Ero sivun ”Aghlabidit” versioiden välillä

Vuonna 739 umaijadeja vastustaneet kharijiitit saivat hetkeksi haltuunsa koko Pohjois-Afrikan länsirannikon, ja vaikka kapina kukistettiin, rannikkoa ei enää täysin saatu Damaskoksen umaijadikalifaatin valvontaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Bennison, A. K.|Nimeke=The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire|Vuosi=2011|Sivu=24|Julkaisija=Tauris|Kieli={{en}}}}</ref> Umaijadikalifaattia seurannut abbasidikalifaatti ei sekään saanut haltuunsa koko Pohjois-Afrikkaa. 700-luvulla siellä esiintyi jatkuvasti sekä berberien että muslimiarmeijan osastojen ''(jund)'' kapinoita. Pieniä kuningas- tai päällikkökuntia olivat sinne perustaneet Barghawatat (744), Rustamidit (776), Idrisidit (788) ja Sufrittit (758).<ref>Anderson ym., 2018, s. 3</ref>

Vuonna 800 kalifi [[Harun al-Rašid|Harun al-Rashid]] (786–809) nimitti Ibrahim ibn al-Aghlabin koko Ifriqiyan perinnölliseksi emiiriksi. Ibrahim seuraajineen onnistui kukistamaan kapinoivat muslimijoukot ja kapinalliset berberiheimot ja perusti näin abbasidikalifaatin ensimmäisen autonomisen emiirikunnan, mutta ei kyennyt etenemään Marokkoon asti.<ref name=":1">Anderson ym., 2018, s. 2</ref> Vaikka aghlabidit tunnustivat muodollisesti Bagdadin abbasidikalifien vallan, he olivat todellisuudessa itsenäisiä. Emiirit painoivatlöivät omaa rahaa, nimittivät virkakuntansa ja kävivät omia sotiaan. Abbasidien tapaan he rakensivat erilliset hallintokaupungit hovilleen:. sellainenSellainen oli vuodesta 800 al-Abbasiyya ja vuodesta 876 Raqqada. Niissä emiirit pitivät loisteliasta hovia, jonka kustannukset katettiin raskailla veroilla ja jihadistisilla iskuillaryöstöillä.

Emiirit kehittivät valtakuntansa vesihuoltoa <ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/topic/Aghlabid-dynasty|nimeke=Aghlabid dynasty|julkaisu=Encyclopaedia Britannica|viitattu=17.2.2021}}</ref> ja pystyttivät julkisia rakennuksia. Rannikoita suojelemaan rakennettiin vartiotornien ketju. Kairouanista tuli tärkeä uskonnollisen elämän ja šariatietämyksen keskus. Sahnun ibn Sa'id laati siellä 800-luvulla malikiittisen koulukunnan käsikirjan ''al-Mudawwana'' imaami Malikin opetusten pohjalta.<ref name=":2">Anderson ym., 2018, s. 4</ref> Aghlabidien taloudellinen toiminta oli vilkasta ja kauppaa käytiin sekä Eurooppaan, Saharan eteläpuolelle että Lähi-itään. Muuan tuote olivat orjat. Valkoisia orjia tuotiin al-Andalusista ja Galliasta ja mustia orjia Afrikasta. Kaupattuihin ylellisyystuotteisiin kuuluivat kulta, norsunluu ja käsityöt ja perustarvikkeisiin muun muassa vilja, oliiviöljy, suola ja kankaat.<ref name=":2" />

Aghlabidien dynastia pysyi pystyssä vuoteen 909 asti, jolloin sisämaan vuoristoalueilla kasvanut uskonnollinen šiialainen liike, [[fatimidit]], kukisti sen. Abbasidit eivät tällöin kyenneet auttamaan aghlabeja, vaikka apua pyydettiin.<ref>Sergejeff, 2019, s. 113</ref> Fatimideistä kasvoi sen jälkeem abbasidien kanssa kilpaileva [[kalifaatti]]. Fatimidien dybastiandynastian muuttuminen kalifaatiksi rikkoi muslimimaailman muodollisen yhtenäisyyden, sillä islaminuskon mukaan maailmassa saiolisi saanut olla kerrallaan vain yksi ainoa kalifi. <ref>Reliance of the Traveller, 2017, 645 (o.25.6)</ref>