Ero sivun ”Tanskalainen vapaaehtoiskomppania” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jni (keskustelu | muokkaukset) p →Paluu Tanskaan: yyy, turhia pvm linkkejä pois |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 33:
[[Tiedosto:DBAC Nomme.jpg|250px|left|pienoiskuva|Tanskalaisvapaaehtoiset ennen rintamalle menoa toukokuussa 1919 Nõmmessa.]]
==Osallistuminen Viron vapaussotaan==
Viron maaperällä tanskalaisjoukko siirtyi [[Nõmme]]n varuskuntaan, jossa tapahtui harjoittelu rintamapalvelua varten. Kapteeni Borgelin toivoi tässä vaiheessa, että Tanskasta tulisi vielä lisää vapaaehtoisia. Heitä ei kuitenkaan tullut, sillä Viron hallitukselta loppuivat rahat ulkomaalaisten lisärekrytointiin.<ref>Borgelin 1934/1973/2004: ''Dannebrogi lipu all'', s. 70-72.</ref>, <ref>Roselius-Silvennoinen, 2019: ''Villi itä'', s. 191-193.</ref> Viron asevoimien komentaja kenraali [[Johan Laidoner]] tarkasti tanskalaisjoukot [[18. toukokuuta]].<ref>Vabadussõja Ajaloo Komitee 1939/1996: ''Eesti Vabadussõda 1918–1920'', s. 62.</ref> Sen jälkeen tanskalaiset siirtyivät seuraavana päivänä junakuljetuksena [[Tartto|Tarton]] kautta [[Võru]]un eli Viron kaakkoisosan [[Petserinmaa]]n rintamalle.<ref>Borgelin 1934/1973/2004: ''Dannebrogi lipu all'', s. 75-81.</ref> Virolaisjoukot ml. tanskalaiset siirtyivät hyökkäyksen [[27. toukokuuta]] alkaen. Joukot etenivät Vana-Laitsnan kartanon kautta kohti [[Alūksne]]a ({{k-de|Marienburg}}), jonka he valtasivat [[29. toukokuuta]]. Näin taistelut olivat siirtyneet [[Latvia]]n eli eteläisen [[Liivinmaa]]n alueelle. Joukot etenivät [[5. kesäkuuta]] [[Väinäjoki|Väinäjoen]] ({{k-lv|Daugava}}, {{k-de|Düna}}) rannalle [[Jēkabpils]]<nowiki/>iin ({{k-de|Jakobstadt}}) katkaisten bolshevikien huoltotiet lännen suuntaan. Tällöin oli [[Balttia]]ssa myös käynnistynyt [[Landeswehrin sota]], jossa virolaisten ja latvialaisten vastustajana oli [[Kuurinmaa]]n suunnasta ja Väinäjoen yli pohjoiseen edennyt [[Riika|Riian]]
[[Tiedosto:DBAC in Jakobstadt operation.png|thumb|250px|Tanskalaisjoukkojen eteneminen Pohjois-Latviassa kohti Jēkabpilsia.]]
Uudet taistelut tällä kertaa idänsuuntaan alkoivat joukkojen siirryttyä [[Pihkova]]n rintamalle, jossa tanskalaiset osallistuivat [[Ostrov (Pihkovan alue)|Ostrovin]] ja [[Porhov]]in taisteluihin [[26. heinäkuuta]] alkaen. Bolshevikit aloittivat muutamaa päivää myöhemmin vastahyökkäyksen, joka pakotti virolaiset ja heidän mukana tanskalaiset perääntymään. Taistelut jatkuivat elokuun ajan, mutta tanskalaiset luovuttivat rintamavastuun [[21. elokuuta]] [[Luoteis-Venäjän armeija]]lle, joka otti vastuun Venäjän alueella tapahtuvista taisteluista. Virolaiset olivat saaneet siinä vaiheessa oman valtioalueensa vapaaksi bolshevikien vallasta, joka teki tanskalaisten vetäytymisen taisteluista mahdolliseksi. Tanskalaiset menettivät sodassa yhden upseerin, 18 sotilasta ja 34 oli haavoittunut.<ref>Borgelin 1934/1973/2004: ''Dannebrogi lipu all'', s. 239-247.</ref>
| |||