Ero sivun ”Virukset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ML (keskustelu | muokkaukset) →Lisääntyminen: Korjattu selkeästi väärää tietoa, yleensä virukset pääsevät soluun reseptorivälitteisellä endosytoosilla, DNA ei suinkaan aina liity osaksi kromosomia! Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
ML (keskustelu | muokkaukset) Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 86:
{{Lähteetön}}
[[Tiedosto:HIV-budding.jpg|pienoiskuva|300px|Uusi [[HI-virus]] tulossa infektoituneesta isäntäsolusta.]]
Virus voi tunkeutua soluun esimerkiksi tarttumalla yhteensopivalla pintaproteiinillaan solukalvon reseptoriin, mikä johtaa [[endosytoosi]]in, viruksen sisälleottoon. Bakteriofagi tarttuu bakteerin pintaan ja vain ruiskuttaa perimäaineksensa sisään. Yleensä viruksen pääsy solun sisälle estyy. Mikäli virus kuitenkin pääsee soluun, sen sisältämä nukleiinihappo vapautuu. Jos viruksen nukleiinihappo on DNA:ta, sen täytyy päästä tumaan asti, koska DNA:n lukukoneisto on siellä. Jos viruksen nukleiinihappo on puolestaan RNA:ta, se toimii joko solun lähetti-RNA:na tai [[Retrovirukset|retroviruksen]] tapauksessa se saa isäntäsolun muodostamaan RNA:sta viruksen sisältämän [[käänteiskopioijaentsyymi]]n avulla DNA:ta. Retroviruksen muodostama DNA tunkeutuu DNA-viruksen tapaan isäntäsolun
Isäntäsolun aineenvaihdunta muuttuu muuntuneen DNA:n tai lähetti-RNA:n vuoksi niin, että se alkaa valmistaa viruksen nukleiinihappojen kopioita sekä viruksen kuoren rakenneosia ja entsyymejä. Virusten valmistamisen kannalta tarpeettomat geenit deaktivoituvat. Uudet virukset syntyvät lopulta isäntäsolun sisällä. Mikäli viruksella on lipidivaippa, se muodostuu virukseen proteiinivaipan päälle isäntäsolun solukalvosta viruksen poistuessa solusta. Virusten valmistaminen vahingoittaa usein lopulta niin paljon isäntäsolun omaa aineenvaihduntaa, että se kuolee.
| |||