Wikipedia

Ero sivun ”Hercule Poirot” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
34 682 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 14:
| tutut=kapteeni Arthur Hastings, komisario James Japp, neiti Felicity Lemon, Ariadne Oliver, George}}
 
'''Hercule Poirot''' {{IPA|[ɛʁ'kyl pwa'ʁo]}} on fiktiivinen belgialainen[[belgia]]lainen [[yksityisetsivä]], joka selvittää murhia englantilaiskirjailija [[Agatha Christie]]n teoksissa. Poirot esiintyy yhteensä 33:ssa Christien romaanissa ja 54 novellissa sekä muutamassa Christien kuoleman jälkeen kirjoitetussa romaanissa. Hahmon ensiesiintyminen oli romaanissa ''[[Stylesin tapaus]]'' (1920), jonka Christie oli kirjoittanut vuonna 1916. Poirot-tarinoita on myös sovitettu elokuviin ja televisioon.
 
==Kirjallinen historia==
Rivi 30:
Christien mukaan Hercule Poirot’n hahmolla ei ollut esikuvia, sillä salapoliisikirjallisuutta ei ollut vielä silloin julkaistu kovin paljon. Hän sanoi valinneensa Hercule-nimen saadakseen salapoliisinsa vaikuttamaan järkevältä ja tärkeältä, ja Poirot-nimen vain koska se vaikutti sopivalta. Christie-tutkijat ovat etsiessään Poirot’lle esikuvia huomauttaneet, että muutama hiukan samanniminen salapoliisihahmo oli jo esiintynyt englanninkielisessä salapoliisikirjallisuudessa ennen Poirot’ta, kuten [[G. K. Chesterton]]in Hercule Flameau, [[Marie Bellow Lowndes]]in Hercule Popeau, ja [[Frank Howell Evans]]in Jules Poiret. Viiksiltään ja työtavoiltaan Poirot’n sanotaan muistuttavan paljon Lontooseen 1860-luvulla asettunutta itävaltalais-unkarilaista salapoliisia [[Ignatius Pollaky]]a.<ref>Haining 1995, s. 34–37.</ref>
 
Poirot on 162,5 senttimetriä pitkä. Hänen päänsä on munanmuotoinen, ja hiukan kallellaan vasemmalle. Poirot’n silmät säteilevät vihreinä kun hän innostuu. Poirot käyttää kävelykeppiä, jossa on kultainen koristenauha. Hänen vahatut viiksensä ovat koko Lontoon hienoimmat.<ref>Haining 1995, s. 56.</ref> Hän pukeutuu aina äärimmäisen hienostuneesti, siististi ja tilanteen mukaisesti.<ref>Hart 1991, s. 128–132.</ref>
 
Poirot käyttää englanninkielisen puheensa lomassa usein ranskankielisiä fraaseja. Toisinaan hän myös puhuu englantia varsin omaperäisesti, vaikka hallitseekin todellisuudessa kielen täydellisesti. Tarinassa ''Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä'' Poirot paljastaa puhuvansa englantia toisinaan tarkoituksellisesti murtaen, jotta häntä väheksyttäisiin ulkomaalaisena.<ref>Hart 1991, s. 133–134.</ref>
Rivi 36:
Salapoliisina Poirot ei nojaudu pelkkään konkreettiseen todistusaineistoon, kuten jalanjälkiin tai tupakantuhkaan, sillä ne eivät hänen mukaansa riitä rikosten selvittämiseen. Sen sijaan hän luottaa omaan päättelykykyynsä, ”pieniin harmaisiin aivosoluihinsa”. Hän käyttää psykologiaa pohtiessaan murhaajan henkilöllisyyttä, joskus jopa todistusaineiston vastaisesti. Usein hän havaitsee vihjeitä varomattomissa kasvonilmeissä tai sanoissa.<ref>Hart 1991, s. 294–297.</ref> Joskus Poirot ratkaisee rikoksen asettamalla epäillylle ansan, johon tämä lankeaa. Tarinat huipentuvat usein dramaattiseen kohtaukseen, jossa Poirot on koonnut kaikki epäillyt samaan tilaan paljastaakseen murhaajan.<ref>Hart 1991, s. 305–307.</ref>
 
Hercule Poirot- ja [[''Sherlock Holmes]]'' -tarinoista löytyy paljon rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Kummallakin on yksinkertaisempi apuri, jonka kautta tarinat kerrotaan ja jonka tehtävä on ihmetellä salapoliisin saavutuksia. Poirot’n apuri on kapteeni Arthur Hastings, joka tosin esiintyy vain Christien varhaiskauden teoksissa – vuoden 1937 jälkeen varsinaisesti enää Poirot’n uran päättävässä ''Esiripussa''. Poirot ja Holmes edustavat muutenkin samankaltaista ”loogisen rikoksenratkonnan” tyyliä. Omaelämäkerrassaan Christie kertoo: ”Kirjoitin vielä Sherlock Holmes -tyyliin; eksentrinen etsivä, apulainen ja [[Scotland Yard]] -etsivä.”<ref>"Introduction" to Agatha Christie's ''Hercule Poirot: The Complete Short Stories'' (Harper Collins, 1999) p. viii.</ref>
 
==Poirot’n elämä==
Rivi 49:
Poirot’n oli tarkoitus jäädä eläkkeelle vuonna 1914. Kun [[ensimmäinen maailmansota]] oli puhjennut ja Saksa miehittänyt Belgian, Poirot pakeni kaksi vuotta myöhemmin monen muun belgialaisen tavoin Englantiin. Siellä hän asui rouva Inglethorpin tiluksilla kuuden muun belgialaispakolaisen kanssa.<ref>Hart 1991, s. 14–16.</ref>
 
Sodan päätyttyä Poirot ryhtyy salapoliisiksi ystävänsä kapteeni Hastings avustajanaan. Hän muuttaa [[Lontoo]]seen, ja muutamassa vuodessa hänestä tulee kaupungin halutuin ja kallein salapoliisi. Hän saa mainetta erehtymättömänä mutta tahdikkaana juttujen ratkaisijana. Hänen asiakaskuntaansa kuuluu Lontoon varakasta väkeä ja jopa pääministereitä. Jotkin jutuistaan hän ottaa tehtäväkseen omasta aloitteestaan ja ilman palkkiota.<ref>Hart 1991, s. 274–276.</ref> Poirot’n osoite Lontoossa on 56B Whitehaven Mansions, Charterhouse Square, Lontoo W1. Maailmansotien välissä Poirot matkustaa ympäri Eurooppaa[[Eurooppa]]a ja [[Lähi-itääitä]]ä tutkien rikoksia ja murhia. Suurin osa hänen jutuistaan sijoittuu tuohon aikaan ja hän on maineensa huipulla.
 
==Muut vakiohahmot==
 
Kapteeni Arthur Hastings, [[OBE]], on Hercule Poirot’n avustaja ja satunnaisesti myös kertoja Christien tarinoissa. Hän esiintyy monessa tarinassa enemmän tai vähemmän merkittävässä roolissa. Hasting on [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] veteraani. Poirot on tyytymätön Hastingsin järjenkäyttöön sekä heikkouteen punatukkaisia naisia kohtaan ja kehottaa tätä monesti ”käyttämään pieniä harmaita aivosoluja”. Kuitenkin Hastings on Poirot’n hyvä ystävä, ja toisinaan Poirot harmittelee, kun ei näe kumppaniaan. Hastings esiintyy vain kahdeksassa romaanissa mutta toimii kertojana suurimmassa osassa novelleja.
 
Ariadne Oliver on Hercule Poirot’n ystävä ja Christien humoristinen [[parodia]] itsestään. Rouva Oliver kirjoittaa salapoliisitarinoita, joiden päähenkilönä on suomalainen Sven Hjerson.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Agatha Christie|Christie, Agatha]] | Nimeke = Kurpitsajuhla | Sivu = 8 | Suomentaja = Laine, Anna-Liisa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = [[WSOY|Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki]] | Vuosi = 1969 | Isbn = 978-952-459-428-8}}</ref> Oliver esiintyy seitsemässä romaanissa.
Rivi 61:
Komisario James Japp on Scotland Yardin poliisivirkamies ja esiintyy monissa tarinoissa. Hän yleensä pyrkii selvittämään samaa juttua kuin Poirot.
 
George (Poirot’n kielenkäytössä Georges), jonka sukunimi on tuntematon, on perinteinen englantilainen miespalvelija. Hän astuu Poirot’n palvelukseen vuonna 1923 ja eroaa vasta hieman ennen Poirot’n kuolemaa.
 
==Poirot-romaanit ja novellit==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Hercule_Poirot”