Ero sivun ”Ulysses S. Grant” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
wl |
second lieutenant |
||
Rivi 19:
| maa = {{Yhdysvallat}} ([[Pohjoisvaltiot]])
| palvelusvuodet = 1839–1854<br>1861–1869
| komentajuudet =
| sodat = [[Meksikon–Yhdysvaltain sota]]<br>[[Yhdysvaltain sisällissota]]
| sotilasarvo = [[File:Us army general insignia 1872.png|25px]] [[Armeijakenraali (Yhdysvallat)|armeijakenraali]]
}}
'''Ulysses S. Grant''' (syntyjään '''Hiram Ulysses Grant''', [[27. huhtikuuta]] [[1822]] – [[23. heinäkuuta]] [[1885]]) oli [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodassa]] [[pohjoisvaltiot|pohjoisvaltioiden]] armeijaa johtanut kenraali sekä Yhdysvaltain [[Luettelo Yhdysvaltain presidenteistä|18. presidentti]] (1869–1877). Hän toimi ennen presidentiksi nousuaan Unionin armeijassa ja nousi lopulta koko maan asevoimien komentajaksi. Presidentiksi noustessaan hänellä ei juuri ollut poliittista kokemusta: hän toimi ennen presidenttikauttaan vain muutaman kuukauden ajan
Presidenttinä Grantin merkittävin saavutus oli Yhdysvaltain ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] välien parantaminen. Grantin hallinto kärsi kuitenkin laajasta [[korruptio]]sta ja erityisesti [[Pohjois-Amerikan intiaanit|intiaanien]] asema heikkeni Grantin kauden aikana huomattavasti.
Rivi 31:
Hiram Ulysses Grant syntyi [[27. huhtikuuta]] [[1822]] [[Point Pleasant (Ohio)|Point Pleasantissa]], [[Ohio]]ssa. Hän kuitenkin muutti vanhempiensa, Jesse ja Hannah Simpson Grantin, kanssa jo seuraavana vuonna [[Georgetown (Ohio)|Georgetowniin]], jossa Jesse pyöritti tavernaa. Vuonna 1839 Jesse järjesti Hiram Ulyssesille paikan maineikkaaseen [[West Point]]in sotilasakatemiaan. West Pointissa toiminut kongressiedustaja [[Thomas L. Hamer]] merkitsi Hiramin nimen virheellisesti muotoon Ulysses Simpson Grant. Hiram ei koskaan korjannut virhettä, vaan ryhtyi käyttämään virheellistä nimeään. West Pointissa ollessaan Grant tuli tunnetuksi taitavana hevosmiehenä, joskin muuten häntä pidettiin keskivertoa heikompana opiskelijana. Hän valmistui akatemiasta vuonna 1843.<ref name="history"/>
Valmistumisensa jälkeen Grant määrättiin
=== Sisällissota ja paluu armeijaan ===
Rivi 39:
Kun [[Yhdysvaltain sisällissota|sisällissota]] syttyi huhtikuussa 1861, Grant värväytyi [[Illinoisin 21. vapaaehtoisjalkaväkirykmentti]]in, jossa hänestä tehtiin eversti ja rykmentin komentaja. Pian tämän jälkeen Grant kävi joukkoineen ensimmäisen taistelunsa, kun Grant hyökkäsi Konfederaation joukkoja vastaan Missourissa. Myöhemmin saman vuoden kesänä presidentti [[Abraham Lincoln]] teki Grantista prikaatikenraalin. Grant tuli tunnetuksi ympäri Unionia, kun hän löi Konfederaation joukot [[Fort Henryn taistelu|Fort Henryssä]] ja [[Fort Donelsonin taistelu|Fort Donelsonissa]]. Kun Konfederaation komentaja kysyi Fort Donelsonin taistelun lopussa Grantilta antautumisen ehtoja, tämä lausui kuuluisat sanansa: "No terms except an unconditional and immediate surrender can be accepted" ({{k-fi|Muita ehtoja, kuin [[ehdoton antautuminen|ehdoton]] ja välitön antautuminen ei voida hyväksyä}}).<!--Lincoln nimitti kenraalimajuriksi--> Grant sai tästä lempinimensä ''Unconditional Surrender''. Huhtikuussa Konfederaation joukot [[Shilohin taistelu|yllättivät]] Grantin Tennesseessä, ja tämän joukot kärsivät suuria tappioita. Grant sai kuitenkin apuvoimia ja pakotti Konfederaation joukot vetäytymään seuraavana päivänä. Vaikka voitto olikin Unionille strategisesti hyvin tärkeä, monet syyttivät Grantia liian suurista tappioista. Lincoln kuitenkin seisoi Grantin rinnalla: hän arvosti Grantin aggressiivista sodankäyntiä, joka pakotti Konfederaation puolustuskannalle. Grantin omalaatuinen käyttäytyminen taisteluiden keskellä ällistytti lähes kaikki hänen seurassaan olleet; hän pysyi koko taistelun ajan tyynenä, poltteli sikareita, antoi komentajilleen yksinkertaisia ohjeita eikä muuten puuttunut näiden taisteluihin.<ref name="history"/><ref name="miller2"/>
Heinäkuussa 1863 Grant, joka oli tuolloin niittänyt mainetta sinnikkäänä ja päättäväisenä johtajana, saavutti yhden uransa merkittävimmistä voitoista, kun hän kukisti Konfederaation joukot [[Vicksburgin taistelu]]ssa. Grant oli ensin yrittänyt hyökätä Vicksburgin linnoitusta vastaan pohjoisesta, mutta huomattuaan tämän toivottamaksi hän marssitti joukkonsa Mississippi-joen toiselle puolelle. Hän löi Konfederaation puolustuksen [[Jacksonin taistelu|Jacksonissa]] sekä [[Champion Hillin taistelu|Champion Hillillä]] ja pääsi piirittämään Vicksburgia. Kuuden viikon piirityksen jälkeen linnoitus antautui. Maaliskuussa 1864 Lincoln nimitti Grantin [[kenraaliluutnantti|kenraaliluutnantiksi]] ja koko Unionin armeijan komentajaksi. Grant siirrettiin [[Washington D.C.|Washingtoniin]], jossa hänen toivottiin saavan paras kokonaiskuva sodasta. Grant päätti kuitenkin pian lähteä Washingtonista sotakentälle kenraali [[George Meade]]n joukkojen tueksi.
=== Nousu presidentiksi ===
| |||