Ero sivun ”Martti Luther” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 213.141.111.161 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Vyörykkä tekemään versioon. |
p Kh |
||
Rivi 78:
Vuonna 1522 Luther vaihtoi saksan latinan tilalle jumalanpalveluskieleksi. Hän arvosteli paavin ja kirkkoruhtinaiden vallankäyttöä ja piti Raamattua kirkon ylimpänä auktoriteettina.
Lutherin liturgisista julkaisuista merkittävimpiä ovat latinankielinen messun järjetys Formula Missae vuodelta 1523, kaupunkiseurakuntia varten ja vuonna 1526 ilmestynyt Deutsche Messe maaseurakunnille.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reijo Pajamo|Nimeke=Hymnologian peruskurssi|Vuosi=1991|Sivu=23|Julkaisija=Sibelius-Akatemia|Isbn=953-9658-01-X}}</ref> Samalla
=== Erasmus-keskustelu ===
Rivi 109:
== Luther ja juutalaiset ==
[[Tiedosto:1543 On the Jews and Their Lies by Martin Luther.jpg|thumb|Martti Luther: ''[[Juutalaisista ja heidän valheistaan]]'' (1543).]]
Lutherin ankara suhde juutalaisiin on saanut niin puolustelijoita
Ymmärtävämmissä kohdissa hän uskoi, etteivät he olleet kääntyneet kristinuskoon lähinnä kristittyjen harjoittaman syrjinnän takia. Tästä on esimerkkinä hänen nuoruuden tuotannostaan ''Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey'' (''Ettäkö Jeesus Kristus olisi syntyperältään juutalainen''). Kun hänen Vanhan testamentin messiasprofetioita hyödyntävä julistuksensa ei kuitenkaan onnistunut käännyttämään suuremmin juutalaisia, hänen mielipiteensä joidenkin tutkijoiden mukaan muuttuivat.
Rivi 122:
==Luther ja islam==
[[Marburg]]in kokouksen aikaan [[Suleiman Suuri]] ja hänen [[Ottomaanit|ottomaanien]] armeijansa [[Wienin piiritys|piiritti Wieniä]].<ref>Mallett, 198; Marius, 220. Piiritys lakkasi 14. lokakuuta 1529, mitä Luther piti Jumalan ihmeenä.</ref> Luther ei ollut hyväksynyt turkkilaisten vastustamista vuoden 1518 95 teesin selitysteoksessaan, jonka vuoksi häntä syytettiin [[defaitismi|antautumismielialasta]]. Hän piti turkkilaisia Jumalan kristityille lähettämänä rangaistuksena, raamatullisen maailmanlopun lähetteinä, jotka tuhoaisivat [[Antikristus|antikristuksen]], jonka Luther uskoi olevan [[Paavi]].<ref>Andrew Cunningham, [http://books.google.com/books?id=hLxDnAMaUgQC&pg=PA141 ''The Four Horsemen of the Apocalypse: Religion, War, Famine and Death in Reformation Europe''], Cambridge: Cambridge University Press 2000, ISBN 0521467012, 141; Mullett, 239–240; Marty, 164.</ref> Hän vastusti jatkuvasti ajatusta [[Pyhä sota|Pyhästä sodasta]] ”ikään kuin kansamme olisi kristittyjen armeija turkkilaisia vastaan, jotka olivat Kristuksen vihollisia. Tämä on täysin ristiriidassa Kristuksen opetuksia ja nimeä vastaan.”<ref>From ''On War against the Turk'', 1529, quoted in William P. Brown, [http://books.google.com/books?id=87hQ2AjcttEC&pg=PA258 ''The Ten Commandments: The Reciprocity of Faithfulness''], Louisville, KY: Westminster John Knox Press, 2004, ISBN 0664223230, 258; Lohse, 61; Marty, 166.</ref> Toisaalta [[Kahden regimentin oppi|Kahden regimentin opissaan]] Luther tuki ei-uskonnollista sotaa turkkilaisia vastaan.<ref>Marty, 166; Marius, 219; Brecht, 2:365, 368.</ref> Vuonna 1526 Luther kirjoitti teoksessa ''Ob Kriegsleute auch in seligem Stande sein können'' (suom. ''Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn?''), että kansakunnan puolustaminen käy syyksi oikeutettuun sotaan.<ref>Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn? Suom. Heidi Ollikainen. Valitut teokset 3, 105–140. Porvoo 1959 (WSOY). Ob Kriegsleute auch in seligem Stande sein können. 1526. WA 19,623–662.</ref><ref>Mullett, 238–39; Lohse, 59–61.</ref> Vuonna 1529 ''Vom Kriege wider die Türken'' -teoksessaan Luther kehotti toistuvasti keisari [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V]]:tä ja saksalaisia taistelemaan maallisessa sodassa turkkilaisia vastaan.<ref>Brecht, 2:364.</ref> Hän teki selväksi, että henkinen sota vierasta uskoa vastaan oli erillään maallisesta ja se tuli käydä rukouksen ja katumuksen kautta.<ref>Wilson, 257; Brecht, 2:364–365.</ref> Wienin piirityksen aikaan Luther kirjoitti rukouksen, turkkilaisten kansalliseksi pelastukseksi, jossa hän pyysi Jumalaa ”antamaan keisarille ikuisen voiton vihollisista”.<ref>Brecht, 2:365; Mullett, 239.</ref>
Vuonna 1542 Luther luki [[Koraani]]n latinankielisen käännöksen.<ref>Brecht, 3:354.</ref> Hän tuotti sittemmin useita jyrkästi arvostelevia kirjoituksia islamin uskosta, jota hän nimitti muhammettilaisuudeksi. Hän kirjoitti muslimien uskosta kiihkottomammin kuin juutalaisuudesta.<ref>Daniel Goffman, [http://books.google.com/books?id=3uJzjatjTL4C&pg=PA109 ''The Ottoman Empire and Early Modern Europe''], Cambridge: Cambridge University Press, 2002, ISBN 0521459087, 109; Mullett, 241; Marty, 163.</ref> Vaikka Luther piti muslimien uskoa paholaisen aseena sekä nimitti Muhammadia ”piruksi ja Saatanan esikoislapseksi”,<ref name="Oussani">[http://en.wikisource.org/wiki/Catholic_Encyclopedia_(1913)/Mohammed_and_Mohammedanism "Mohammed and Mohammedanism"], Catholic Encyclopedia, 1913</ref> hän suhtautui välinpitämättömästi islamin harjoittamiseen: ”Annettakoon turkkilaisen uskoa ja elää kuten tahtoo, aivan kuten paaviuden ja valekristittyjen annetaan elää.”<ref>From ''On war against the Turk'', 1529, quoted in Roland E. Miller, [http://books.google.com/books?id=BjC7K1j_AT8C&pg=PA208 ''Muslims and the Gospel''], Minneapolis: Kirk House Publishers, 2006, ISBN 1932688072, 208.</ref> Luther vastusti Koraanin julkaisukieltoa, sillä hän halusi sen olevan saatavilla kriittistä tutkimusta ja valvomista varten.<ref>Brecht, 3:355.</ref>
Rivi 131:
== Lutherin suosio ==
Eri aikoina ja eri maissa on Lutheriin suhtauduttu monin eri tavoin. 1800-luvulla nousevan kansallistunteen Saksassa hänestä tehtiin eräänlainen isänmaan sankari. Esimerkiksi uskonpuhdistajaa esittävät kuvat olivat usein ylistäviä ja kertoivat tämän sankaruudesta.
[[Natsi-Saksa]]n aikana Lutherille annettiin oikeaoppisen uskonpuhdistajan rooli. [[Antisemitismi|Juutalaisvastaisten]] mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies [[Adolf Hitler]]in johtamassa Saksassa. Luther kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi: seikka jolle tämän omat tekstit toki antoivat pohjaa.
| |||