Ero sivun ”Banaanikärpänen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Yksilönkehitys ja alkionkehitys: suomenkielinen termi näemmä olemassa |
p →Polyteenikromosomit: tyop |
||
Rivi 132:
[[Kuva:Drosophila polytene chromosomes 2.jpg|thumb|right|a) Vaihekontrastimikroskooppikuva banaanikärpäsen polyteenikromosomeista. X-kromosomin pää on merkitty nuolella. Kromosentri sijaitsee kuvan oikeassa yläkulmassa. b) Osasuurennos polyteenikromosomirihmasta. Tummat kromomeeri- ja vaaleat interkromomeerijuovat näkyvät selvästi.]]
Banaanikärpäsen kromosomiston erikoisimpia rakenteita ovat sen toukan sylkirauhasten [[polyteenikromosomi]]t. Ne ovat kaapelimaisia useaan kertaan monistuneita jättiläiskromosomeja. Polyteenikromosomeja tavataan joillakin [[Diptera]]-lajeilla kudoksissa, jotka eivät erilaistu aikuisen hyönteisen rakenteiksi. Ne ovat pääosin geenitoimintaa tehostavia rakenteita: useiden identtisten geenikopioiden ansiosta mRNA-synteesi on polyteenikromosomillisissa soluissa erittäin tehokasta.
Kromosomien koko on erittäin suuri tavallisiin [[solusykli|interfaasikromosomeihin]] verrattuna. Ne voivat olla paksuudeltaan jopa 15–25 μm ja pituudeltaan 100–250 μm. Polyteenikromosomien rakenteelle on tyypillistä tummien kromomeeri- ja vaaleiden interkromomeeriraitojen vaihtelu, joiden avulla kromosomit voidaan erottaa toisistaan. Juovarakenne syntyy DNA-rihmojen lukumäärän vaihtelusta ja erilaisesta pakkautumisasteesta kromosomin eri osissa. Kromosomit ovat organisoituneet kromosentrin ympärille, joka sisältää niiden [[sentromeeri]]alueet.<ref name="Griffith">{{Kirjaviite | Tekijä=Griffiths, A. J. F., Miller, J. H., Suzuki, D. T., Lewontin, R. C. & Gelbart, W. M. | Nimike=An Introduction to Genetic Analysis, 7<sup>th</sup> Edition | Julkaisija=W. H. Freeman | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 0-7167-3520-2}}</ref>
| |||