Ero sivun ”Conan ja demonit” versioiden välillä

''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' Petri Immonen sanoo Howardin vahvuuksia olevan ennen kaikkea tunnelman luominen sekä taitavasti kuvattu toiminta. Novellien kuvaama maailma on värikäs ja taistelukohtaukset tarjoavat parhaimmillaan ”lähes [[Dionysos|dionyysistä]] huumaa”. Toisinaan rivien välistä välittyy myös [[filosofia|filosofista]] pohdintaa. Immonen kuitenkin huomauttaa, ettei äitiinsä kiintynyt ja henkisesti epätasapainoinen Howard lainkaan vastannut tarinoistaan välittyvää [[Friedrich Nietzsche|nietzscheläisen]] [[yli-ihminen|yli-ihmisen]] ihannetta. Kokoelman suurin heikkous on tarinoiden yksiulotteisuus: ne ovat juonellisesti suoraviivaisia ja tyystin vailla huumoria tai ironiaa. Henkilöhahmot ovat pinnallisia tai jopa sisäisesti ristiriitaisia. Toisaalta juuri lapsekas seikkailunhalu ja mustavalkoinen arvomaailma tekevät novelleista niin vetäviä. Parhaimmillaan Howard on pitkissä tarinoissa, joissa hänen mielikuvituksensa pääsee oikeuksiinsa ja peittää heikkouksia.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Immonen, Petri | Otsikko = Väkivallan noidat ja demonit: Robert E. Howardin Conan on valloitusten perässä kulkeva palkkasoturi | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 13.6.1990 | www = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002987476.html | www-teksti = Verkkoversio | Viitattu = 23.2.2018 }}</ref>

 

 

Sadelehto kertoi vuonna 1995, että ”Rosvoja talossa” oli kokoelman ”haukutuin” novelli. Hän itse piti kuitenkin novellia ”rautaisena tekstinä”.<ref name="Tuhkanen"/>