Ero sivun ”Moto Guzzi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Lisätty osio yhtiön perustajista ja perustamisesta |
||
Rivi 103:
Kaikille nykyisille malleille on tyypillistä kardaaniveto ja suuritilavuuksinen ja ilmajäähdytteinen 90° V2-moottori, joka on sijoitettu pitkittäin runkoon. <ref Name="IT"/>
== Carlo Guzzi, Giovani Ravelli, Giorgio Parodi ==
Moto Guzzin perustajat, kolme kaverusta Italian ilmavoimista (Italian Air Corp.) ensimmäisen maailmansodan aikana, Carlo Guzzi lentokonemekaanikkona, Giovani Ravelli ja Giorgio Parodi koelentäjinä, kalustonaan kaksitasoiset Ansaldot, haaveilivat: mitä teenmme sodan jälkeen? He olivat kiinnostuneita moottoripyöristä ja niillä kilpailemisesta. Sodan päätyttyä he toteuttivat haaveensa, huolimatta Giovani Ravellin kuolemasta onnettomuudessa. He saivat rahoituksen Giorgio Parodin isältä Emanuele Parodilta, Genovalaiselta varustamoyrittäjältä. Genovassa perustettiin 15 maaliskuuta 1921 Società Anonima Moto Guzzi. Yritys sijoitettiin kuitenkin Como järven rannalla olevaan pieneen kaupunkiin nimeltä Mandello del Lario koska Giorgio Parodin äiti oli muuttanut sinne sodan aikana ja italialaisen perinteen mukaan – äitiä ei jätetä! Emanuele Parodi johti yritystä kuolemaansa saakka. Hieman yllättäen Carlo Guzzi ei koskaan omistanut mitään osuutta yrityksestä. Ensimmäisen tuotantomallin nimenä oli GP (Guzzi e Parodi). Pääjohtajan toivomuksesta seuraavien mallien nimeksi tuli Moto Guzzi.
Ensimmäisessä rakennetussa pyörässä oli 500cc neliventtiilikannella varustettu makaavasylinterinen OHC kone, jossa lisäksi vaihteisto ei ollut erillinen vaan koneen kanssa samoissa kuorissa, mikä oli uutta siihen aikaan. Tuotantomallissa jouduttiin tyytymään kansi- (pako) ja sivuventtiili (imu) yhdistelmään, koska pitsikannen koneistus olisi ollut liian kallista. Carlo Guzzi oli kiinnostunut moottoripyöristä ja konetekniikasta, mutta omien sanojensa mukaan hän ei ollut erityisen kiinnostunut kilpamoottoripyöräilystä. Tehtaan onneksi, kiinnostusta ja tukea kilpailutoiminnalle löytyi tehtaan muusta porukasta runsaasti ja pääsuunnittelijana Carlo Guzzi käytti lahjojaan täysimääräisesti siihen mitä kulloinkin haluttiin. Palkintoja ja ennätyksiä tuli 20-50 luvuilla kosolti. Voittojen myötä Moto Guzzin maine kasvoi ja siviilipyörät, tuotantokilpurit ja poliisille sekä armeijalle suunnitellut pyörät menivät hyvin kaupaksi. Carlo Guzzin mielipiteitä kuunneltiin tarkasti. Ensimmäisen kerran tehdas teki jyrkästi vastoin Carlo Guzzin tahtoa vasta 1955, kun Giulio Carcano alkoi suunnitella vesijäähdytteistä 500cc DOHC V8 kilpakonetta. Siihen mennessä Moto Guzzi oli tehnyt hyvin monenlaisia 1, sekä 2,3, ja 4 sylinterisiä rivi- ja V- moottoreita, vapaastihengittäviä ja ahdettuja ja paljon keksintöjä oli tehty. Kuitenkin tuo täyskatettu 500cc V8 raaseri joka pääsi radoilla 270 km/t huippunopeuteen vuonna 1956, oli jotakin ennenkokematonta. Näitä pyöriä rakennettiin vain kaksi.
Katteet olivat tulleet kilpamoottoripyöriin vain joitakin vuosia aikaisemmin ja olivat johtaneet joihinkin vakaviin vajavaisesta aerodynamiikasta johtuneisiin onnettomuuksiin. Katteet kiellettiin. Monet tehdastallit vetäytyivät kilparadoilta 1957, niin myös Moto Guzzi, joka oli alansa ensimmäisenä rakentanut jo 1950 tehtaalleen tuulitunnelin, eikä aerodynaamiikan ongelmat sen vuoksi olleet Moto Guzzin pyörille niin merkittäviä kuin monille muille merkeille.
Carlo Guzzi kuoli 75 vuotiaana v. 1964 ja voi sanoa, että silloin tehtaalla alkoi ensimmäinen, joskin ei viimeinen, taloudellisesti vaikea ja vaihtuvien omistajien aika. Samoihin aikoihin Giulio Carcano lopetti myös uransa moottoripyörien suunnittelijana. Hän oli jo suunnitellut ensimmäisen 700 cc V7 mallin 60-luvun alkuvuosina. Vuosikymmenen loppupuolella esiteltiin iso kardaanivetoinen 700cc V2 moottoripyörä. Lino Tonti jatkoi Giulio Carcanon työtä suunnitteluryhmän vetäjänä ja kehitti V7 konetta edelleen sekä loi kokonaan uuden ja ajanmukaisen ”Tonti” rungon V7 perustaisille koneille. 70-luvun alkupuolella näitä V7 perustaisia pyöriä valmistui parhaimmillaan lähes 50 000 kpl vuodessa ja niitä myytiin ympäri maailmaa niin viranomaiskäyttöön, kuin innokkaille moottoripyöräilyn harrastajillekin. Näiden V7 pohjaisten ja pienempään lohkoon perustuvien V2 mallien menestys on jatkunut aina näihin päiviin saakka.
Hämmästyttävää kyllä, kaikki tuo on tapahtunut sadan vuoden kuluessa siinä samassa pienessä Mandello del Larion kylässä, vuoren ja alppijärven välissä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = David G. Styles | Nimeke = Moto Guzzi| Vuosi = 2000| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Sutton Publishing| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 0-7509-2041-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 28.2.2021 | Kieli = englanniksi}}</ref>
==Kilpailusaavutuksia==
| |||