Ero sivun ”Porvoon historia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
jatkettu hieman |
|||
Rivi 88:
Porvoon kaupungin ja maalaiskunnan suojeluskuntiin kuului vuoden 1918 tammikuun lopussa kaksi komppaniaa, joiden vahvuus oli 180 miestä sekä 25 miehen hiihtokomppania, 40 miehen konekiväärikomppania, kymmenen miehen pioneeriosasto sekä kolmesta joukkueesta koostuva Porvoon maalaiskunnan komppania. Porvoon yhdistyneiden suojeluskuntien vahvuus oli noin 500 miestä.<ref name="Ls48">Westerlund & Koskimies, 2008, s.48</ref> Porvoon kaduilla näkyi aseellisia suojeluskuntalaisia ja samaan aikaan torilla pidettiin sotilaallisia harjoituksia.<ref name="Ls48"></ref> Porvoon suojelunnan eri osastot kävivät usein kaupungin lähiympäristössä kuten Tolkkisissa ja Askolassa, jossa vangittiin suojeluskuntalaisten mukaan ''pahimpina'' pidetyt punakaartilaiset.<ref name="Ls48"></ref>
Punaiset joukot ryhmittyivät 5.-6.2.1918 Porvoon luoteis- ja itäpuolelle. Tämä sai kaupungissa aikaan vaikutelman, että kaupunki olisi joutumassa saarroksiin kaikkialta paitsi etelästä. Porvoosta lähetettiin osastoja uhanalaisiin paikkoihin, mutta suojeluskuntalaiset joutuivat kaikkialla väistymään punaisten tieltä eikä Porvoosta lähetetyillä joukoilla ollut oikeastaan mitään merkitystä.<ref name="Ls54">Westerlund & Koskimies, 2008, s.54</ref> Porvoon esikunnalla oli kuitenkin hyvä kuva punakaartin joukkojenkeskityksestä, koska puhelinteknikko [[Emil W. Hunaeus]] kuunteli punakaartin puhelinkeskusteluja. Lisäksi suojeluskuntien johdolla oli koko sen ajan kun valkoiset hallitsivat Porvoota salainen puhelinlinja Helsinkiin<ref name="Ls54"></ref> Tähän aikaan Porvoosta on soitettu muutamia puheluita punaisten päämajaan ''[[Smolna|Smolnaan]]'' Helsinkiin. Näissä puheluissa puhuja oli muka kuuluvinaan punaisiin.<ref name="Ls54"></ref> Porvoossa johtaneella [[Gustaf Adolf Silfverhjelm|Silfverhjelmillä]] oli hyvä kuva punaisten joukkojen vahvuudesta ja niiden liikkeistä, koska hän sai jatkuvasti tietoja puhelimitse. Tosin hän yliarvioi pahasti Porvoota lähestyvien punaisten joukkojen vahvuuden, mutta hänen käsityksensä siitä, että joukot uhkasivat suojeluskuntalaisia oli oikea.<ref>Westerlund & Koskimies, 2008, s.54-55</ref> Silfverhjelmin laskelmien mukaan Porvoota uhkasi suoranaisesti 3 500 miestä. Hänen päämajoitusministerille toukokuussa 1918 lähettämässään ilmoituksessa hän ilmoitti 3 700 lähestyvästä miehestä, hieman aikaisemmin antamissaan tiedoissa hän ilmoitti 4 000 Porvoota piirittäneestä miehestä.<ref name="Ls55">Westerlund & Koskimies, 2008, s.55</ref> [[Kurt Reuter|Kurt Reuterin]] antaman tiedon mukaan Porvoon ympäristössä oli 5 000 miestä, mutta oikeasti Porvoota kohti marssi maksimissaan 1 000 miestä.<ref name="Ls55"></ref> Porvoon
<blockquote>Ei siinä tahtonut olla mitään tolkkua, kaikki juoksivat sinne tänne ja riideltiin siitä, ketkä pääsisivät laskuumme hankittuihin rekiin.<ref name="Ls58">Westerlund & Koskimies, 2008, s.58</ref></blockquote>
300 suojeluskuntalaisen lisäksi punaisia pakoon kaupungistä lähti myös suuri joukko ihmisiä ja noin 80 hevosta.<ref name="Ls58"></ref> Samana yönä Porvoo punaiset pääsivät pois vankiloista ja ottivat vallan. Seuraavana päivänä Porvooseen saapuivat ne punaiset jotka sinne olivat olleet jo matkalla.<ref>Westerlund & Koskimies, 2008, s.58-59</ref>
| |||