Versio 13. marraskuuta 2018 kello 22.42 muokkaa Ipr1 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 203 294 muokkausta p oletusleveys ← Vanhempi muutos		Nykyinen versio 24. tammikuuta 2021 kello 10.21 muokkaa kumoa SeppVei (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 25 072 muokkausta wl
Rivi 22: '''Eemil Aukusti Tunkelo''' (vuoteen 1901 '''Ekman'''; [[27. huhtikuuta]] [[1870]] [[Längelmäki]] – [[28. maaliskuuta]] [[1953]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kielitieteilijä ja professori. Hän perehtyi [[suomen kieli\|suomen kieleen]] sekä sen sukulaiskieliin ja tuli tunnetuksi [[Suomen kielenhuolto\|kielenhuoltajana]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia\|nimi=Tunkelo, Eemil Aukusti (1870 - 1953)\|id=7041\|tekijä=Seppo Suhonen\|ajankohta=30.7.2007}}</ref> Tunkelon vanhemmat olivat längelmäkeläinen tilanomistaja [[Elias August ~~Ekman~~Tunkelo]] sekä emäntä Amanda Fredrika Yrjölä.<ref>{{Ylioppilasmatrikkeli 1853\|22803\|EKMAN (→ TUNKELO) Emil Aukusti}}</ref> Elias August Ekman oli vuodesta 1880 lähtien Hämeen läänin edustajana talonpoikaissäädyssä kolmilla [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät\|säätyvaltiopäivillä]].<ref>Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): ''Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos'', s. 127. Porvoo-Helsinki: WSOY 1973.</ref> Tunkelo kirjoitti ylioppilaaksi [[Hämeenlinnan lyseo\|Hämeenlinnan klassillisesta lyseosta]] vuonna 1889, valmistui filosofian kandidaatiksi 1895 ja lisensiaatiksi 1908. Samana vuonna hän myös väitteli tohtoriksi aiheesta ''Alkusuomen genetiivin funktioista'' ja sai suomen kielen dosentin viran [[Helsingin yliopisto]]sta. Tunkelo oli Suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina 1920–1924 sekä 1925–1930, suomalaisen filologian apulaisena 1923–1933 ja suomen kielen henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1933–1938.<ref name="KB" /> Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin muun muassa [[Viro]]on. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa ([[Petroskoi]]) keruumatkalla. Tunkelon pääteos, lähes tuhatsivuinen ''Vepsän kielen äännehistoria'' ilmestyi vasta 1946. Se on yhä eräs laajimmista suomalais-ugrilaisista kielistä kirjoitetuista [[monografia\|monografioista]].<ref name="KB" />

Ero sivun ”E. A. Tunkelo” versioiden välillä