Ero sivun ”Andrei Vyšinski” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Maininta toimimisesta asianajajana + viite |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Andrei Januarjevitš Vyšinski''' (myös Andrey Vishinsky) ({{k-ru|Андрей Януарьевич Вышинский}}, [[10. joulukuuta]] [[1883]] – [[22. marraskuuta]] [[1954]]) oli Neuvostoliiton valtionsyyttäjä 1935–1939. Vyšinski syntyi [[Puolalaiset|puolalaiseen]] [[Katolinen kirkko|roomalaiskatolilaiseen]] perheeseen [[Odessa]]ssa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Wacław Radziwinowicz | Nimeke = Andriej Wyszynski. Inkwizytor Stalina| Julkaisija = | Viitattu = 8.1.2019 | Kieli = {{pl}}}}</ref>
=== Alkuvaiheet ===
Hän opiskeli oikeustiedettä Odessan yliopistossa ja liittyi [[menševikit|menševikkeihin]] 1903. [[Venäjän sisällissota|Sisällissodan]] aikana hän liittyi [[puna-armeija]]an ja bolševikkipuolueeseen 1920.<ref name="br">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/633584/Andrey-Vyshinsky Andrey Vyshinsky]. Britannica.com. Viitattu 3.4.2015.</ref> Hän työskenteli asianajajana Odessassa 1914–1918.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Blomstedt, Yrjö | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 98 | Luku = Kuka kukin on suurpolitiikassa | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Vyšinskistä tuli oikeustieteen professori Moskovan yliopistoon ja yliopiston rehtori 1925. Hän toimi syyttäjänä useissa oikeudenkäynneissä Stalinin vastustajia vastaan. Vuosina 1935–1939 hän oli Neuvostoliiton valtiosyyttäjä ja siten avainhenkilö [[Stalinin vainot|Stalinin puhdistuksissa]]. Hän oli Neuvostoliiton varapäämies 1939–1944, [[Molotov]]in varamiehenä ulkoasiain kansankomissaarina vuodesta 1940 (myöhemmin ulkoministeri) ja ulkoministerinä Stalinin viimeisinä vuosina 1949–1953. Neuvostoliiton miehitettyä [[Latvia]]n kesäkuussa 1940 Vyšinski johti maan liittämisen Neuvostoliittoon.▼
Hän opiskeli oikeustiedettä Odessan yliopistossa ja liittyi [[menševikit|menševikkeihin]] 1903. Vyšinski osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen, minkä seurauksena joutui vankilaan vuonna 1908. Vankeudessa hän tapasi ensi kertaa Stalinin, joka oli myös vallankumoukseen osallistunut poliittinen vanki. Tähän aikaan Vyšinski ja Stalin olivat ideologisesti hyvin erimielisiä ja riitelivät poliittisista kysymyksistä.
Vankilasta päästyään Vyšinski ryhtyi lakimieheksi ja pysyi edelleen menševikkien jäsenenä. Kun tsaari oli syrjäytetty helmikuun vallankumouksessa 1917, Vyšinski palveli pikkuvirkamiehenä Venäjän väliaikaista hallitusta. Tuossa roolissa hän jopa allekirjoitti hallituksen antaman pidätysmääräyksen Leninistä. Lokakuun vallankumous kuitenkin kumosi väliaikaisen hallituksen ja sen virastot, mitätöiden samalla pidätysmääräyksen. Samana vuonna Vyšinski otettiin mukaan uuden bolševikkihallinnon ruokahuollon kansankomissariaattiin ja vuonna 1920 hänet hyväksyttiin itse Bolševikkipuolueen jäseneksi.
Bolševikkien johtajat tiesivät Vyšinskin taustan. Kaikesta huolimatta hän sai Leninin, Stalinin ja muun puoluejohdon hyväksynnän ja nousi myöhemmin Neuvostoliiton valtionsyyttäjäksi, ulkoministeriksi ja diplomaatiksi. Vyšinskin ura asettaa monet länsimaiset kylmän sodan aikaiset uskomukset kyseenalaisiksi. Kylmän sodan historiankirjoituksen mukaan Neuvostoliitossa vainottiin puolalaisia, mutta kuitenkin puolalainen Vyšinski oli oikeuslaitoksen johtaja, ulkoministeri ja diplomaatti useiden vuosien ajan. Myös poliittiselta taustaltaan Vyšinski oli "epäluotettava", olihan hän entinen menševikki ja vieläpä syyllistynyt pahimpaan mahdolliseen rikokseen: allekirjoittanut Leninin pidätysmääräyksen. Hän kuitenkin tuomitsi menneisyytensä rikkeet ja osoitti olevansa uskollinen neuvostokansalainen ja luotettava virkailija. Taitavana lakimiehenä ja syyttäjänä Vyšinski sai jopa kansainvälistä huomiota ja arvostusta.
=== Myöhempi ura ===
▲
Neuvostoliiton perustamisen jälkeen 1922 oikeustiede keskittyi selvittämään lain ja sosialismin välistä suhdetta. Vyšinski näki kansainvälisen oikeuden "porvarillisena". Jevgeni Korovin mukaan sosialistinen kansainvälinen oikeus tulisi korvaamaan vanhan kapitalistisen kansainvälisen oikeuden. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen tunnustettiin jälleen kansainväliset periaatteet, joita valtioiden on noudatettava.
| |||