Ero sivun ”Rutto (romaani)” versioiden välillä

Ensimmäisessä osassa esitetään rutosta alustavia merkkejä rutosta. Tapahtumapaikka Oran on 200 000 asukkaallaanasukkaan pieni kaupunkialgerialainen Algeriassakaupunki, missäjossa ihmisten päivä täyttyy työnteolla ja huvituksilla. Jokapäiväinen elämä muuttuu kuitenkin drastisestijyrkästi, kun kanalisaatioista{{Selvennä}} ja asunnoistakaupunkilaisten päivänvaloonkauhuksi ilmestyneetvaltavia rotatmääriä kuolevatasunnoista massoittainpäivänvaloon kaupunkilaistenilmestyneitä kauhuksirottia kuolee joukoittain. Pian ruttobasilli[[ruttobakteeri]] siirtyy ihmiseenihmisiin, jajoita tappaa heitäkuolee aluksi hitaasti, mutta varmasti. Lääkäri Bernard Rieux huomaa nopeastipian, että kyseessä on rutto. Oran eristetään viranomaisten käskystä muusta maailmasta. Portit estävät kenenkään tai minkään pääsyn ulos kaupungista. AinoastaanUlkomaailmaan sähkösanomillasaa onyhteyden mahdollistaainoastaan ottaa yhteyttä ulkomaailmaansähkösanomilla.

Kesällä rutto on jo levinnyt ghetoistagetoista keskustaan. Ruttoon sairastuvat varsinkin ryhmissälähekkäin asuvat ihmiset, kuten vangit. Oranilaisten reaktiot ja asenteet muuttuvat ruton edetessä. Aluksi tilanteen vakavuutta ei tahdota uskoa todeksi, ja pelokkaat ihmiset yrittävät väkisin paeta rakkaittensa luo muurien toiselle puolelle, mutta ajan myötä he ymmärtävät, solidaarisuudenettä solidaarisuus ja yhteistyönyhteistyö olevanovat ainoa oikea tapa toimia kriisissä, josta kaikki kärsivät. Pariisilainen journalisti Rambert esimerkiksi kieltäytyy käyttämästä pakoreittiä, joka olisi vienyt hänet suoraan rakastettunsa luo, jota hän kaipaa yli kaiken. Monet työnsä menettäneet, terveet asukkaat suostuvat vapaaehtoisiksi työntekijöiksi auttamaan sairaita sekä lääkäreitä, jotka yrittävät kehittää rutolle vasta-ainetta rutolle. Rieux puolestaan määrää toimenpiteitä ruttoa vastaan, esimerkiksi eristämällä tartunnan saaneen perheenjäsenet toisistaan ja antamalla ohjeita hygieniasta huolehtimisesta. Rambert, jesuiittapappi Paneloux, virkamies Grand sekä salaperäinen Tarrou ovat ensimmäisiä, jotka huomaavat, että yhteisen edun tavoittelemisentavoitteleminen olevanon myös yksilön edun mukaista, ja he päättävät helpottaa Rieux´n työtä auttamalla tätä. Syntyy apujoukkoja ja lääkintäryhmiä, jotka taistelevat yhtenä rintamana kuolemaa vastaan.

Rutto on pahimmillaan loppukesällä uhrien määrän saavuttaessa huippunsa. Tuntemattoman sairauden dramaattinen kehitys paisumista keuhkojen pettämiseen on huomattavissa myös hautajaisissa: suruseremonioita lyhennetään, ruumiit heitetään joukkohautoihin, ja lopuksi tilan puutteessa uhrit poltetaan krematorioissa. Rieux muuttuu vähitellen välinpitämättömämmäksi, ihmistenihmiset kuollessakuolevat käsiin. Edes oman vaimon kuolema romaanin lopussa ei enää liikuta työlleen omistautunutta tohtorialääkäriä.

Neljännessä osassa vastalääke alkaa vaikuttaa ja kuolinkäyrä laskee. Paneloux uskoo, rutonettä rutto olevanon Jumalan rangaistus ihmiskunnalle. Rieux sen sijaan ei luota Jumalaan vaan ainoastaan ihmisen voimaan pelastaa itse itsensä. Grand sairastuu, mutta kaikkien yllätykseksi tervehtyy., Hänen tavoinja yhä useampi sairastunut jää eloon. Talvella juhlitaan jo ruton kukistumista ja kaupungin portit avataan. Sen jälkeen Rieux´'n hyvä ystävä Tarrou kuitenkin sairastuu ruttoon ja löytää kuoleman hetkellä etsimänsä rauhan. Pikkurikollinen Cottard ei kestä ajatusta ruton loppumisesta. Hän pelkää poliisien vangitsevan hänet ja ammuskelee hullun lailla, kunnes poliisi ottaa hänet huostaansa. Kronisti{{Selvennä}} Rieux ilmoittaa omistavansa romaanin kaikille ruton uhreille kertomalla epidemiasta objektiivisesti ja realistisesti epidemiasta.

Camus kuvailee kollektiivista kärsimystä, jonka yhteiskunta joutuu kohtaamaan. Hän osoittaa, mitä yhteinen kärsimys saa aikaan yksilöissä ja yhteisössä. Romaanissa viitataan yhä useammin toiseen maailmansotaan lopun lähestyessä: eristysleirit, krematoriot ja taistelu kuolemaa vastaan vastaavat tilannetta, joka vallitsi Ranskassa samaan aikaan vallitsi Ranskassa. Vaikka rutto onkinon voitettu, saattaa se voi milloin tahansa puhjeta uudelleen, sillä "ruttobasilli ei kuole eikä häviä milloinkaan".

* {{Kirjaviite | Tekijä=Camus, Albert | Nimeke=Rutto | Selite=(La peste, 1947.) Suomentanut|Suomentaja = [[Juha Mannerkorpi 1948]]. Uuden tarkistetun käännöksen laatinut [[Jukka Mannerkorpi]] | Julkaisupaikka=HelsingissäHelsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1948, 1995 | Tunniste=ISBN = 951-1-13703-4}}