Ero sivun ”Vuorimarin kieli” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Muutettu rakennetta |
Täydennetty kielioppia |
||
Rivi 17:
| iso3 = mrj
}}
'''Vuorimarin kieli''' on [[Uralilaiset kielet|uralilaiseen kielikuntaan]] kuuluva kieli, jota puhutaan [[Venäjä|Venäjän federaatioon]] kuuluvassa [[Marin tasavalta|Marin tasavallassa]]. Vuorimari kuuluu uralilaisessa kielikunnassa [[Marin kieli|marilaiskielten]] ryhmään. Marilaiskielet muodostavat alun perin [[Murrejatkumo|murrejatkumon]], johon kuuluvat itämarin, niittymarin, vuorimarin ja luoteismarin murteet. Sittemmin murteiden pohjalta on luotu kaksi eri kirjakieltä, vuorimarin sekä [[Niittymarin kieli|niitty- tai niitty–itämarin kirjakieli]], minkä takia nykyään useimmiten puhutaan murteiden sijaan eri marilaiskielistä.
Vuorimarin puhujia kutsutaan vuorimareiksi. Marin tasavallassa vuorimaria puhutaan alueen länsiosissa. Pääasiallisia puhuma-alueita ovat [[Vuorimarin piiri|Vuorimarin]], Jurinon ja Kilemaryn piirit. Lisäksi vuorimarin puhujia asuu myös Voskresenin piirissä [[Nižni Novgorodin alue|Nižni Novgorodin alueella]].
Vuoden 2010 Venäjän väestönlaskennassa vuorimaria ilmoitti puhuvansa noin 23 000 ihmistä. Määrä on laskenut merkittävästi vuoden 2002 väestölaskennasta, jolloin vuorimarin puhujia oli 37 000. Etnisyys ja ilmoitettu äidinkieli eivät välttämättä korreloi, sillä kaikki vuorimarit eivät osaa vuorimaria.
Rivi 35:
Takaiset täysvokaalit: ''a'', ''o'', ''u''
Etinen [[redusoitunut vokaali]]: ''ə̈''
Takainen [[redusoitunut vokaali]]: ''ə''
Vuorimarin vokaalifonotaksi noudattaa vokaalisointua niin, että etuvokaalin jälkeen käytetään etuvokaalisia taivutuspäätteitä ja takavokaalin jälkeen takavokaalisia taivutuspäätteitä.
Rivi 61:
=== Sanapaino ===
Vuorimarissa on niin sanottu [[penultimapainotus]], eli paino lankeaa sanan toiseksi viimeiselle tavulle. Poikkeuksen säännöstä muodostavat sanat, joissa toiseksi viimeisellä tavulla olevaa redusoitunutta vokaalia edeltää täysvokaali. Näissä tapauksissa paino saattaa joissain tapauksissa siityä redusoituneelta vokaalilta sitä edeltävälle täysvokaalille.
=== Ortografia ===
Rivi 116:
=== Muoto-oppi ===
Vuorimari on uralilaisille kielille tyypilliseen tapaan [[Agglutinatiivinen kieli|agglutinoiva kieli]], jossa yksi sana voi sisältää useita taivutuspäätteitä. [[Morfofonologia|Morfofonologiset]] muutokset ovat sen sijaan vähäisiä.
==== Nominien taivutus ====
Rivi 189:
|}
Kuten sijataulukosta näkyy, vuorimarista puuttuu esimerkiksi erosija. Tämä ja monet muut sijajärjestelmään kieliopillistumattomat funktiot ilmaistaan postpositioilla, esimerkiksi ''pört γə̈c'' 'talosta'.
Substantiivihin voidaan edelleen liittää omistusliitteitä. Omistusliite kuvaa tarkoitteen omistajaa, mutta varsinkin yksikön 2. ja 3. persoonan omistusliitteillä voidaan osoittaa myös määräisyyttä. Alla olevassa taulukossa on taivutettu omistusliitteiden kera sanan ''pört'' 'talo' yksikön nominatiivi.
Rivi 197 ⟶ 200:
!Suomennos
|-
|
|''pört-em''
|minun taloni
|-
|
|''pört-et''
|sinun talosi
|-
|
|''pört-šə̈''
|hänen talonsa
|-
|
|''pört-nä''
|meidän talomme
|-
|
|''pört-tä''
|teidän talonne
|-
|
|''pört-ə̈štə̈''
|heidän talonsa
Rivi 226 ⟶ 229:
{| class="wikitable"
|+
Vuorimarin vertailuasteet
!Vertailuaste
!Taivutettu muoto
Rivi 244 ⟶ 248:
==== Verbien taivutus ====
Vuorimarissa on rikas verbitaivutus. Verbit taipuvat finiittisinä kuudessa persoonassa, seitsemässä aikamuodossa sekä kolmessa tapaluokassa myönteisinä ja kielteisinä. Kieltomuodot muodostetaan suomen tapaan kieltoverbin avulla. Lisäksi infiniittitaivutukseen kuuluu kaksi infinitiiviä, neljä partisiippia sekä viisi konverbiä. Muodollisena erityispiirteenä vuorimarin verbit jakautuvat kahteen konjugaatioon, jotka saavat taivutuksessa eri suffiksit. Alla olevassa taulukossa on taivutettu myönteisen indikatiivin preesensissä ensimmäiseen konjugaatioon kuuluva verbi ''tolaš'' 'tulla' sekä toiseen konjugaatioon kuuluva verbi ''puraš'' 'mennä sisään'.
{| class="wikitable"
|+Vuorimarin preesensin indikatiivin myönteinen persoonataivutus
!Persoona
!I konjugaatio
!Suomennos
!II konjugaatio
!Suomennos
|-
|Yksikön 1. persoona
|''tolam''
|tulen
|''purem''
|menen sisään
|-
|Yksikön 2. persoona
|''tolat''
|tulet
|''puret''
|menet sisään
|-
|Yksikön 3. persoona
|''toleš''
|tulee
|''pura''
|menee sisään
|-
|Monikon 1. persoona
|''toləna''
|tulemme
|''purena''
|menemme sisään
|-
|Monikon 2. persoona
|''toləδa''
|tulette
|''pureδa''
|menette sisään
|-
|Monikon 3. persoona
|''tolət''
|tulevat
|''purat''
|menevät sisään
|}
=== Lauseoppi ===
Vuorimarin perussanajärjestys on subjektialkuinen ja verbiloppuinen kuten esimerkiksi lauseissa ''Mə̈ń pörtə̈škə̈ purem'' 'Minä menen taloon' ja ''Tə̈ń kinδə̈m kačkat'' 'Sinä syöt leipää'. Finiittilauseen subjekti on vuorimarissa nominatiivissa ja objekti akkusatiivissa.
Lauseiden yhdistämisessä vuorimari käyttää suomen kielen tapaan runsaasti infiniittisiä rakenteita finiittisten sivulaiseiden sijaan (esimerkiksi ''Päšäžə̈m pə̈tärə̈mə̈kə̈, tə̈δə̈ tiškə̈ toleš'' 'Lopetettuaan työnsä hän tulee tänne). Finiittisissä konjuktiosivulauseita on kahta tyyppiä: vanhaa turkkilaisvaikutteista tyyppiä, jossa konjuktio on sivulauseen lopussa ja päälause yleensä seuraa sivulausetta (''Oksam nalam '''manən''', päšäm ə̈štem'' 'Teen työtä, jotta saan rahaa') sekä uudempaa venäläisvaikutteista tyyppiä, jossa sivulause seuraa päälausetta ja konjuktio on sivulauseen edessä (''Päšäm ə̈štem, '''štəβə''' oksam nalam.'' 'Teen työtä, jotta saan rahaa').
== Sanasto ==
Rivi 253 ⟶ 305:
Huomattavaa osaa marilaisten kirjakielten historiassa näyttelevät erilaiset pyrkimykset ja ideologiat koskien kirjakielten määrää. Nykyinen kahden kirjakielen malli on pitkän historiallisen kehityksen tulosta.
Perustan sekä vuori- että niittymarin kirjakielille loi [[Kazanin hengellisen seminaarin]] oppilaiden vuonna 1775 julkaisema kielioppi. Kieliopissa ei erotella eri marin murteita toisistaan, sillä aluksi tavoitteena oli luoda kaikille mareille yhteinen kirjakieli. Yhteisen kirjakielen luomiseksi kieliopissa käytetään niin vuorimarin kuin muidenkin murteiden sanoja, minkä lisäksi siinä pyritään tasoittamaan joitakin kieliopillisia eroja. Venäjän ortodoksisen kirkon piirissä syntyneiden marilaiskieleten kirjoitusjärjestelmässä ovat alusta asti olleet käytössä kyrilliset kirjaimet.
Jo kirjakielen alkutaipaleella ilmestyi kuitenkin vain tietyllä murteella julkaistuja teoksia. Vuonna 1808 ilmestyi vuorimarinkielinen katekismus jatkoksi aiemmin ilmestyneelle niittymarilaiselle katekismukselle. Seuraava merkittävä vuorimarilainen julkaisu oli vuonna 1837 ilmestynyt A. Albinskin vuorimarin murteen kielioppi, jossa on ensi kertaa kehitetty kirjoitusmerkkejä vain kyseisessä murteessa esiintyville äänteille.
Vuonna 1867 ilmestyi vuorimariksi kirjoitettuna ensimmäinen marilainen aapinen. Aapisen kirjoittaja oli [[Pyhän Gurin veljeskunnassa]] toiminut I. Kedrov. Pyhän Gurin veljeskunta oli eräänlainen 1800-luvun loppupuolella toiminut valtiovallan hallinnoima venäläistämistoimikunta, jonka tavoitteena oli opettaa vähemmistökansojen lapsille ortodoksiuskontoa ja tehdä heistä näin venäläisiä. Uskonnon opetus toimi vähemmistöjen omilla kielillä, minkä vuoksi veljeskunnan toiminta tuli edistäneeksi paljon marin kielen kehitystä. Samalla veljeskunnan ideologiaan kuului eri murteiden erojen korostaminen, minkä tavoitteena oli hajottaa marilaiskansaa ja heidän kulttuuriyhteyttään ja saada heidät venäläistymään nopeammin.
Ensimmäinen marinkielinen kausijulkaisu oli vuosina 1907–1913 ilmestynyt ''Марла календар'' (Marilainen kalenteri). Kalenterin julkaisijat kannattivat yhden kirjakielen mallia eivätkä pitäneet murteiden välisiä eroja ylitsepääsemättöminä, mutta koska jo 1800-luvun lopulla oli ilmestynyt sekaisin kirjallisuutta sekä vuorimariksi että niitty- ja itämurteita yhdistelevällä niittymarin kirjakielellä, käytännössä marille oli kehittynyt kaksi kirjakielen muotoa. Lopullisesti erillisen vuorimarin kirjakielen synty ajoittuu 1920-luvulle [[Lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksen]] jälkeiseen aikaan. Vuorimarinkielisen kirjallisuuden määrä oli kasvanut huomattavasti, ja kielellä ilmestyi kirjojen lisäksi useita sanoma- ja aikakauslehtiä. 1920-luvulla esiintyi vielä vahvoja pyrkimyksiä luoda yhtenäinen kirjakieli, mutta tuolloisista kielikomissioilta puuttui määrätietöinen suunnitelma hankkeen toteuttamiseksi. Yhden kirjakielen kannattajat perustelivat kantaansa sekä kielellisesti että kultturillisesti. Kielellisesti vuori- ja niittymarin yhdistäminen olisi kielentutkijoiden mukaan ollut mahdollista, sillä murteiden erot ovat lähinnä äänteissä. Kultturilisesti yhteinen kirjakieli olisi sen kannattajien mielestä lisännyt marilaisten hallinnollista, taloudellista ja kulttuurillista vaikutusvaltaa aluellaan. Sosialistisen puolueen tuen saanut vuorimarilainen kultturiväki onnistui kuitenkin lopulta pitämään kirjakielet erillään korostamalla murre-eroja. Virallisesti kahden kirjakielen olemassaolo todettiin vuonna 1938, mutta vielä niinkin myöhään kuin 1950-luvulla esiintyi ajatuksia vuori- ja niittymarin kirjakielten yhdistämisestä.
== Asema ja käyttö yhteiskunnassa ==
Vuorimari on venäjän ja niittymarin ohella yksi Marin tasavallan virallisista kielistä, mutta käytännössä kielen yhteiskunnallinen asema on heikko. Virallisissa yhteyksissä vallitsevana kielenä on venäjä, ja molemmilla marin kielillä julkaistaan vain harvoja käännösasiakirjoja. Perus- ja lukio-opetusta on mahdollista saada vuorimariksi joissain oppiaineissa maaseudun kouluissa, mutta ongelmana on kunnollisten oppikirjojen puute. Korkeakoulutuksessa vuorimarin kieltä ei käytetä. Puutteellisen koulutuksen takia kaikki vuorimarin puhujat eivät osaa kirjoittaa kieltä kunnolla. Heikon hallinnollisen ja koulutuksellisen asemansa takia vuorimari on [[uhanalainen kieli]].
Vuorimarin kielellä ilmestyvät sanomalehdet ''Жерӓ'' (Sarastus) ja ''Йӓмдӹ ли!'' (Ole valmis!) sekä kirjallisuuslehti ''У сем'' (Uusi sävel). Vuorimarinkielinen radio lähettää ohjelmaa kaksi tuntia päivässä.
Rivi 268 ⟶ 320:
{{viitteet|sarakkeet}}Alhoniemi, Alho 1985: ''Marin kielioppi''. Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opintoja varten X. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.
Hesselbäck, André 2005: ''Tatar and Chuvash Code-copies in Mari''. Studia Uralica Upsaliensa 35. Acta Universitatis Upsaliensis, Uppsala.
Ivanov, Ivan – Moisio, Arto 1998: ''Marin kielen sanaston kehitys 1900-luvulla''. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 57. Turku.
| |||