Ero sivun ”Beetahajoaminen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Radioaktiiviset prosessit}}
[[Image:Beta-minus Decay.svg|thumb|left|Beetahajoaminen]]
'''Beetahajoaminen''' on [[ydinfysiikka|ydinfysiikassa]] [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] hajoaminen, jossa vapautuu [[beetahiukkanen]] ([[elektroni]] tai [[positroni]]). Beetahajoamisessa ydin siirtyy alempaan energiatilaan siten, että ytimen varaus muuttuu, mutta massaluku ei muutu. Tämä voi spontaanisti tapahtua kolmella tavalla. Ytimen yksi neutroni hajoaa protoniksi ja elektroniksi, joita radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä sanotaan β-hiukkasiksi. Vastamuodostunut protoni jää ytimeen, kun taas elektroni sinkoutuu ulos β<sup>–</sup> -säteilynä. Tällöin puhutaan β<sup>−</sup>-hajoamisesta. Kun yksi ytimen protoneista hajoaa [[Neutroni|neutroniksi]] ja positroniksi eli β<sup>+</sup> -hiukkaseksi, sanotaan . hajoamista β<sup>+</sup>-hajoamiseksi. β<sup>+</sup>-hajoamisen yhteydessä esiintyy myös sähkömagneettista
Vuonna [[1911]] [[Lise Meitner]] ja [[Otto Hahn]] tekivät kokeen, jossa beetahajoamisessa vapautuneiden elektronien energia[[spektri]] oli [[jatkuva]] eikä [[diskreetti]]. Tämä oli selkeästi ongelmallista [[energian säilymislaki|energian säilymislain]] kannalta. Vuonna [[1930]] [[Wolfgang Pauli]] ehdotti ongelman ratkaisuksi, että kenties olisi olemassa sähköisesti [[neutraali]] hiukkanen, jota siihenastiset kokeet eivät kyenneet havaitsemaan. Pauli nimitti tätä spekuloimaansa hiukkasta ”neutroniksi”, mutta hiukkasen nimeksi vakiintui pian [[Enrico Fermi]]n ehdottama sana ''[[neutriino]]''.
| |||