieck'''<ref name="reich" /> ({{Syntymä- ja kuolinaika|18|8|1785|[[Pretzsch]]|6|10|1873|[[Loschwitz]]}})<ref name="mdr">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.mdr.de/geschichte/reise/personen/145174.html|Nimeke=Friedrich Wieck|Julkaisija=MDR|Kieli={{de}}|Viitattu=16.11.2009}}</ref> oli [[saksa]]lainen pianonsoiton ja [[laulu]]taiteen opettaja, esseisti sekä pianokauppias. Hän oli pianisti-säveltäjä [[Clara Schumann|Clara Schumann-Wieckin]] isä sekä pianisti-säveltäjä-kapellimestari [[Robert Schumann]]in ja pianisti-kapellimestari [[Hans von Bülow]]'n opettaja. Wieckin kirjallinen pääteos on 1852 kirjoitettu ja 1853 julkaistu ''Clavier und Gesang. Didaktisches und Polemisches'' (''Kauniin soinnin jalo taide'', suom. Tomi Mäkelä).<ref name="wieck">{{Kirjaviite | Tekijä = Tomi Mäkelä| Nimeke = Suomentajan Alkusanat| Suomentaja = | Vuosi = 1993| Luku = | Sivu = vii-xi|Selite = Teoksessa Friedrich Wieck: ''Kauniin soinnin jalo taide''| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Sibelius-Akatemia| Tunniste = ISBN 951-570-164-3| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
Friedrich Wieckin vanhemmat eivät olleet muusikkoja, ja pojan kiinnostus musiikkiin heräsi kodista riippumatta. Vuonna 1798 Friedrichin kauppiasisä antoi pojalleen periksi ja lähetti tämän [[Leipzig]]in [[Tuomaskoulu]]un.<ref name="mdr" /> Hän kuitenkin joutui sairauden vuoksi palaamaan kotiin kuuden viikon jälkeen. Ylioppilastutkintonsa jälkeen hän opiskeli [[Wittenberg]]issä [[teologia]]a ja hänet vihittiin papiksi. Tuohon aikaan hänen ainoa musiikillinen koulutuksensa oli Johann Peter Milchmeyerilta saadut kuusi pianotuntia. Valmistuttuaan Wieck toimi kotiopettajana aatelisperheissä. Opettajana hän oli perehtynyt kasvatuspsykologian uusimpiin ajattelijoihin, kuten [[Jean-Jacques Rousseau]]hon ja [[Johann Heinrich Pestalozzi|Johann Pestalozziin]], mikä vaikutti myöhemmin myös hänen piano-opetukseensa.<ref name="reich">{{Kirjaviite | Tekijä = Nancy B. Reich| Nimeke = Clara Schumann, the Artist and the Woman| Suomentaja = | Vuosi = 1988| Luku = | Sivu = 26–32|Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Cornell University press| Tunniste = ISBN 0-8014-9388-9| Kieli = {{en}}}}</ref>
Wieck asettui Leipzigiin vuoteen 1815 mennessä ja perusti liikkeen (''Piano-Fabrik''), jossa hän myi, vuokrasi, viritti ja korjasi pianoja sekä myi muun muassa nuotteja ja musiikkikirjoja. 1816 hän meni naimisiin Marianne Tromlitzin (1797–1872) kanssa.<ref name="reich" /> Heidän tyttärensä Claran (1819–1896) ollessa seitsenvuotias pari erosi, ja Wieck meni uudelleen naimisiin. Clarasta tuli myöhemmin 1800-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiä pianisteja. Friedrich Wieck huolehti itse Claran kasvatuksesta. Musiikkiopinnot olivat erittäin huolellisesti suunniteltuja, eikä ankara isä sallinut Claran tuhlata liikaa aikaansa lukemiseen. Toisessa avioliitossa syntynyt tytär Marie (1832–1916) taas toimi hovipianistina ja opetti myös pianonsoittoa ja laulua. Friedrich Wieck opetti vuoteen 1840 Leipzigissa ja myöhemmin [[Dresden]]issä. Hänen salongissaan kävivät monet kaupungissa vierailevat muusikot, joihin kuului myös Frédéric Chopin ja nuori [[Richard Wagner]]. Wieck myös sävelsi, mutta hänen briljantit tanssinsa ja poloneesinsa eivät menestyneet.<ref name="wieck" />
Rivi 13 ⟶ 10:
Wieck oli konservatiivi, jolle hyvä maku, tarkka korva ja rakkaus kauniiseen musiikkiin oli olennaista. Hän ei hyväksynyt radikaalia ''tulevaisuuden taidetta'' mutta oli kuitenkin kiinnostunut [[Frédéric Chopin]]in ja tulevan vävynsä Schumannin uudistuksista. Hän arvosti varauksellisesti Wagneria mutta suhtautui kriittisesti mm. [[Franz Liszt]]iin. Mahdollisesti jotkin Schumannin kirjoittamina pidetyt arvostelut olivat itse asiassa Wieckin käsialaa. Mm. "Zukunftsmusik" (tulevaisuuden musiikki) muotikäsite näyttäisi olleen Wieckin keksintö, tai ainakin hän julkaisi varhaisimman sanaa käyttävän saksankielisen esseen vuonna 1853. Näkemystensä takia Wieckiä pidettiin 1800-luvun lopulla vanhentuneen taidekäsityksen edustajana, mutta nykyään häntä ymmärretään paremmin.<ref name="wieck" />
Adolf Kullak kirjoitti 1866, että Wieckin pääteos ''Clavier und Gesang'' on "yhdistelmä kritiikkiä, polemiikkia, satiiria, kaunokirjallisuutta ja dramatiikkaa". Teos ei ole varsinainen oppikirja vaan sarja eriluontoisia tekstejä, joihin kuuluu jopa pienoisnäytelmiä. Teoksen paatollisten rivien välistä löytyy taiteelleen omistautunut, kokenut käytännön muovaama pedagogi.<ref name="wieck" /> Suomalainen musiikkitieteilijä [[Tomi Mäkelä]] on toimittanut (yhdessä kahden saksalaiskollegan kanssa) Friedrich Wieckin kootut teokset<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Tomi Mäkelä, Christoph Kammertöns & Lena Esther Ptasczynski (toim.)|Nimeke=Friedrich Wieck – Gesammelte Schriften über Musik und Musiker|Vuosi=2019|Sivu=|Julkaisija=Peter Lang, Frankfurt am Main}}</ref> joissa on runsaasti aiemmin lähes tuntematonta aineistoa. Näiden tekstien valossa myös Friedrich Wieckin suhde tyttäreeseen Claraan ja tämän puolisoon Robert Schumanniin voidaan
==Lähteet==
| |||