Ero sivun ”Kullervo Rainio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 39:
Rainio valittiin [[kansanedustaja]]ksi Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaana [[Helsingin kaupungin vaalipiiri]]stä [[Eduskuntavaalit 1972|eduskuntavaaleissa 1972]] ja [[Eduskuntavaalit 1975|1975]]. Hän oli [[Tuure Junnila]]n ohella niitä harvoja kokoomuspoliitikkoja, jotka [[1970-luku|1970-luvulla]] arvostelivat [[Urho Kekkonen|presidentti Kekkosen]] politiikkaa ja Kekkosen valitsemista [[Suomen presidentin valinta 1973|poikkeuslailla presidentiksi 1973]]. Hän oli vahvasti vaikuttamassa myös yliopistojen hallinnonuudistusta vastaan ja Yleisradion epäpolitisoinnin puolesta.
Rainion johdolla tehtiin myös kysymys hallitukselle [[Pirkkalan moniste]]esta<ref name=hs/>, ja hän oli yksi peruskoulu-uudistuksen jarruttajista 1970-luvulla. Hän piti yksityisten oppikoulujen poistamista ”tien avaamisena sosialismille”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Okkonen, Ville | Nimeke = Peruskoulua vastaan – yksityisoppikoulut ja yhteiskuntajärjestys 1966-1975 | Vuosi = 2017 | Julkaisupaikka = Turku | Julkaisija = Turun yliopisto | Isbn = 978-951-29-6973-9 | www = https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/144092/AnnalesC444Okkonen.pdf}}</ref>
Kekkonen ilmoitti olevansa käytettävissä presidentiksi mutta kieltäytyi olemasta ehdolla vaaleissa. Vaikka lokakuussa 1972 kansasta vain 15 prosenttia kannatti poikkeuslakia Kekkosen valitsemiseksi presidentinvaalien sijaan, eduskuntapuolueet päättivät säätää sellaisen. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja [[Juuso Häikiö]] ei hyväksynyt tätä ja Kullervo Rainion kotona kokoontunut kansanedustajajoukko tekikin syksyllä 1972 Häikiön johdolla vetoomuksen poikkeuslakia vastaan. Rainio katsoo olleensa demokratian asialla.<ref name=Sillantaus/>
| |||