Ero sivun ”Sergei Zilitinkevitš” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) luokitellaan venäläiseksi |
EGU on Euroopan geotieteiden unioni vuodesta 2002 |
||
Rivi 28:
Ennen Suomeen tuloaan Zilitinkevitš toimi vuosina 1959–1990 [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] useissa vesi- ja ilmakehään liittyvissä opetus- ja tutkimustehtävissä, kuten laboratorion johtajana Geofysikaalisessa pääobservatoriossa, Meritieteen instituutin Leningradin toimipisteen perustajana sekä professorina Venäjän hydrometeorologisessa valtionyliopistossa. Sittemmin hän oli [[Tanska]]ssa Risøn kansallisessa laboratoriossa vierailevana professorina (1990), [[Saksa]]ssa [[Max Planck -instituutti|Max Planckin meterologian instituutin]], [[Hampurin yliopisto]]n, Alfred Wegenerin polaari- ja meritutkimusinstituutin ja GKSS-tutkimuskeskuksen vierailevana professorina (1991–1997), [[Ruotsi]]ssa [[Uppsalan yliopisto]]n meteorologian professori (1997–2003; jonka jälkeen emeritusprof.), Suomessa [[Helsingin yliopisto]]n rajakerroksen fysiikkaan keskittyneen Marie Curie -oppituolin haltija (professori, 2004–2007). Vuodesta 2008 hänellä oli Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorin sekä Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osaston tutkimusjohtajan status.<ref name="Acad-Europaea"/>
Professori Zilitinkevitš oli [[Academia Europæa]]n jäsen vuodesta 2000, [[Suomalainen Tiedeakatemia|Suomalaisen Tiedeakatemian]] ulkomainen jäsen vuodesta 2009<ref name="SuomTiedeaka-jäs"/><ref name="Acad-Europaea"/> ja [[Suomen Tiedeseura|Suomen Tiedeseuran]] ulkomainen jäsen vuodesta 2012.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://scientiarum.fi/wp-content/uploads/2020/05/Utl%C3%A4ndska-ledam%C3%B6ter.pdf|nimeke=Suomen Tiedeseuran ulkomaiset jäsenet|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=14.1.2021}}</ref> Muihin tunnustuksiin kuuluvat muun muassa [[Euroopan
<!--==Ura==-->
<!--==Julkaisutoiminta==-->
| |||