Ero sivun ”Alankomaiden parlamenttivaalit 2017” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jesse Klaver oli Groenlinksin johtaja ja Gert-Jan Segers oli Kristillinen liiton johtaja. Merkkaus: seulottavat |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus |
||
Rivi 123:
'''Alankomaiden parlamenttivaalit 2017''' pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa [[Alankomaat|Alankomaiden]] [[Edustajainhuone (Alankomaat)|edustajainhuoneeseen]].
Pääministeri [[Mark Rutte]]n johtama [[Vapauden ja demokratian kansanpuolue]] sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa [[Alankomaiden parlamenttivaalit 2012|edellisiin vaaleihin]] verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai [[GroenLinks]], jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös [[Vapauspuolue (Alankomaat)|Vapauspuolue]] (5 paikkaa lisää), [[Kristillisdemokraattinen puolue (Alankomaat)|Kristillisdemokraattinen puolue]] (6) ja [[Demokraatit 66]] (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti [[Työväenpuolue (Alankomaat)|Työväenpuolue]], joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. [[Alankomaiden parlamenttivaalit 2021]]
[[Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys|Brexit-äänestyksen]] ja [[Donald Trump]]in presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin [[oikeistopopulismi|oikeistopopulistinen]], muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen [[Geert Wilders]]iä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri [[Angela Merkel]] juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri [[Juha Sipilä]] vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri [[Kai Mykkänen]] kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija [[Antti Ronkainen (tutkija)|Antti Ronkainen]] kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.<ref name=vuorelma/>
| |||