Ero sivun ”Viron Inkeri” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Castellum (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Castellum (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[File:Inkeri-3.png|thumb|295px|Viron Inkerinmaa vuoden 1930 kartalla, jossa kuvattu Inkerinmaan seurakunnat.]]
[[File:Narvamaa1930.jpg|thumb|Narvan kunta (Viron osa historiallista Inkeriä)]]
'''Viron Inkerinmaa''' oli [[Viro]]on vuosina 1920–1944 kuulunut alue, joka sijaitsi [[Inkeri]]nmaalla [[Narvanjoki|Narvan­joen]] itäpuolella. Alue rajoittui lännessä Narva­jokeen sekä idässä [[Rosonajoki|Rosona­jokeen]] ja [[Laukaanjoki|Laukaan­joen]] itäpuoliseen haaraan. Siellä olivat [[Väikylä]], [[Kallivieri]], [[Kullankylä]] sekä [[Narvus]]in eli [[Kosemkina]]n seurakunnan alueen lounaisosa, jossa oli [[Tarton rauha]]n solmimishetkellä noin kymmenen kylää ja 1 800 asukasta.
[[File:Viron Inkeri1.jpg|thumb|Viron Inkerin pohjoisosa, jota Suomessa yleensä käsitettään Pohjois-Inkerinä]]
'''Viron Inkerinmaa''' oli [[Viro]]on vuosina 1920–1944 kuulunut alue, joka sijaitsi [[Inkeri]]nmaalla [[Narvanjoki|Narvan­joen]] itäpuolella. Alue rajoittui lännessä Narva­jokeen sekä idässä [[Rosonajoki|Rosona­jokeen]] ja [[Laukaanjoki|Laukaan­joen]] itäpuoliseen haaraan. SielläHistoriallisesti olivateteläraja [[Väikylä]],on [[Kallivieri]],ollut [[Kullankylä]] sekäpitkin [[Narvus]]in eli [[KosemkinaPljussa]]n seurakunnanja alueenPetäjokea lounaisosa,(vastasi jossaViron oliInkerissä [[TartonNarvan rauha]]nja solmimishetkellä noin kymmenen kylää jaPiirin 1kunnan 800välistää asukastarajaa).
 
Suomessa on yleistä käsitys, että Pohjois-Inkeri on historiallisen alueen pohjoisosa, missä on paljon inkeriläis- ja inkeroiskyliä niin, et alueen väestöstä n. 7/8-osaa oli suomensukuisia asukkaita. Sen sijaan alueen eteläosa, mikä oli osaa historiallista Inkeriä, mutta missä ei ollut enää inkeriläiskyliä, jätetään joskus käsityksestä pois.
 
Pohjoisosassa olivat [[Väikylä]], [[Kallivieri]], [[Kullankylä]] sekä [[Narvus]]in eli [[Kosemkina]]n seurakunnan alueen lounaisosa, jossa oli [[Tarton rauha]]n solmimishetkellä noin kymmenen kylää ja 1 800 asukasta.
 
Alue on osa [[Länsi-Inkeri]]ä, ja sen saaminen Narvajoen itäpuolisista alueista oli tulos [[Neuvosto-Venäjä]]n ja Viron rauhanneuvotteluista, joissa Neuvosto-Venäjä halusi aluksi Narva­joen länsipuolelta alueita, kun taas Viro halusi esittää vielä pidemmälle meneviä vaatimuksia [[Inkerinmaa]]n suhteen saadakseen sotilaallista etumaastoa Neuvosto-Venäjältä. Narvan alueeseen oli liittynyt kiihkeitä taisteluja [[Viron vapaussota|Viron vapaus­sodan]] aikana. Rauhanneuvottelujen tuloksena noin 5–10 kilometrin levyinen kaistale jäi Viron haltuun lähinnä siksi, että virolaiset joukot olivat valloittaneet sen verran [[Narva]]n itäpuolelta maastoa. Neuvosto-Venäjän viimeinen hyökkäys oli epäonnistunut vuoden [[1919]] lopulla, ja aselepo oli sovittu [[31. joulukuuta]] [[1919]].