Ero sivun ”Elämän tie” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Envy (keskustelu | muokkaukset)
kuva+commons
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 1:
[[Tiedosto:RIAN archive 397 Cutters carrying foodstuffs to besieged Leningrad on Ladoga Lake.jpg|thumb|250px|Elintarvikkeita kuljetetaan piiritettyyn Leningradiin Laatokalla syyskuussa 1942.]]
[[File:Паровоз Дороги Жизни.jpg|thumb|250px|Elämän tien aikainen höyryveturi muistomerkkinä.]]
'''Elämän tie''' ({{k-ru|«Доро́га жи́зни»|”Doroga žizni”}}) oli [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikaisen [[Leningradin piiritys|Leningradin piirityksen]] aikana [[Pietari (kaupunki)|Leningradin]] suurkaupungin ainoa liikenne- ja huoltoreitti, joka yhdisti sen muuhun [[Neuvostoliitto]]on. Reitti kulki [[Laatokka|Laatokan]] lounaisosan kautta syyskuusta 1941 maaliskuuhun 1943. Avoveden aikana liikenne tapahtui laivoilla [[Uusi-Laatokka|Uudesta-Laatokasta]] ja [[Kobona]]sta [[Karjalankannas|Karjalankannaksen]] itärannalla sijaitsevaan Osinovetsin satamaan. Talvella järven ylitti Kobonasta Vahanovaan (ven. Vaganovo) ja Kokkeroon (Kokkorevo) johtanut noin 30 kilometrin pituinen [[jäätie]]. Laatokan rannalta Leningradiin liikenne tapahtui rautateitse.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnikspravotšnik | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1992 | Sivu = 195–196 | Tunniste = ISBN 5-85270-037-1}}</ref>
 
”Elämän tiellä” oli erityisen suuri merkitys talvella 1941–1942, jolloin sen kautta kuljetettiin Leningradiin yli 360&nbsp;000 tonnia tarvikkeita, kuusi aseistettua jalkaväkidivisioonaa ja panssariprikaati. Samaan aikaan kaupungista evakuoitiin 539&nbsp;400 ihmistä ja noin 37003&nbsp;700 rautatievaunullista teollisuuden laitteita ja muuta omaisuutta. Kaikkiaan reitin kautta kuljetettiin yli 1,6 miljoonaa tonnia tavaraa ja evakuoitiin lähes 1,4 miljoonaa ihmistä. Leningradin energiahuoltoa varten Laatokan pohjaan laskettiin sähkökaapeli ja putkijohto.<ref name="SPb 196">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnikspravotšnik | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1992 | Sivu = 196 | Tunniste = ISBN 5-85270-037-1}}</ref>
 
Sodan jälkeen ”Elämän tien” varrelle on pystytetty lukuisia muistomerkkejä. Niistä huomattavimmat ovat ”[[Murrettu rengas]]” Vahanovan lähellä, ”Rumpalinmäki” [[Seuloskoi]]ssa ja ”Elämän kukka” Kovalan kylän (ven. ''Kovaljovo'') lähellä. Osinovetsissa toimii vuonna 1972 avattu museo.<ref name="SPb 196" />