Ero sivun ”Beetahajoaminen” versioiden välillä

307 merkkiä lisätty ,  4 kuukautta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
(Pientä täsmennystä)
p
{{Radioaktiiviset prosessit}}
[[Image:Beta-minus Decay.svg|thumb|left|Beetahajoaminen]]
'''Beetahajoaminen''' on [[ydinfysiikka|ydinfysiikassa]] [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] hajoaminen, jossa vapautuu [[beetahiukkanen]] ([[elektroni]] tai [[positroni]]). Beetahajoamisessa ydin siirtyy alempaan energiatilaan siten, että ytimen varaus muuttuu, mutta massaluku ei muutu<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja1_1.pdf/0aa465c1-9c58-44b9-a30c-f160ef3b1171|nimeke=Säteily ja sen havaitseminen|tekijä=Tarja K. Ikäheimonen|julkaisu=Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarja|ajankohta=|julkaisija=Säteilyturvakeskus|viitattu=11.2.2021}}</ref>. Tämä voi spontaanisti tapahtua kolmella tavalla. Ytimen yksi neutroni hajoaa protoniksi ja elektroniksi, joita radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä sanotaan β-hiukkasiksi. Vastamuodostunut protoni jää ytimeen, kun taas elektroni sinkoutuu ulos β<sup>–</sup> -säteilynä. Tällöin puhutaan &beta;<sup>&minus;</sup>-hajoamisesta. Kun yksi ytimen protoneista hajoaa neutroniksi ja positroniksi eli β<sup>+</sup> -hiukkaseksi, sanotaan . hajoamista &beta;<sup>+</sup>-hajoamiseksi. β<sup>+</sup>-hajoamisen yhteydessä esiintyy myös sähkömagneettista annihilaatiosäteilyä. Kun positroni ja elektroni yhtyvät, niiden lepomassa muuttuu kahdeksi annihilaatiosäteilyn kvantiksi, jotka sinkoutuvat vastakkaisiin suuntiin. Annihilaatiosäteily katsotaan yleensä gammasäteilyksi, vaikka se ei olekaan peräisin atomin ytimestä. β+ -hajoamisen kanssa vaihtoehtoinen prosessi on elektronikaappaus ([[elektronin sieppaus]], EC), jossa ytimen protoniluku pienenee, kun ydin sieppaa atomin elektroniverhosta yhden elektronin. Kun kaapatun elektronin tilalle siirtyy ylemmän kuoren elektroni, atomin elektroniverhosta lähtee karakteristista röntgensäteilyä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja1_1.pdf/0aa465c1-9c58-44b9-a30c-f160ef3b1171|nimeke=Säteily ja sen havaitseminen|tekijä=Tarja K. Ikäheimonen|julkaisu=Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarja|ajankohta=|julkaisija=Säteilyturvakeskus|viitattu=11.2.2021}}</ref>.
 
Vuonna [[1911]] [[Lise Meitner]] ja [[Otto Hahn]] tekivät kokeen, jossa beetahajoamisessa vapautuneiden elektronien energia[[spektri]] oli [[jatkuva]] eikä [[diskreetti]]. Tämä oli selkeästi ongelmallista [[energian säilymislaki|energian säilymislain]] kannalta. Vuonna [[1930]] [[Wolfgang Pauli]] ehdotti ongelman ratkaisuksi, että kenties olisi olemassa sähköisesti [[neutraali]] hiukkanen, jota siihenastiset kokeet eivät kyenneet havaitsemaan. Pauli nimitti tätä spekuloimaansa hiukkasta ”neutroniksi”, mutta hiukkasen nimeksi vakiintui pian [[Enrico Fermi]]n ehdottama sana ''[[neutriino]]''.
1 140

muokkausta