Ero sivun ”Hilma Jalkanen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Teoksia: Yksi kirja lisää + mallineisiin. |
Mainitaan opas tekstissäkin. |
||
Rivi 2:
'''Hilma Jalkanen''' (o.s. '''Syvälahti''', [[7. lokakuuta]] [[1889]] [[Heinola]] – [[29. huhtikuuta]] [[1964]] [[Helsinki]]) oli suomalaisen naisvoimistelun uranuurtaja, joka piti [[voimistelu]]a yksilöllisenä vapautena. Hänelle ruumiin ja sielun jako oli keinotekoinen ja ruumiin kehittäminen oli persoonallisen ja luovan yksilön kehityksen edellytys. Opettajansa [[Elli Björkstén|Elli Björkstenin]] ajatuksia jatkaen hän kehitti naisvoimisteluun dynaamista, herkkää ja liikkuvaa ilmaisua.
Jalkasen vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Syvälahti ja Amanda Hahl. Hän valmistui voimistelunopettajaksi 1915 ja opetti Helsingissä [[Kallion yhteiskoulu]]ssa, [[Helsingin suomalainen tyttökoulu|Helsingin suomalaisessa tyttölukiossa]] sekä Tyttönormaalilukiossa. Vuonna 1938 hänet nimitettiin [[Helsingin yliopisto]]n voimistelulaitoksen kasvatusopillisen voimistelun ensimmäiseksi opettajaksi. Hän opetti paitsi voimistelunopettajaksi opiskelevia, myös piti voimistelukursseja, [[TUL]]:n ensimmäisiä voimistelukursseja jo 1920-luvulla. Hän piti kursseja myös ulkomailla ja useita hänen voimistelunäytöksiään palkittiin eri puolilla maailmaa. Vuonna 1927 Salminen julkaisi opsikelutoverinsa [[Helvi Salminen|Helvi Salmisen]] kanssa klassisen voimisteluoppaan ''Tie terveyteen ja kauneuteen''.
Jalkanen perusti Suomen Naisvoimisteluseuran 1921 ja johti sitä vuoteen 1929 saakka. Vuodesta 1923 vuoteen 1927 hän oli [[Kisakenttä|''Kisakenttä''-lehden]] päätoimittaja. Hänellä oli myös oma voimistelukoulu 1930-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1936 Jalkanen johti Suomen naisvoimistelujoukkuetta [[Kesäolympialaiset 1936|Berliinin olympialaisissa]], myöhemmin [[Tukholma]]n Lingiadeissa 1949 sekä [[Helsingin olympialaiset|Helsingin olympialaisissa]] 1952. Hän toimi myös Uuden voimistelun kansainvälisen liiton varapresidenttinä 1950-luvulla.
| |||