Wikipedia

Ero sivun ”Sosialismi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p kh
Lähteistetty — Paloheimon jutut pois, en löytänyt artikkelin tietoja lähteestä
Rivi 8:
== Määritelmä ==
 
Sosialismi on [[yhteiskunta|yhteiskunnallinen]] ja [[talous|taloudellinen]] oppi, jonka mukaan [[tuotantoväline]]et ja [[luonnonvara]]t tulee ottaa julkiseen valvontaan tai omistukseen. Sosialismia voidaan siten pitää vastakohtaisena [[kapitalismi]]lle, joka kannattaa yksityisomaisuutta, [[markkinatalous|markkinataloutta]] ja [[vapaa kilpailu|vapaata kilpailua]]. Käytännössä sosialistit ovat olleet politiikkansa sisällöstä ja toteuttamisesta varsin erimielisiä ja jopa avoimen riitaisia.<ref name="Britannica">”Socialism”.Ball ''Britannica& Academic'',Dagger Encyclopædia Britannica, 282021.10.2019. Verkkoversio luettu 2.12.2020. {{en}}</ref>
 
Sosialismin mukaan kapitalismi johtaa [[omaisuus|omaisuuden]] ja [[valta|vallan]] kasaantumiseen harvoille, mistä seurauksena on [[epätasa-arvo]]inen yhteiskunta ja heikompiosaisen valtaväestön hyväksikäyttö. Tällaisessa yhteiskunnassa [[mahdollisuuksien tasa-arvo]] ei realisoidu kaikkien yhtäläiseksi vapaudeksi, vaan vauraus määrittelee ihmisten edellytykset tehdä valintoja ja selviytyä kilpailun värittämässä yhteiskunnassa. Sosialistit katsovat, että pelkkä yksilönvapaus ei luo aitoa tasa-arvoa, vaan tarvitaan myös yhteiskunnallisesti kontrolloitua talouselämää, joka takaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet vaurauteen.<ref name="Britannica"/>
Rivi 26:
[[Platon]]in ''[[Valtio (Platon)|Valtiossa]]'' puolestaan on esitetty yhteiskunta, jossa johtavan luokan keskuudessa vallitsee yhteisomistus.<ref name="Britannica"/> Platonin yhteiskunta oli kuitenkin tarkoitettu varta vasten suuret luokkaerot sisältäväksi. Antiikin Kreikan [[Sparta]]ssa oli käytössä omalaatuinen ja aikalaisten kadehtima yhteiskuntajärjestelmä, niin sanottu [[eunomia]], jota on nykyaikana luonnehdittu niin [[kommunismi|kommunistiseksi]] kuin [[fasismi|fasistiseksikin]].{{lähde}}
 
Myös eräissä uskonnollisissa liikkeissä on esiintynyt omaisuuden yhteisomistusta. Alkukristilliset yhteisöt harjoittivat kommuuninkaltaista elämää, jossa työ ja sen hedelmät jaettiin jäsenten kesken. Myöhemmässä kristillisyydessä yhteisomistus on rajoittunut pitkälti [[luostari|luostareihin]].<ref name="Britannica"/> [[Tuomas Akvinolainen]] totesi keskiajalla, että yhteisomistus oli alkuperäinen ja ideaali tila, ja että yksityisomistus onsyntyi [[perisynti|perisynnin]] seurausseurauksena. ToisaaltaSyntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa yksityisomistus on Tuomaan mukaan kuitenkin käytännön syistä suositeltava, kun taas yhteisomistus sopii lähinnä pienille uskonyhteisöille.<ref>Hallebeek 1987, s. 103–104.</ref> Tuomas katsoiperusteli yksityisomistuksen tarpeellisuutta sillä, että yksityisomistusse onkannustaa maallisentyöskentelemään ja vähentää omaisuuden taloudellisenhallitsemisesta käytönaiheutuvia takiariitoja.<ref>Ebeling, välttämätönRichard M.: [https://fee.org/articles/what-the-greatest-catholic-philosopher-had-to-say-about-private-property/ What the Greatest Catholic Philosopher Had to Say about Private Property]. ''Foundation for Economic Education'', 18.10.2016. Viitattu 11.4.2021. {{lähdeen}}</ref>
 
Englantilaisen [[humanismi|humanistin]] [[Thomas More]]n ''[[Utopia (kirja)|Utopia]]'' (1516) yhdistelee kristillistä traditiota ja [[platonismi]]a. Kirja kuvaa ihanneyhteiskuntaa, jossa yksityisomistus ja [[raha]] on lakkautettu, ja jopa vaatteet ovat yhteistä omaisuutta. Näin ihmiset ovat päässeet eroon ylpeydestä, kateudesta ja ahneudesta. Ihmiset vaihtavat kotejaan säännöllisesti, jotta kukaan ei alkaisi ylpeillä omaisuudellaan. Kaikkien on tehtävä töitä, mutta työpäivät ovat lyhyitä, sillä ihmiset tuottavat vain sen mitä tarvitsevat ja lepäävät lopun aikaa. ''Utopiaa'' ei kuitenkaan voi pitää vakavana hahmotelmana yhteiskuntajärjestyksestä, vaan se kritisoi 1500-luvun uskonnollisia väärinkäytöksiä.<ref name="Britannica"/>
Rivi 46:
Robert Owen oli tehtailija itse ja tuli tunnetuksi alaistensa hyvästä kohtelusta. Owen katsoi ihmisten pahuuden johtuvan julmasta yhteiskunnasta, joka muovasi heidät petollisiksi ja itsekkäiksi. Vastaavasti inhimillinen yhteiskunta muokkaisi ihmisistä hyviä ja lempeitä. Vuonna 1825 Owen perusti [[Indiana]]an [[New Harmony]] -nimisen kommuunin. Kokeilun epäonnistuttua Owenista tuli [[ammattiliitto]]jen ja [[osuuskunta|osuuskuntien]] kannattaja.<ref name="Britannica"/>
 
1840-luvulla syntyi lukuisia muita sosialistisia liikkeitä, etenkin Ranskassa. [[Louis-Auguste Blanqui]] kannatti kapitalismin syrjäyttämistä [[vallankumous|vallankumouksen]] kautta. [[Louis Blanc]] perusti vuonna 1839 [[L’Organisation du travail]]’in, joka ajoi kansallisten työpajojen perustamista valtion myöntämällä pääomalla ja kansanvaltaisesti valitulla johdolla.<ref name="Britannica"/> [[Pierre-Joseph Proudhon]] tunnetaan anarkistisen perinteen perustajana. Hänen iskulauseensa kuului: ”Omistaminen on varkaus!” Myöhemmistä anarkisteista poiketen Proudhon oli individualisti ja kannatti työläisten ja viljelijöiden oikeutta omistaa omat tuotantovälineensä. Lakien tilalle tulisivat työläisten keskinäiset sopimukset, oikeusistuimien sijaan riidat soviteltaisiin ja valtion korvaisi autonomisten kommuunien välinen vapaaehtoinen yhteistyö.<ref>Woodcock ym. 2019 (luku ”French anarchist thought”).</ref> Englannissa syntyi [[kristillinen sosialismi|kristillissosiaalinen]] liike [[Frederick Denison Maurice]]n ja [[Charles Kingsley]]n johtamana. Heidän mukaansa [[individualismi]] ja [[laissez-faire]]n kilpailuhenkisyys olivat kristinuskon perusteesien vastaisia.<ref name="Britannica"/>
 
=== Marx ja Engels ===
Rivi 69:
Saksassa työväenliikkeen arkkitehti [[Ferdinand Lassalle]] oli samaa mieltä Marxin kanssa työväenluokan järjestäytymisen tarpeesta, mutta kannatti työväen osallistumista valtiolliseen toimintaan, mitä Marx ei voinut hyväksyä. Marx myös syytti Lassallea saksalaisesta nationalismista, jossa sosialismia rakennettiin vain Saksassa, kun Marxin mukaan sosialismin piti olla kansainvälinen liike.<ref name="Britannica"/>
 
Vuonna 1864 Marx oli perustamassa [[ensimmäinen internationaali|ensimmäistä internationaalia]]. Se oli laaja-alainen työväenliike, johon kuului muitakin kuin vallankumouksellisia ja sosialisteja. Marx kuoli 1883. Siihen mennessä oli jo varsin yleistä, että sosialistit nimittivät itseään marxilaisiksi.<ref name="Britannica"/> Marxin ja Lassallen seuraajat perustivat [[SPDSaksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen]] (SPD) vuonna 1875. Alkuvaiheessa Marxin näkemys vallankumouksellisesta sosialismista oli SPD:ssä hallitseva, muttavaikka vastaääniävastaääniäkin esiintyi.<ref name="Britannica"/> SosiaalidemokratianMyöhemmin [[August Bebel]]in kannattama lainkuuliainen sosialismi saavutti suosiota. [[Sosiaalidemokratia]]n kannatus kasvoi nopeasti, ja vuoteen 1912 mennessä SPD:stä oli kasvanut [[Reichstag]]in suurin puolue.<ref Marxinname="SD">”Social omatkinDemocracy”. Britannica Academic, Encyclopædia Britannica, 20.12.2016. Verkkoversio luettu 11.4.2021.</ref> Myös Marxin ajatukset muuttuivatmaltillistuivat: vielä 1840-luvulla hän katsoi vain vallankumouksen johtavan työväenluokan vapauttamiseen, mutta 1860-luvulla hän ehdotti jo mahdollisuutta sosialismiin siirtymiseksi rauhanomaisin keinoin.{{lähde}}
 
=== Sosialismi Saksan ulkopuolella ===
Rivi 75:
[[Kuva:Bakunin.png|thumb|upright|left|Venäläinen [[Mihail Bakunin]] oli [[anarkismi]]n oppi-isä.]]
 
SPD:n menestyksen myötä sosiaalidemokraattisia puolueita perustettiin myös muihin Euroopan maihin.<ref name="SD"/>
[[Tanska]]ssa sosiaalidemokraattinen puolue perustettiin 1878, [[Itävalta|Itävallassa]] 1888, Ruotsissa 1889, [[Venäjä]]llä 1898 ja [[Suomen sosialidemokraattinen puolue|Suomessa]] 1903. Vähemmän teollistuneissa maissa, etenkin [[Italia]]ssa ja [[Espanja]]ssa, vallitsevaksi tuli [[anarkismi|anarkistinen]] suuntaus. Italiassa sosialistisesta puolueesta tuli lopulta yksi voimakkaimmista marxilaisista liikkeistä. Anarkismin loi poliittisena liikkeenä venäläinen [[Mihail Bakunin]]. Kiisteltyään Marxin kanssa hänet erotettiin internationaalista [[1872]].{{lähde}} Bakunin varoitti, että Marxin peräänkuuluttamasta ”proletariaatin diktatuurista” tulisi vielä pahempi kuin silloisista hallitsijoista, ja hän katsoi, että valtio pitäisi tuhota heti eikä kaapata sen valtaa. Bakunin oli myös radikaali uskonnon vastustaja.<ref name="Britannica"/>
 
Marxilaisen sosialismin hegemonian haastoivat ensimmäisenä [[anarkismi|anarkistit]], joista vaikutusvaltaisin oli venäläinen [[Mihail Bakunin]]. Hän liittyi internationaaliin 1868 ja oli Marxin ensimmäinen merkittävä kilpailija. Slaavinationalistina uransa aloittanut Bakunin oli 1840-luvulla innostunut Pierre-Joseph Proudhonin ajatuksista.<ref name="Russian anarchist thought"/> Bakunin varoitti, että Marxin peräänkuuluttamasta ”proletariaatin diktatuurista” tulisi vielä pahempi kuin silloisista hallitsijoista, ja hän katsoi, että valtio pitäisi tuhota heti eikä kaapata sen valtaa. Bakunin oli myös radikaali uskonnon vastustaja.<ref name="Britannica"/> Siinä missä Marx kannatti kurinalaista puoluetta, Bakunin kannatti työtätekevien väkijoukkojen spontaania kansannousua. Oppi-isästään Proudhonista poiketen Bakunin hylkäsi hylkäsi individualismin ja väkivallattomuuden, ja kannatti sen sijaan tuotantovälineiden yhteisomistusta, johon tuli siirtyä aseellisen vallankumouksen kautta. Näistä ajatuksista tuli sittemmin anarkismin valtavirtaa, ja Bakunin sai kannattajia erityisesti [[Italia]]sta, [[Espanja]]sta, [[Sveitsi]]stä ja [[Ranska]]sta. Marxin ja Bakuninin kiistat johtivat lopulta ensimmäisen internationaalin hajoamiseen 1870-luvun mittaan.<ref name="Russian anarchist thought">Woodcock ym. 2019 (luku ”Russian anarchist thought”).</ref>
 
Britanniassa kehittyi [[fabianismi]]ksi nimitetty suuntaus. Sen mukaan siirtyminen sosialismiin tapahtuisi vähitellen, kun valtio ottaisi tuotantovälineet yhä laajempaan ja tehokkaampaan kontrolliin. Myös [[kiltasosialismi]] saavutti englannissa jonkin verran suosiota. Se kehotti eri ammattikuntia järjestäytymään [[kilta|killoiksi]], jotka suojelisivat jäsentensä etuja ja hallitsisivat tuotantovälineitä.<ref name="Britannica"/>
Rivi 83 ⟶ 85:
1890-luvulla syntyi niin sanottu [[kristillisdemokratia]], joka ei niinkään soveltanut marxilaista talousteoriaa kuin [[Raamattu|raamatullista]] vaatimusta köyhien auttamisesta. Vuoden [[1891]] [[Ensyklika|ensyklikassaan]] ''[[Rerum novarum]]'' [[paavi]] [[Leo XIII]] tuomitsi rajoittamattoman kilpailun, joka jättää työntekijät turvattomiksi epäinhimillisten työnantajien armoille. Ensyklika tuomitsi sosialismin luokkataistelun ja vallankumouksen ajatukset. Vaikka kristillisdemokraattinen ja sosialistinen ajattelu lähtivät ideologisesti eri pohjalta, ne ajoivat käytännössä samoja tavoitteita.<ref>[[Matti Klinge]]: Sosialistien ja kristillisdemokraattien yhteinen asia</ref>
 
Marxin ja Engelsin jälkeen saksalaisesta [[Karl Kautsky]]sta tuli marxismin johtava teoreetikko, joka pyrki luomaan synteesiä Marxin vallankumouksellisuudesta ja SPD:n perinteisesti maltillisemmasta lähestymistavasta, joka hyväksyi valtiolliseen toimintaan ja vaaleihin osallistumisen. [[Eduard Bernstein]] haastoi sosialistit luopumaan vallankumoushaaveista ja hyväksymään jo saavutetut tavoitteet. Bernstein huomautti, että Marxin ennustuksen vastaisesti työväestön olot eivät jatkuvasti huonontuneet vaan olivat ammattiyhdistystoiminnan ja yleisen äänioikeuden myötä pikemminkin parantuneet.<ref name="Britannica"/> Kapitalismi ei myöskään ollut kyvytön ratkaisemaan [[työttömyys|työttömyyden]], [[ylituotanto|ylituotannon]] ja taloudellisen epätasa-arvon kaltaisia ongelmia, mikä Bernsteinin mukaan sosialismiinosoitti, tulisiettä siirtyäMarxin rauhanomaisestiarvio kapitalismin vääjäämättömästä tuhosta oli virheellinen.<ref name="SD"/> Bernstein suositteli rauhanomaista ja vaiheittainvähittäistä siirtymää sosialismiin, mikä näkemys tuli tunnetuksi [[marxilainen revisionismi|revisionismina]].<ref name="Britannica"/>
 
Venäläinen [[Vladimir Lenin|Vladimir Uljanov]] (Lenin) hahmotteli vuonna [[1902]] vallankumouksellisen puolueteoriansa eli [[leninismi]]n. Lenin arvioi, ettei proletariaatti nousisi kapinaan spontaanisti. Sen sijaan [[vallankumouksen etujoukko|vallankumouksen etujoukkona]] toimisi puolue, koulutettujen ja omistautuneiden [[ammattivallankumouksellinen|ammattivallankumouksellisten]] ydinjoukko. Lenin myös vastusti [[imperialismi]]a, joka hänen mukaansa siirsi vaurautta siirtomaista Eurooppaan, mikä mahdollisti proletariaatin lahjomisen valtaapitävien kapitalistien puolelle. Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue hajosi 1900-luvun alussa Leninin seuraajiin eli [[bolševikit|bolševikkeihin]] ja maltillisempiin [[menševikit|menševikkeihin]]. Bolševikit edustivat marxilaisuuden puhdasoppista tulkintaa, joka kannatti aseellista vallankumousta ja proletariaatin diktatuuria. Menševikit puolestaan arvostelivat Leninin linjaa [[elitismi|elitistiseksi]] [[tyrannia]]ksi.<ref name="Britannica"/>
 
=== Reaalisosialismin synty ===
 
{{Pääartikkeli|[[Lokakuun vallankumous]].}}
 
[[Kuva:Lenin. 7 nov 1918.jpg|thumb|upright|Lenin paljastaa Marxin ja Engelsin patsaan (marraskuu 1918).]]
Rivi 95 ⟶ 99:
Jotkut sosialistit pysyivät sodanvastaisella kannalla. Heitä olivat muun muassa Lenin sekä Saksassa [[Rosa Luxemburg]], joka edusti jyrkän marxilaista linjaa ja jonka kannattajat sittemmin järjestäytyivät [[spartakistit|spartakisteiksi]].<ref name="Britannica"/>
 
[[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] sotamenestys jäi heikoksi. Maan asevoimat olivat huonosti varustetut ja epäpätevästi johdetut, ja miestappiot olivat suuret. [[Korruptio]] oli laajamittaista ja hallinto tehotonta. Sodan seurauksena Venäjän talous ja kansalaisten elintaso romahtivat. Lisäksi etnisesti monimuotoista valtakuntaa heikensivät erilaiset kansalliset itsenäisyysliikkeet. [[Helmikuun vallankumous|Keisarinvalta syrjäytettiin helmikuussa 1917]], minkä jälkeen Venäjä ajautui jatkuviin sisäisiin levottomuuksiin.<ref name="RR">”Russian Revolution”. Britannica Academic, Encyclopædia Britannica, 14.11.2019. Verkkoversio luettu 11.4.2021. {{en}}</ref> Maanpakoon ajettu Lenin palasi [[Petrograd]]iin ja [[lokakuun vallankumous|loppuvuodesta 1917]] bolševikit kaappasivat vallan Venäjällä.<ref name="Lenin">”Vladimir Lenin”. Britannica Academic, Encyclopædia Britannica, 20.4.2020. Verkkoversio luettu 11.4.2021. {{en}}</ref> Heidän lupauksensa ”rauhasta, [[maareformi|maasta]] ja leivästä” vetosivat erityisesti nälkiintyneeseen kaupunkiväestöön sekä [[sotaväsymys|sotaväsymyksen]] vaivaamiin asevelvollisiin.<ref name="RR"/> Bolševikkien valtaannousu ei kuitenkaan ollut spontaani kansannousu vaan pienen salaliiton toteuttama kaappaus, jonka toimeenpani puolueen aseellinen siipi.<ref>McCauley ym. 2020 (luku ”The Bolshevik coup”).</ref>
Saksan pääesikunta salli Leninin palata junalla Saksan kautta Ruotsiin ja Suomeen vallankumousta Venäjällä tekemään, mistä aiheutui lopulta Venäjän vetäytyminen ensimmäisestä maailmansodasta ja Saksalle edullinen [[Brest-Litovskin rauha]]nsopimus [[neuvosto-Venäjä]]n kanssa. Raskaat sotavuodet olivat Venäjällä johtaneet kumoukselliseen liikehdintään.{{lähde}} Vuonna 1917 bolševikit kaappasivat vallan itselleen ja alkoivat kutsua itseään [[kommunismi|kommunisteiksi]]. Ulkosuhteita varten Lenin perusti kolmannen internationaalin eli [[Komintern]]in.<ref name="Britannica"/>
 
Työväenluokan kapinoita syttyi myös muissa Manner-Euroopan maissa.<ref name="Motadel">Motadel, David: [https://www.historytoday.com/archive/waves-revolution Waves of Revolution]. ''History Today'', 4.4.2011. Viitattu 11.4.2021. {{en}}</ref> Saksassa Rosa Luxemburgin ja [[Karl Liebknecht]]in johtamat spartakistit nousivat hävityn sodan jälkeen [[spartakistikapina|kapinaan]] 1919. Se kärsi nopean tappion ja liikkeen johtajat teloitettiin.<ref name="Britannica"/> Myös [[Biennio Rosso|Italiassa]], [[Unkarin neuvostotasavalta|Unkarissa]], [[Suomen sisällissota|Suomessa]]{{lähde}} ja [[Persian sosialistinen neuvostotasavalta|Persiassa]] vasemmistojohtoiset kapinat ja vallankumousyritykset epäonnistuivat. [[Kolonialismi|Siirtomaissa]] alkoi pitkäkestoinen mielenosoittaminen ja kapinointi eurooppalaisia suurvaltoja vastaan, mutta tätä liikehdintää motivoivat sosialismin sijaan Yhdysvaltain presidentin [[Woodrow Wilson]]in lupaukset kansallisesta itsemääräämisoikeudesta.<ref name="Motadel"/>
 
TyöväenluokanValtaannousunsa kapinoitajälkeen syttyibolševikit lukuisissaalkoivat maissa,kutsua jossaitseään itsevaltainen yläluokka oli estänyt työläisten osallistumisen päätöksentekoon[[kommunismi|kommunisteiksi]].<ref Yhdysvalloissaname="Britannica"/> jaBolševikkien Britanniassavalta eiVenäjällä tällaistavakiintui liikehdintää syntynyt.{{lähde}} Saksassa Rosa Luxemburginvähitellen, ja [[KarlVenäjän Liebknechtsisällissota|verinen sisällissota]]in johtamatpäättyi spartakistitvasta nousivat1921.<ref>McCauley hävityn sodan jälkeen [[spartakistikapina|kapinaan]] 1919ym. Se2020 kärsi(luku nopean”The tappionCivil jaWar liikkeenand johtajatthe teloitettiin.creation Myösof muuallathe maailmassa vallankumousyritykset tyrehtyivätU.S.S.R.”).</ref> VuonnaSeuraavana 1922vuonna bolševikit perustivat [[Neuvostoliitto|Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton]], jonka virallisena tavoitteena oli sosialistisen yhteiskunnan perustaminen. Käytännössä Neuvostoliittoon tuli Leninin johtaman kommunistipuolueen diktatuuri. Kansainvälisiä suhteita varten Lenin perusti kolmannen internationaalin eli [[Komintern]]in,<ref name="Britannica"/> Ulkopoliittisestijonka valtiojäsenpuolueet jäipyrkivät eristyneeksi,edistämään jaNeuvostoliiton senasiaa ainoatulkomailla. liittolaisetKäytännössä olivatNeuvostoliitto Keski-Aasiassajäi sijainneeteristyneeksi [[Mongolianvaltioksi, kansantasavalta]]jonka jaulkosuhteita [[Tuvanleimasi kansantasavalta]]molemminpuolinen epäluulo ja vihamielisyys. [[Puna-armeija|Puna-armeijan]] yritykset levittää vallankumous muualle Eurooppaan epäonnistuivat.{{lähde}}<ref>McCauley ym. 2020 (luku ”Foreign policy”).</ref>
 
Neuvostoliiton johto luopui [[maailmanvallankumous|maailmanvallankumouksen]] välittömästä tavoittelusta 1920-luvun alkuun mennessä.<ref>McCauley ym. 2020 (luvut ”The Communist International” ja ”Foreign policy”).</ref> Teollisuuslaitokset ja kuljetusvälineet kansallistettiin, talouselämän perustaksi otettiin keskusjohtoinen suunnittelu ja kullekin kansalaiselle osoitettiin pakollinen työ. Järjestelmän ominaispiirteitä olivat myös laaja propaganda sekä oppositiooon kohdistettu terrori. 1920-luvun mittaan sääntelyä tosin vapautettiin, ja [[NEP|uusi talouspolitiikka]] onnistuikin nostamaan neuvostotalouden sisällissotaa seuranneesta lamasta ja köyhyydestä.<ref>McCauley ym. 2020 (luvut ”War Communism”, ”The NEP and the defeat of the Left”, ”The Party versus the peasants” ja ”Industrialization, 1929–34”).</ref>
 
=== Sosiaalidemokraatit ja kommunistit ===
Rivi 103 ⟶ 111:
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 146-1972-033-15, Berlin, SPD-Wahlpropaganda.jpg|thumb|left|[[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksalaisten sosiaalidemokraattien]] mielenosoitus 1919.]]
 
[[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] myötä sosialismi jakaantui lopullisesti kahteen leiriin. Kommunisteiksi alettiin vallankumouksellisia sosialisteja, jotka olivat sitoutuneet [[marxismi-leninismi]]nä tunnettuun oppisuuntaan. Neuvostoliitossa kommunistinen puolue ajautui Leninin kuoltua sisäiseen valtataisteluun. [[Iosif Stalin]]in voiton jälkeen hänen kilpailijansa teloitettiin ja omiin kansalaisiin alettiin kohdistaa yhä laajamittaisempaa terroria, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Vaikka Stalin muodollisesti pitäytyi vallankumouksellisessa traditiossa, kehitti hän myös [[sosialismi yhdessä maassa|sosialismina yhdessä maassa]] tunnetun opin. Sen ytimessä olivat [[kolhoosi|maatalouden kansallistaminen]] ja nopea [[viisivuotissuunnitelma|valtiojohtoinen teollistaminenteollistamisohjelma]].<ref name="Britannica"/>
 
Maltillisempi suuntaus tunnettiin sosialisteina, [[sosiaalidemokratia|sosiaalidemokraatteina]] ja [[työväenliike|työväenliikkeenä]]. Se oli sisäisesti hajanainen suuntaus, johon kuului sekä revisionisteja että ei-marxilaisia sosialisteja. Maltillisempaa liikettä yhdisti kommunismin vastaisuus ja sitoutuminen demokraattiseen ja rauhanomaiseen vallankäyttöön. Maltilliset sosialistit myös luopuivat ehdottomasta kapitalismin vastaisuudesta sekä uskosta siihen, että sosialismiin siirtyminen olisi vääjäämätön kehitys. Uudistusten tarpeellisuutta alettiin sen sijaan perustella [[etiikka|etiikalla]].<ref name="Britannica"/> Sosiaalidemokratia jakoi kommunismin ideologisen taustan mutta irtisanoutui väkivallasta ja totalitarismista.<ref name="SD">”Social Democracy”. Britannica Academic, Encyclopædia Britannica, 20.12.2016. Verkkoversio luettu 11.4.2021.</ref>
 
Sosiaalidemokraattien perimmäinen tavoite oli edelleen tuotantovälineiden kansallistaminen, kunhan sosialistit ensin saavuttaisivat parlamentaarisen enemmistön. Ensimmäinen sosiaalidemokraattinen hallitus perustettiin Ruotsissa [[1920]]. Ilman ehdotonta enemmistöä sosiaalidemokratiasta tuli kapitalismin sisäinen uudistusliike. Se tyytyi parantamaan äänestäjäkuntansa elintasoa sosiaaliturvalla, eläkkeillä ja työsuojelulla. Neuvostoliiton synnyn myötä muut radikaalit sosialismin muodot (kuten anarkismi ja syndikalismi) alkoivat heiketä, vaikka niillä olikin vielä keskeinen rooli joillain alueilla, kuten esimerkiksi 1930-luvun Espanjassa.{{lähde}} Bakuninilainen vallankumousanarkismi lakkasi olemasta merkittävä joukkoliike vuonna 1939, jolloin tasavaltalaiset kärsivät tappion Espanjan sisällissodassa.<ref name="Russian anarchist thought"/>
 
Sotienvälisenä aikana Italiassa, Saksassa ja Espanjassa sekä monissa Itä-Euroopan maissa valtaan nousivat äärioikeistolaiset hallitukset, joiden retoriikassa kommunismin vastaisuudella oli keskeinen osa.{{lähde}} Vastaavasti [[kansallissosialismi]]n ja [[fasismi]]n vastaisuudesta tuli tärkeä kommunisteja ja sosialisteja yhdistävä tekijä.<ref name="Britannica"/>
Rivi 133 ⟶ 141:
 
=== Reaalisosialismin romahdus ===
 
{{Katso myös|[[Neuvostoliiton talousongelmat]].}}
 
[[Tiedosto:Kolejka.jpeg|thumb|left|Reaalisosialistiset maat kärsivät kroonisista tuotantovaikeuksista ja tavarapulasta. Kuvassa puolalaiset jonottavat kulutushyödykkeitä.]]
Rivi 143 ⟶ 153:
 
== Sosialismi nykyään ==
 
[[Tiedosto:Communist_states_(DPRK_striped).svg|pienoiskuva|350x350px|Kommunistipuolueen yksinvalta on tällä hetkellä neljässä maassa: [[Kuuba|Kuubassa]], [[Kiina|Kiinassa]], [[Laos|Laosissa]] ja [[Vietnam|Vietnamissa]]. [[Korean demokraattinen kansantasavalta|Pohjois-Koreaa]] hallitseva [[Korean työväenpuolue|työväenpuolue]] on muodollisesti luopunut kommunismista ja kannattaa sen sijaan kommunismia ja äärinationalismia yhdistelevää [[Juche]]-aatetta.]]
 
=== Sosialistiset valtiot ===
 
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen reaalisosialismi menetti monien silmissä uskottavuutensa. Vuosituhannen vaihteessa arveltiin yleisesti, että loputkin kommunistipuolueet menettäisivät valtansa tai luopuisivat siitä vapaaehtoisesti.<ref name="Britannica" /> Joukko nykyisiä valtioita julistautuu kuitenkin edelleen sosialistiseksi. Kommunistisen yksipuoluejärjestelmän hallitsemia valtiososialistisia maita ovat [[Kiina]], [[Kuuba]], [[Vietnam]] ja [[Laos]]. [[Pohjois-Korea]] on muodollisesti luopunut kommunismista ja omaksunut viralliseksi ideologiakseen kommunismia ja korealaista nationalismia yhdistelevän [[Juche]]-aatteen. Maata hallitseva [[Korean työväenpuolue]] on kuitenkin sama kuin kommunismin aikoina.{{lähde}}
 
Rivi 155 ⟶ 167:
 
=== Sosialistiset liikkeet ===
 
Sosialismi sanana elää useiden nykyistä poliittista elämää johtavien maltillisten puolueiden nimessä, ja monet tällaisten puolueiden kannattajat väittävät sosialismin tarkoittavankin itse asiassa sosiaalidemokratiaa. Monet sosialisteiksi (ja varsinkin sosiaalidemokraattisiksi) itseään nimittävät puolueet ja johtajat ovat vallassa varsinkin Euroopassa, mutta eivät aktiivisesti pyri siirtämään maitaan sosialistiseen järjestelmään. Myös [[hyvinvointivaltio]]ita pidetään usein sosialistisina, niin niiden vastustajien kuin kannattajienkin retoriikassa.{{lähde}} [[Paavo Lipponen]] ontotesi sanonutvuonna sosialidemokraattisen2003 sosialismin”sosialidemokraattisen sosialismin” toteutuneen tämän päivän Suomessa: ”Sosialidemokratian perusarvot, tasa-arvo ja ihmisten yhteenkuuluvaisuus eli solidaarisuus, ovat muuttuneet lihaksi tässä rakennelmassa, inhimillisen kulttuurin tähän asti suurimmassa saavutuksessa.”<ref>Heinonen, Jari: [http://www.elisanet.fi/skp.tampere/kolumnit/k-jh-forssa.htm 100 vuotta Forssasta]. ''Suomen kommunistinen puolue, Tampereen piirijärjestö'', 2003. Viitattu 11.4.2021.</ref>
 
Sosialismi elää myös erilaisten radikaalien poliittisten liikkeiden aatteissa. Usein nykyiset marxilaiset sosialistiliikkeet kritisoivat voimakkaasti 1900-luvun ”reaalisosialistisia” valtioita esimerkiksi demokratian puutteesta. Samoin radikaalien liikkeiden piirissä elää yhä ”[[libertaarisosialismi|libertaris-sosialistinen]]” anarkismiin ja sen sukuisiin aatteisiin liittyvä sosialismin traditio, joka on saanut myös uusia muotoja, kuten ekoanarkismi. Tällaiset liikkeet eivät usein korosta olevansa sosialistisia, vaikka niiden päämääränä onkin suuren mittakaavan yksityisomistuksen lakkauttaminen. Radikaalien sosialistien kesken siis on edelleen leimaavaa jako valtiososialisteihin sekä anarkismin tapaisiin valtiota pienempiin yksiköihin perustuvaa sosialismia ajaviin liikkeisiin.
Rivi 162 ⟶ 175:
 
Nykyajan sosialistisissa liikkeissä suhtaudutaan eri tavalla reaalisosialistimaiden ongelmiin. Useimmat sosialistit pitävät nykyään demokratiaa välttämättömänä sosialismin toimimiselle. Monet katsovat, että toimiva suunnitelmatalous olisi vaatinut demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan. Reaalisosialistimaissa ei esimerkiksi pyritty rakentamaan kuluttajien ja tuottajien välille tarvittavia hintamekanismia korvaavia tiedonvälitysmekanismeja, jotka monet suunnitelmatalouden nykyisistä kannattajista pitävät välttämättöminä kyseisen talousmallin toimimiselle. Ekoanarkistit ja muut [[kehityskritiikki]]ä viljelevät tahot taas yleensä näkevät reaalisosialismin keskeisenä virheenä sen, että siinä yleensä pyrittiin tavoittelemaan länsimaiden elintasoa. Monet väittävät, että sosialistinen talous voi toimia hyvin, jos aineellisen elintason vaatimus lasketaan alemmas.{{lähde}}
 
== Sosialismin pääsuuntia ==
 
Sosialismin pääsuuntauksia ovat olleet muun muassa:
 
* [[sosiaalidemokratia]], pyrkimys sosialismiin vähittäisten, laillisten, kapitalismin sisäisten uudistusten kautta
* [[kommunismi]], vallankumouksellinen [[marxismi]], pyrkimys sosialismiin vallankumousten kautta
* [[vasemmistososialismi]] joka yhdistelee sosiaalidemokratiaa ja kommunismia
* [[arabisosialismi]], joka halusi usein erottautua marxismista ja marxismi-leninismistä omaksi islamilaisiin maihin sopivaksi maalliseksi aatteekseen
* anarkismin muodot, kuten [[anarkokommunismi]] tai [[anarkosyndikalismi]], jotka pyrkivät toteuttamaan sosialismin ilman valtahierarkioita
* [[kristillinen sosialismi|kristillissosialismi]], marxilaisen ateismin hylkäävä sosialismin muoto, joka tukeutuu kristillisiin arvoihin, Latinalaisessa Amerikassa suosittu [[vapautuksen teologia]] edustaa [[kristillinen sosialismi|kristillissosialismia]], vrt. [[islamilainen sosialismi|islamilaissosialismi]]
 
Sosialismin muunnelmia: ([[Heikki Paloheimo]], johdatus politiikan tutkimukseen Tampereen yliopisto, syksy 2006 mukaan [http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/opiskelu/Johdatus_politiikan_tutkimukseen_06.pdf])
# Kommunismi sosialistisissa maissa
# Kommunismi Länsi-Euroopassa
# Sosiaalidemokratia
# Uusvasemmisto
# Kolmannen tien politiikka
 
Erään näkemyksen mukaan sosialismi jakautuu olennaisesti vain kahteen pääsuuntaan:
*[[valtiososialismi]]in ja
*[[anarkososialismi|anarkistiseen sosialismiin]]
 
Joidenkin sosialismin kriitikoiden mukaan myös [[kansallissosialismi]] eli natsismi juurtaa oppinsa myös sosialismin teorioista ja se olisi täten yksi sosialismin muodoista. Muut sosialistit ovat järjestelmällisesti kieltäneet minkäänlaisen aateveljeyden olemassaolon. Samoin Hitler itse, väitti että muut sosialistit olivat varastaneet käsitteen hänen edustamastaan traditiosta, ja vainosi vasemmistolaisia sosialisteja.
 
Paloheimon mukaan sosialismin keskeiset arvot ja mittapuut ovat:
# yhteisö
# yhteistyö
# tasa-arvo
# tarpeiden tyydytys
# yhteisomistus
 
== Sosialismin pääsuuntia ==
 
{{palsta-a}}
{{palsta-2}}
 
=== Sosialismin muunnelmia ===
 
* [[Reaalisosialismi]] (kommunismi sosialistisissa maissa)<ref name="Paloheimo2006">{{Verkkoviite | Osoite=http://web.archive.org/web/20070927004339/http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/opiskelu/Johdatus_politiikan_tutkimukseen_06.pdf | Nimeke=Johdatus politiikan tutkimukseen, syksy 2006 | Tekijä=Paloheimo, Heikki | Julkaisija=Tampereen yliopisto | Viitattu=16.8.2009}}</ref>
* [[Eurokommunismi]] (kommunismi Länsi-Euroopassa)<ref name="Paloheimo2006"/>
* [[Sosiaalidemokratia]]<ref name="Paloheimo2006"/>
* [[Uusvasemmisto]]<ref name="Paloheimo2006"/>
* [[Kolmas tie|Kolmannen tien politiikka]]{{lähde}}
 
{{palsta-2}}
 
=== Keskeisiä arvoja ja normeja ===
 
* [[yhteisö]]<ref name="Paloheimo2006"/>
* yhteistyö<ref name="Paloheimo2006"/>
* [[tasa-arvo]]<ref name="Paloheimo2006"/>
* [[Tarve|tarpeiden]] tyydytys<ref name="Paloheimo2006"/>
* [[yhteisomistus]]<ref name="Paloheimo2006"/>
 
{{palsta-l}}
 
== Katso myös ==
 
* [[KapitalismiKolmas tie]]
* [[Karl Marx]]
* [[Demokratia]]
 
== Lähteet ==
 
* Ball, Terence & Dagger, Richard: ”Socialism”. ''Britannica Academic'', Encyclopædia Britannica, 1.3.2021. Verkkoversio luettu 11.4.2021. {{en}}
* [http://www.valt.helsinki.fi/staff/ptkettun/sosialismi04.html Sosialismin vuosisadat, Helsingin yliopiston poliittisen historian luentosarja]
* {{Lehtiviite | Tekijä = Hallebeek, Jan | Otsikko = Thomas Aquinas’ Theory of Property | Julkaisu = Irish Jurist | Ajankohta = summer 1987 | Vuosikerta = 22 | Numero = 1 | Sivut = 99–111 | Julkaisija = Irish Jurist | www = https://www.jstor.org/stable/44027197 | www-teksti = JSTOR | Viitattu = 11.4.2021 | Kieli = {{en}} }}
* McCauley, Martin; Dewdney, John C.; Pipes, Richard E. & Conquest, Robert: ”Soviet Union”. Britannica Academic, Encyclopædia Britannica, 10.11.2020. Verkkoversio luettu 11.4.2021. {{en}}
* Woodcock, George; Dirlik, Arif; Rosemont, Franklin & Miller, Martin A.: ”Anarchism”. Britannica Academic, Encyclopædia Britannica, 25.11.2019. Verkkoversio luettu 11.4.2021.
 
=== Viitteet ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialismi”