Ero sivun ”Mishmar HaEmekin taistelu” versioiden välillä

'''Mishmar HaEmekin taistelu''' oli [[Palestiinan mandaattialueen sisällissota|Palestiinan mandaattialueen sisällissodan]] aikainen taistelu [[Mishmar HaEmek]]in [[kibbutsi]]n hallinnasta [[Arabien vapautusarmeija]]n joukkojen, sekä [[Hagana]]n ja [[PalamahPalmach|Palmachin]]in joukkojen välillä [[4. huhtikuuta|4.]] – [[15. huhtikuuta]] [[1948]]. Arabien vapautusarmeijan yritys vallata kibbutsi epäonnistui ja sitä seurasi juutalaisten vastaisku, jonka aikana monet alueen arabikylistä tuhottiin ja niiden asukkaat karkotettiin.

[[Mishmar HaEmek]] on vuonna 1926 perustettu [[kibbutsi]] [[Jisreelin tasanko|Jisreelin tasangon]] eteläosassa.<ref name="ejud">{{Kirjaviite | Tekijä = Fred Skolnik ja Michael Berenbaum | Nimeke = Encyclopaedia Judaica Volume 14 Mel-Nas | Vuosi = 2007 | Sivu = 316 | Julkaisija = Thomson Gale | Isbn = 978-0-02-865928-2 | Kieli = {{en}} }}</ref> Se tunnettiin vasemmistolaisen [[Mapam]]-puolueen tukikohtana, mutta se myös sijaitsi strategisesti tärkeällä tiellä [[Jenin]]istä kohti [[Haifa]]a. Juutalaisen kibbutsin ympärillä oli joukko [[arabit|arabien]] asuttamia kyliä. [[Arabien vapautusarmeija]]n komentaja [[Fawzi al-Qawuqji]] päätti iskeä Mishmar HaEmekiä vastaan. Kibbutsin valtaus saattaisi helpottaa mahdollista tulevaa iskua kohti Haifaa ja helpottaa painetta [[Jerusalem]]in suunnalla. On myös mahdollista, että al-Qawuqji ei halunnut jäädä sotamenestyksessä [[Abd al-Qadir al-Husseini]]n varjoon sotamenestyksen puolesta. Näistä syistä hän oli valmis rikkomaan [[Yhdistynyt kuningaskunta|briteille]] antamaansa lupausta, että vuonna 1948 ei ryhdyttäisi uusiin hyökkäyksiin ennen toukokuun 15. päivää.<ref name=":1948">{{Kirjaviite|Tekijä=Morris, Benny|Nimeke=1948 : A History of the First Arab-Israeli War|Vuosi=2008|Sivu=133-137|Julkaisija=Yale University Press|Isbn=978-0-300-12696-9| Kieli = {{en}} }}</ref>

Aamulla 4. huhtikuuta al-Qawuqjin joukot alkoivat tuoda seitsemää 75 mm ja 105 mm tykkejääntykkiään asemiin kylän ympärilläympärille. Arabeja oli kaikkiaan noin 2&nbsp;500. Kibbutsin puolustajia oli noin 640. [[Hagana]]n tiedustelijat Mishmar HaEmekissä olivat havainneettämänhavainneet tykkien siirtelyn jo ennen, kuin alkoi sodan ensimmäinenensimmäisen tykistökeskityksen tykistökeskitysalkua. Kibbutsin lapset saatiin suojaan luolaan hieman kibbutsin yläpuolella ja tulituksessa kärsityt tappiot jäivät muutamaan haavoittuneeseen. Kuitenkin suurin osa kibbutsin rakennuksista vaurioitui tai romahti kokonaan. Tulitusta seurasi arabien jalkaväen hyökkäys, joka torjuttiin puolustusasemilla, joka käsitti aidan ja juoksuhautoja. Yöllä 4.–5. huhtikuuta kibbutsiin saatiin vahvistuksia [[Golanin prikaati]]n komppaniasta.<ref name=":1948" />

Arabit jatkovitjatkoivat kibbutsin tykistötulitusta seuraanneenseuraavan päivän ajan. 6. huhtikuuta paikalle saapui brittiläinen panssarikolonna, joka välitti osapuolille 24-tuntisen tulitauon. Sen aikana suurin osa kinnutsinkibbutsin naisista, lapsista ja haavoittuneista evakuoitiin. Arabien menestys oli ollut tähän mennessä surkeahkoa. Al-Qawuqji päättikin yrittää ehdottaa kibbutsin puolustajille arabijoukkojen vetäytymistä sillä ehdolla, he jättäisivät kibbutsia ympäröivät arabikylät rauhaan. Kibbutsin puolustajat eivät suostuneet ehtoihin, vaan ilmoittivat tarvitsevansa ehtojen suhteen neuvotteluja [[Tel Aviv|Tel Avivin]] kanssa.<ref name=":1948" />

Juutalaiset olviatolivat päättäneet isekäiskeä takaisin. Joukko kibbutsin edustajia, heidän joukossaan todennäköisesti Mapa-puolueen 2. mieskakkosmies [[Ya'akov Hazan]], olivat matkustaneet taistelujen aikana Tel Aviviin vaatien [[David Ben-Gurion]]ilta, että Haganan oli alettava polttaa alueen arabikyliä ja karkottaa niiden asukkaita Mishmar HaEmekin turvaamiseksi. Ben-Gurion yhtyi tähän näkemykseen. Mishmar HaEmekissä nyt [[Yitzhak Sadeh]]in komentamat puolustajat olivat saaneet vahvistuksia [[PalmahPalmach|Palmachilta]]ilta, sekä [[Alexandronin prikaati|Alexandronin]] ja [[Carmelin prikaati|Carmelin prikaateilta]]. Britit vaativat tulitauon pitkittämistä, mistä juutalaiset kieltäytyivät. Heidän vastaiskunsa seurasi yöllä 8. huhtikuuta.<ref name=":1948" />

Juutalaisten hyökkäys työnsi al-Qawuqjin joukot alueelta, vaikka al-Qawuqji julkaisi samaan aikaan voitoista kertovia tiedotteita. Juutalaisten iskut kohdistuivat ensin naapurikyliin, joiden nimet olivat [[Ghubaiya al-Tahta]], [[Ghubaiya al-Fauqa]] ja [[Khirbet Beit Ras]]. Alkumenestyksen jälkeen he rohkenivatrohkaistuivat laajentamaan toimintaansa. Abu Shusha vallattiin 10. huhtikuuta, al-Kafrin 12. huhtikuuta, sekä Mansi ja Abu Zureiq 12.–13. huhtikuuta. Lopulta 14. päivä kukistuivat [[al-Naghnaghia]], [[Buteimat]] ja [[Rihaniyya]]. Taistelu oli päättynyt seuraavaan päivään mennessä.<ref name=":1948" />

Al-Qawuqjin Arabien vapautusarmeija oli kärsinyt selvän tappion. Al-Qawuqji väitti väärin juutalaisten saaneen apåuaapua esimerkiksi [[neuvostoliitto|venäläisiltä]]. Vapautusarmeijan omat jäsenet kritisoivat joukkojen organisointia ja esimerkiksi viestiyhteyksiä. Jalkaväki ja tykistö eivät koordinoineet toimintaansa. Lopputulos oli taistelutahdon romahdus koko alueella. Juutalaiset valtasivatsaivat haltuunsa vapautusarmeijan kalustoaakalustoa, kuten al-Qawuqjin [[Oldsmobile]]-merkkisen limusiinin. Al-Qawuqji itse vetäytyi joukkoineen itään kohti [[Nasaret]]ia.<ref name=":1948" />

Juutalaiset [[etninen puhdistus|puhdistivat]] suuren alueen Mishmar HaEmekin ympärillä sen arabiasukkaista. Monet heistä pakenivat [[Jenin|Jeniniin]]. Mishmar HaEmekin seudun kylien pako herätti paniikkia myös alueen ulkopuolella. Vallatut kylät tuhottiin ja juutalaiset myös teloittivat joitakin vankejaan. Toiminta herätti kritiikkiä joidenkin kibbutsiliikkeen jäsenten taholta.<ref name=":1948" />