Ero sivun ”Sigtunan tuho” versioiden välillä

:''"Karjalaiset aiheuttivat Ruotsissa suurta vahinkoa ja levottomuutta. Oli sitten tyyni tai myrsky, he tulivat mereltä salaa Sveanmaan saaristoon nousten ylös Mälarnille useimmiten saariston kätköistä etenevällä sotajoukolla. Kerran he saivat päähänsä polttaa Sigtunan. He polttivatkin sen niin perin pohjin, ettei kaupunki vieläkään ole toipunut. Siellä surmattiin arkkipiispa Johannes, mistä moni pakana riemuitsi. Siitä, että kristittyjen kävi niin huonosti, iloitsivat sekä karjalaiset, että koko Venäjänmaa. Se vahvisti heidän intoaan sotia."''<ref name=":0" />

 

 

Eerikinkronikkaa kirjoitettaessa 1320-luvulla [[Karjala]]n valloitus oli Ruotsissa ajankohtainen asia. [[Karjalaiset]] olivat tehneet vuonna [[1257]] sotaretken Ruotsiin ja [[Aleksanteri IV (paavi)|Paavi Aleksanteri IV]]:n Upsalan electukselle lähettämän kirjeen perusteella kuningas [[Valdemar Birgerinpoika|Valdemar]] oli tästä katkera, koska retken seurauksena "monia kristittyjä kuoli, haavoittui ja joutui vangeiksi". Sotaretken seurauksena Paavi antoi ristiretkijulistuksen karjalaisia vastaan ja Ruotsi teki vuonna [[1293]] niin sanotun [[Kolmas ristiretki Suomeen|kolmannen ristiretken Suomeen]]. Sotaretken seurauksena karjalaisten neljätoista [[Kihlakunta|kihlakuntaa]] joutuivat Ruotsin valtaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Toimittanut Martti Linna|Nimeke = Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi = 1989.|Sivu = 82–83|Julkaisija = Historian Aitta}}</ref><ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä = Harry Lönnroth ja Martti Linna|Nimeke = Eerikronikka|Vuosi = 2013|Sivu = 71–72|Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura}}</ref>