Ero sivun ”Pyykki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Aiheesta muualla: marttojen pruju |
→Pyykinpesun historiaa: hki tarkemmin, vo |
||
Rivi 33:
==Pyykinpesun historiaa==
[[Tiedosto:Jean-Baptiste Siméon Chardin 019.jpg|thumb|Pyykinpesua [[Jean-Baptiste Chardin]]in maalauksessa (noin 1735).]]
Perinteinen vaatteiden pesupaikka on läheisen vesistön rannassa tai kaivon äärellä. Ison pyykkimäärän liottaminen, keittäminen, lyöminen ja hankaaminen ja käsin tapahtuva huuhtelu on fyysisesti yhtä raskasta työtä kuin metsätyö tai kivenhakkuu, mutta useimmissa kulttuureissa naisten tehtävä.<ref name=huusko2020>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.meillakotona.fi/artikkelit/nain-pyykinpesun-vallankumous-helpotti-kotitoita | Nimeke = Nyrkkipyykistä pyykkilautaan ja koneelliseen pesuun – näin pyykinpesun vallankumous helpotti kotitöitä| Tekijä = Huusko, Anna-Kaisa| Ajankohta = 1.7.2020| Julkaisu = Meillä kotona -sivusto, A-lehdet| Viitattu = 11.4.2021 }}</ref> Helpotusta työhön toi sosiaalisuus, sillä pyykinpesupaikat olivat yleensä monen talon tai koko naapuruston yhteisiä. Köyhissä maissa näkee yhä naisjoukkoja pesemässä ja kuivattamassa pyykkejään vesistöjen rannoilla.
Helsingissä alettiin 1800-luvun lopulla kiinnittää huomiota työläisnaisten ja herrasväen piikojen kurjiin pyykkioloihin etenkin talvisin, jolloin pyykit oli huuhdeltava avannossa viimaisessa pakkastuulessa. Kaavailtiin talvisin tyhjien [[uimahuone]]iden käyttämistä pyykinhuuhtelusuojina, kunnes Helsingin kaupunki rakensi rannoille kymmenkunta huuhteluhuonetta. Vähitellen alkoivat kaupungin rantavedet olla myös niin likaisia, ettei niissä voinut enää huuhdella pyykkejä. Yhdessä [[Vesihuoltoverkosto|vesijohtoverkoston]] rakentamisen kanssa tämä osaltaan vauhditti rakennusten pohjakerroksiin sijoitettujen, itsepalveluun perustuvien [[Pesutupa|pyykkitupien]] tuloa. Maaliskuussa 1884 avattiin ensimmäinen koneistettu itsepalvelupesula, [[Theodor Höijer]]in piirtämä kaksikerroksinen kivitalo [[Pitkäsilta|Pitkänsillan]] pieleen Kruununhaassa. Siellä pyykin saattoi jättää yöksi likoamaan lukittaviin altaisiin ja palata seuraavana päivänä pesemään pyykki [[Huber (yritys)|Huber-yhtiön]] kylmällä ja kuumalla vesihanalla varustetussa pesualtaassa, joita oli 24. Höyrykonekäyttöisen lingon jälkeen pyykin saattoi kuljettaa hissillä ylös kuivaushuoneeseen, jonka pyykkinarujen yhteydessä oli myös mankeli ja silitysvälineitä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Laakkonen, Simo | Nimeke = Nokea ja pilvenhattaroita – Helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa| Vuosi = 1999| Luku =Itämeren tyttären likaiset helmat | Sivu =108–138 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin kaupunginmuseo, Narinkka | Isbn = | www = https://blogs.helsinki.fi/envirohist/helsinki-etusivu/laakkonen_1999/ | www-teksti=Artikkelin teksti verkossa |Viitattu = 11.4.2021 | Kieli = }}</ref>.
===Saippuasta synteettisiin pesuaineisiin===
Veden pintajännitystä alentavaa, eläinrasvoista ja [[tuhka]]sta tehtyä [[saippua]]a on käytetty jo ainakin pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Synteettisiä pyykinpesuaineita alkoi tulla saippuapohjaisten tilalle vasta 1900-luvun alkupuolella. Samoihin aikoihin yleistyi [[pyykkilauta]], jota vasten hankaamalla lika irtosi vaatteesta helpommin. 1920- ja 1930-luvuilla kehitettiin käsikäyttöisiä pesukoneen tapaisia, kuten [[pesumäntä]] purskuttelemaan vettä pyykin läpi entistä tehokkaammin<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2017/pesumaentae | Nimeke = Kuukauden esine: Pesumäntä| Tekijä = Tauriainen, Sari| Ajankohta = Maaliskuu 2017| Julkaisu = Kansallismuseo | Viitattu = 11.4.2021 }}</ref>. Sähkökäyttöisiä pesukoneita alkoi tulla markkinoille toisen maailmansodan jälkeen, ensin niin sanottuja ''pulsaattorikoneita'', joiden rummun sisäseinässä pulsaattoripyörä piti pyykin ja veden liikkeellä. Pulsaattorikoneen yläosassa oli mankelin kaltainen puristin, jonka telojen läpi kulkiessaan pyykki luovutti ison osan vedestään. Pian keksittiin erillinen vinhasti pyörivä [[linko (kotitalous)|linkousrumpu]], jonka kuivausteho perustuu [[keskipakoisvoima]]an. Pyörivään rumpuun perustuvat pesukoneet tulivat markkinoille seuraavaksi, ja pyykin mukaan valittavia automaattiohjelmia linkouksineen niihin alkoi tulla 1960-luvulla. Viime vuosikymmenien helpotuksia pyykinpesuun ovat [[kuivausrumpu|kuivausrummut]] sekä pesun, huuhtelun, linkouksen ja kuivauksen yhdistävät kuivaavat pesukoneet.<ref name=huusko2020/>
| |||