Ero sivun ”Thessalonikalaisedikti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p sanojen oikeinkirjoitusta muokattu |
p virheellinen sanamuoto korjattu |
||
Rivi 23:
Useissa tapauksissa toisiaan seuraavien keisarien politiikka perustui oletukseen, että valtakunnan yhtenäisyys vaati myös uskonnollista ykseyttä. Siksi [[Justinianus I]] asetti voimakkaita rajoituksia kaikille ei-kristillisille uskonnoille. Vuonna [[527]] kaikki pakanat ja harhaoppiset menettivät valtion virkansa, arvonimensä ja opettajan pätevyytensä sekä julkisen palkkansa. Vuonna [[529]] [[Platonin Akatemia]], joka oli ollut viimeinen aktiivisesti toiminut pakanallista (kreikkalaista) kulttuuria edustava paikka, määrättiin suljettavaksi ja Konstantinopolissa ja Vähässä-Aasiassa lukuisia pakanoita ([[käännytys]]) pakkokastettiin. <ref>Hans Küng, ''Cristianesimo. Essenza e storia'', Rizzoli, Milano, 1997</ref> .
Historoitsijat ovat pitäneet Tessalonikalaisediktiä tärkeänä, sillä siitä alkoi tapahtumaketju, joka osoitti, että "ensimmäistä kertaa uskonto-opillinen totuus asetettiin osaksi valtion lainsäädäntöä, jonka seurauksena uskonnollinen toisinajattelu muutettiin laillisesti (''crimen publicum)'' julkiseksi rikokseksi. Tämän lain nojalla harhaoppisia voitiin vainota, pitää julkisesti vaarallisina henkilöinä ja valtion vihollisina " <ref>G. Filoramo, ''La croce e il potere. I cristiani da martiri a persecutori'', Laterza, Bari-Roma 2011, p. xii</ref> . Huomattavaa myös on, että Rooman valtakunnan ja myöhemmin [[Ravennan eksarkaatti|Ravennan eksarkaatin]] vallan aikana, joka kesti vuoteen 752, [[Katolinen kirkko|kirkolla]] ei ollut siviili- eikä
== Lähteet ==
| |||