Ero sivun ”Mikael Obrenović” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  1 kuukausi sitten
p
(Britannica päivitetty, kh)
 
== Elämäkerta ==
 
Mikael oli ruhtinas [[Miloš Obrenović]]in toiseksi vanhin poika ja hän peri kruunun vanhemman veljensä [[Milan Obrenović II|Milanin]] kuoltua 8. heinäkuuta 1839. Saatuaan Turkin hyväksynnän hän astui hallitsijan tehtäviin seuraavana vuonna, mutta hänet syöstiin vallasta vuonna 1842 senaattori Vučićin johtaman kapinan seurauksena. Sen jälkeen hän eli maanpaossa ja matkusteli, mutta pääsi palaamaan Serbiaan, kun hänen jo aiemmin syrjäytetty isänsä palautettiin valtaistuimelle vuonna 1858. Mikael toimi sen jälkeen armeijan ylipäällikkönä, ja kohosi uudelleen Serbian ruhtinaaksi isänsä kuoltua 26. syyskuuta 1860.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0231.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 422–423] Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013. {{sv}}</ref>
 
Mikael oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia, ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mikaelin valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion [[hypoteekkipankki]] (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mikael onnistui vähitellen irrottamaan Serbian [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtapiiristä]]. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät sotajoukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mikael pyrki myös yhdistämään [[eteläslaavit]] turkkilaisvastaiseksi [[Balkanin liitto (1866)|Balkanin liitoksi]], mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
4 167

muokkausta