Ero sivun ”Panssarintorjuntaohjus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
p kh voikko
Rivi 7:
Pst-ohjuksia voidaan ampua [[ajoneuvo]]ista, kuten rynnäkkövaunuista tai erityisesti pst-ohjuksille suunnitelluista panssarintorjunta-ajoneuvoista. Myös rynnäkkökoneita tai [[helikopteri|helikoptereita]] voidaan aseistaa panssarintorjuntaohjuksilla. Useimmille pst-ohjuksille on olemassa myös maa-ampumalaite, joka on 1-3:n sotilaan liikuteltavissa.
 
Perinteisiin sinkoaseisiin tai panssarintorjuntakanuunoihin verrattuna pst-ohjus tarjoaa suuremman kantaman (2-5 km) ja suuren panssarinläpäisykyvyn (400-1  000 mm). Ohjuksen huonoihin puoliin lukeutuu esim. sen pitkä lentoaika maaliin, jolloin maali saattaa ehtiä liikkua katveeseen, suojautua suojasavuheittein tai laukaista omasuojajärjestelmän ohjuksentorjuntapanokset. Omasuojajärjestelmät ovat tosin vielä suhteellisen harvinaisia panssarivaunuissa.
 
Useimmissa pst-ohjuksissa on [[ontelopanos]], jonka suunnattu räjähdysvaikutus läpäisee panssarin.
 
==Kehitys==
[[Saksa]]laisilla oli jo [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] lopussa prototyyppiasteella panssarintorjuntaohjus, joka ei kuitenkaan tiettävästi ehtinyt koekäyttöön taistelukentälle ennen sodan päättymistä. Ensimmäisen sukupolven pst-ohjuksissa ampujalla ei ollut varsinaista tähtäintä, vain tähystyskaukoputki, ja ohjus ohjattiin maaliin lennokin tavoin [[joystick]]-tyyppisellä ohjaimella, joka välitti komennot ohjuksen perästä purkautuvaa [[kupari]]lankaa pitkin ohjuksen ohjauskoneistolle. (MCLOS, {{k-en|Manual Command to Line of Sight}}) Ohjaustapa vaatii suurta harjaantumista ja keskittymistä. OsumatodennnäköisyydetOsumatodennäköisyydet näillä ohjuksilla jäivät 2–25 % välille.
 
Toisen sukupolven ohjuksissa [[1970-luku|1970-luvulta]] alkaen ohjaus tapahtuu siten, että ampuja pitää ohjuksen ampumalaitteessa olevan tähtäimen maalin kohdalla. (SACLOS, {{k-en|''Semi-Automatic Command to Line of Sight''}}) Laukaisu- ja tähtäinlaitteisto seuraa ohjuksen lämpöjälkeä, toisaalta maali ja ohjauskomennot välittyvät kuparipäällysteisiä teräslankoja pitkin ohjukselle. Ampujan pitää pysyä paikallaan laukaisun jälkeen sen noin 30 sekunnin ajan, jonka hitaan ohjuksen lento maaliinsa vie. Ohjus on edelleen yksinkertainen ja halpa. KehittyneemmatKehittyneemmät laukaisinlaitteistot sisältävät pimeänäkölaitteiston. Modernimpi SACLOS perustuu ohjuksen kärjessä olevaan laserhavaitsimeen, joka havaitsee kohteesta heijastuvan laservalon tähtääjän osoittaessa sitä.
 
Kolmannen sukupolven ohjuksissa [[1990-luku|1990-luvulta]] alkaen ohjukselle voidaan lukita maali etukäteen, jolloin ohjus laukaisun jälkeen hakeutuu itse maaliinsa ilman että ampujan tarvitsee sitä ohjata. Useimmissa kolmannen sukupolven ohjuksissa on kuitenkin myös ohjauslangat, siltä varalta että on tarpeen muuttaa ohjuksen maalia kesken lennon tai jos se halutaan ohjata pois maalistaan. Koska sotilaiden liikuteltavissa olevat ohjukset ovat jääneet läpäisykyvyltään uusien taistelupanssarivaunujen panssaroinnin jälkeen, uusimmat ohjukset pyrkivät osumaan panssarivaunun kattoon, jossa panssarointi on ohuin.