Ero sivun ”Ylämaankarja” versioiden välillä

Ylämaankarja on hidaskasvuinen. [[Hieho|Hiehon]] astutusikä riippuu jokaisen yksilön kasvusta, yleensä 2-3 vuotta. Vastineeksi ylämaankarjan [https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki/Emolehmatuotanto emo] on pitkäikäinen: se voi tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan. Ylämaankarjalle on ominaista vahva laumahierarkia ja -käyttäytyminen. Ylämaankarja on sopeutunut epäsuotuisiin sääoloihin. Rotu ei sovellu sisäkasvatukseen eikä ahtaisiin ulkotarhoihin tai [[Pihattonavetta|pihatto]]-olosuhteisiin. <ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite=https://www.highlandcattle.fi/ominaisuuksia?showall=1|nimeke=Ominaisuuksia|julkaisija=Suomen Highland Cattle Club ry|viitattu=23.2.2021}}</ref> Eläimet ovat oppivaisia ja kesyyntyvät ihmiskäsittelyyn. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.highlandcattle.fi/images/phocadownload/liitteet2021/HcVk1-08-s28-34.pdf|nimeke="Ylämaankarjan naudan ja ihmisen välisen suhteen kehittymisestä"|tekijä=M.Mäkelä|julkaisija=Suomen Highland Cattle Club ry|viitattu=23.2.2021}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=M Mäkelä|Nimeke="Kokemuksia ylämaankarjan kesyttämisestä"|Vuosi=vuosikirja 4 /2014|Sivu=54-62|Julkaisija=Suomen Highland Cattle Club ry}}</ref>

== Kasvatus ==

Ylämaankarjan nautojen ruokinta perustuu karkearehun käyttöön viljellyiltä [[Pelto|peltonurmilta]] ja luonnonlaitumilta. Eläimille on varattava tarpeeksi laidunalaa. Ylämaankarjan ominaisuuksiin kuuluu kyky kasvaa erittäin tehokkaasti kesäaikana, joten laidunkautta ei ole syytä haaskata vain niukkaan ylläpitoon.<ref name=":3">{{Verkkoviite|osoite=https://www.highlandcattle.fi/rotu/kasvatus?showall=1|nimeke=Kasvatus|julkaisija=Suomen Highland Cattle Club ry|viitattu=23.2.2021}}</ref> Rotu on mitä sopivin hyödyntämään [[Biodiversiteetti|luonnon monimuotoisuuskohteita]], perinnebiotooppeja ja kulttuurimaisemaa. Rotua käytetään useissa Euroopan maissa kasvistoltaan herkkien [[Luonnonsuojelualue|luonnonsuojelualueiden]] hoitamiseen tai lammastalouden apuna hoitamaan laitumia, jotta alueiden kasvitasapaino pysyisi hyvänä. <ref name=":2" />

Talviaikana ruokintaan käytetään pääsääntöisesti säilörehua ja kuivaa heinää. Erilaiset seoskasvustot hernettä, virnaa tai härkäpapua ovat hyviä valkuaisaineiden lähteitä. Ylämaankarja kuten muutkin naudat tarvitsevat kivennäis- ja hivenaineita mm. ylläpitoon ja kasvuun, hedelmällisyyteen, maidontuotantoon, tiineyteen ja elinvoimaan.

 

 

== Jalostus ==

Rodun jalostusta valvomaan perustettiin Skotlannissa vuonna 1884 [https://www.highlandcattlesociety.com/ The Highland Cattle Society], ja yhdistys pitää edelleen yllä kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua [[Kantakirja|kantakirjaa]], järjestää kotimaassaan lukuisia [https://hc.galleria.fi/ näyttelyjä] sekä pyrkii edistämään tietämystä eläinten hoidosta. Ensimmäiset highland cattle naudat vietiin Pohjois-Amerikkaan 1880-luvulla. Kanadaan perustettiin oma jalostusyhdistys 1920-luvulla. Sittemmin rotua on viety mm. Peruun, Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Argentiinaan ja Tansaniaan. Rodun kasvatus on laajasti levinnyt Euroopassa. Suomeen ensimmäiset ylämaankarjan naudat saapuivat vuonna 1993. <ref name=":1" /> Rotuyhdistys [https://www.highlandcattle.fi/ Suomen Highland Cattle Club ry.] (SHCC ry) perustettiin huhtikuussa 1997. Jäsentiloja yhdistyksessä oli vuoden 2021 alussa 234 kappaletta. Samaan aikaan Suomessa oli noin 16 000 ylämaankarjan nautaa. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.highlandcattle.fi/shcc-yhdistys|nimeke=Yhdistys|julkaisija=Suomen Highland Cattle Club ry|viitattu=23.2.2021}}</ref>

Ylämaankarjan jalostuksessa pyritään parantamaan rotua niin, että rodulle tyypilliset piirteet kuten karaistuneisuus, sopeutuminen ympärivuotiseen ulkokasvatukseen, monipuolinen karkearehun hyväksikäyttö ja perinnöllinen monimuotoisuus säilyisi. Tavoitteena on parantaa hedelmällisyyttä ja eläinten terveyttä. Tärkeimpiä jalostettavia ominaisuuksia ovat emo-ominaisuudet ja maidontuotanto poikimisten helppous, vasikoiden kasvutaipumus ja lihakkuus, terveys sekä perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen. <ref name=":0" /><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Stephen Janz|Nimeke="Jalostustyön kehittämisestä"|Vuosi=vuosikirja 2/2010|Sivu=18-29|Julkaisija=Suomen Highland Cattle Club ry|www=https://www.highlandcattle.fi/images/phocadownload/Jalostustyn_kehittmisest_-Janz_-SHCC-VK2010.pdf|Viitattu=23.2.2021}}</ref>